Kirkonkellot
Kinkeriperine on leimannut ja muovannut suomalaista yhteiskuntaa. Lukukinkereille ihmisiä rohkaistiin painetun sanan pariin ja sitä myöten laaja-alaisempaan osallisuuteen yhteiskunnassa.
Vuoden 1686 kirkkolaissa kinkerin pidon perusteet säädettiin näin:
"Kirckoherran pitä menemän Sanankuulioittens tygö Huoneesta Huoneeseen, cosca heillä molemmin puolin sijhen sovelias aica ja tila on ja silloin sen perään kysymän, cuinga he nijn myös heidän Lapsens ja Perhens keskenäns itzens kättäywät manaten heitä caickeen sijhen cuin hyvä ja cunniallinen on. Sencaltaisis tiloisa pitä hänen myös neuwoman Wanhoja nijstä Kysymykxis cuin hän tahto heidän etens panna senpäälle että he Nuoren Cansan edellä olisi walmiit käymän hyvällä Esimerkillä. Sekä sijtä murhetta pitämän että Nuori Cansa hänen Pitäjäsäns oppis lukeman Kirja ja ymmärtäis Christillisen OIpin cappalet."
Tältä pohjalta lukutaito juurrutettiin Suomeen vuosisatojen mittaan. Se mahdollisti 1800–luvulla sen, että Suomi nousi kansakuntien joukkoon. Lukutaidon opittuaan ihmiset alkoivat lukemaan kirjoja ja sanomalehtiä. Se loi Suomen kulttuurin sekä kielen ja mielen.
Silti vanhan ajan lukukinkerit ei ollut osallistujille aina mikään miellyttävä kokemus. Vanha kansa tapasi sanoa: ”Kaksi pahaa päivää on vuodessa – siantappopäivä ja kinkeripäivä." Tämä johtui siitä, että kinkerien keskeiseksi osaksi alkoi muodostua kuulustelu siitä, onko nuorisosta rippikouluun menijöiksi. Siten kinkerikuulustelussa saatettiin ratkaista se, pääseekö rippikouluun vai joutuuko seuraavana pyhänä jalkapuuhun kirkon ovelle.
Tunnetuimmat tätä vastaan kapinoineet olivat Aleksis Kiven seitsemän veljestä. Juuri lukukuulusteluja he pakenivat Impivaaraan metsään. Kun elämä sielläkään ei sitten ollut niin auvoista, ottivat veljekset lusikan – tai pikemmin kirjan – käteensä, opettelivat lukemaan ja päätyivät yhteisön arvossapidetyiksi jäseniksi.
Lukemisen laskusuhdanteen myötä on syytä etsiä lukukinkeriperinteestä uudenlaisia tapoja houkutella ihmisiä Impivaarasta painetun sanan ääreen. Siksi on ilo, että saamme Ruovedellä ryhtyä luomaan uudenlaista lukukinkerienpito tapaa. Yhdessä. Asia on seurakunnalle erittäin tärkeä, sillä kansalliskirjailijan Jukolan Aapon suuhun laittamin sanoin: ”Sanantaito on kristillisen kansalaisen välttämätön velvollisuus”.
Kirjoittaja on Ruoveden seurakunnan pastori
Saamme viettää Ruovedellä noitakäräjäviikkoa. Ilojuhlaa siitä, että pitäjämme on ollut sellainen, että yli kolmeen ja puoleensataan vuoteen ketään ei Ruovedellä ole poltettu noitana.
Saamme viettää Ruovedellä noitakäräjäviikkoa. Ilojuhlaa siitä, että pitäjämme on ollut sellainen, että yli kolmeen ja puoleensataan vuoteen ketään ei Ruovedellä ole poltettu noitana.
Johanneksen evankeliumista muistamme, kuinka Magdalan Maria seisoi haudan suulla ja itki. Hän etsii Herraansa. Etsi, muttei heti löytänyt. "Missä Hän on? Mihin Hänet on viety? Ensin Marian elämänsisältö kammottavalla tavalla teloitettu Golgatalla, nyt oli vielä hautakin tyhjä. Voiko lyötyä vielä enempää lyödä?
Johanneksen evankeliumista muistamme, kuinka Magdalan Maria seisoi haudan suulla ja itki. Hän etsii Herraansa. Etsi, muttei heti löytänyt. "Missä Hän on? Mihin Hänet on viety? Ensin Marian elämänsisältö kammottavalla tavalla teloitettu Golgatalla, nyt oli vielä hautakin tyhjä. Voiko lyötyä vielä enempää lyödä?
Joulun odotus tiivistyy näihin päiviin. Vielä on ehkä valmisteluja jäljelle, kiirettä, stressiä, askaretta ja kaikenlaista puuhaa, mutta kohta se lakkaa. Hiljaisuus laskeutuu ja alkaa juhlapyhät. Niitä valmistaudumme asianmukaisella hartaudella viettämään Jumalan suuremmaksi kunniaksi, toivottavasti.
Joulun odotus tiivistyy näihin päiviin. Vielä on ehkä valmisteluja jäljelle, kiirettä, stressiä, askaretta ja kaikenlaista puuhaa, mutta kohta se lakkaa. Hiljaisuus laskeutuu ja alkaa juhlapyhät. Niitä valmistaudumme asianmukaisella hartaudella viettämään Jumalan suuremmaksi kunniaksi, toivottavasti.
Ensi lauantaina tuhannet ja taas tuhannet hautakynttilät valaisevat syksyn pimeää marrasta. Niiden liekit kurottautuvat hentoina ja hauraina taivasta kohti, ja kertovat näin ihmisen muistista.
Ensi lauantaina tuhannet ja taas tuhannet hautakynttilät valaisevat syksyn pimeää marrasta. Niiden liekit kurottautuvat hentoina ja hauraina taivasta kohti, ja kertovat näin ihmisen muistista.
Olemme saaneet kuulla ilouutisen, että naalin pesintä on pitkästä aikaa onnistunut Suomessa. Se on hienoa, olkoonkin, että Suomen naalikanta on vain Ruotsin ja Norjan naalikannan häntä eikä erityisen uhanalainen.
Olemme saaneet kuulla ilouutisen, että naalin pesintä on pitkästä aikaa onnistunut Suomessa. Se on hienoa, olkoonkin, että Suomen naalikanta on vain Ruotsin ja Norjan naalikannan häntä eikä erityisen uhanalainen.
Johanneksen evankeliumista muistamme, kuinka Magdalan Maria seisoi haudan suulla ja itki. Hän etsii Herraansa. Etsi, muttei heti löytänyt. "Missä Hän on? Mihin Hänet on viety? Ensin Marian elämänsisältö kammottavalla tavalla teloitettu Golgatalla, nyt oli vielä hautakin tyhjä. Voiko lyötyä vielä enempää lyödä?
Johanneksen evankeliumista muistamme, kuinka Magdalan Maria seisoi haudan suulla ja itki. Hän etsii Herraansa. Etsi, muttei heti löytänyt. "Missä Hän on? Mihin Hänet on viety? Ensin Marian elämänsisältö kammottavalla tavalla teloitettu Golgatalla, nyt oli vielä hautakin tyhjä. Voiko lyötyä vielä enempää lyödä?
Luetuimmat
Tuoreimmat
Osittainen kuunpimennys kuvattiin 28.10.2023 klo 23.14.
Esko Lahtinen
Vuoden noidan syytelista on pitkä.
Terhi Kääriäinen
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste