Agilityssa ihmisen ja koiran side vahvistuu
Heidi Kosonen on harrastanut koiria ihan pienestä pitäen. Nyt hänellä on ensimmäinen oma koira, iloinen ja virkeä nuori Rocky.
Kososen äidillä on kolme shetlanninlammaskoiraa, joista vanhimman, 13-vuotiaan Empun kanssa Kosonen aloitti harrastuksensa. Empun kanssa hän on käynyt lukuisissa agilitykisoissa. Keskimmäinen, Jäbä, on iältään neljän, ja se on näyttelykoira. Sitten on vielä koiraparven kuopus Osku, joka on yhdeksän kuukauden ikäinen, kuten Rockykin. Ne ovat veljeksiä.
– Ne tulivat Oulusta meille mukaan. Käytiin samalla tapaamassa sukulaisia.
Lapsesta asti alkanut kiintymys koiriin – ja etenkin shetlanninlammaskoiriin – johti päätökseen hankkia oma.
– Koirattomana asuminen tuntui oudolta.
Kosonen on asunut Ruovedellä koko ikänsä lukuun ottamatta aikaa, jolloin hän opiskeli lähihoitajaksi Karkussa. Silloin elämässä oli kausi, jolloin aikaa agilityharrastukselle ei kovin paljoa ollut. Opintojen jälkeen hän aloitti työt Ruhalan vanhainkodilla. Siellä hän pystyi yhdistämään harrastuksensa kaverikoiratoimintaan käymällä ilahduttamassa vanhuksia Empun kanssa.
Rockyn kanssa agility on aloitettu varovasti. Pentukoiraa ei saa vielä esimerkiksi hyppyyttää esteiden yli, ja muutenkin on otettava huomioon pennun vointi ja kehitys.
– Aloitin siten, että oli ihan lyhyt putki, ja menin sinne itse sisälle ja houkuttelin Rockya herkulla. Rocky oli ihan pieni. Nykyään meillä on aina sama lelu mukana agilitykentällä. Se on siihen ihan hulluna ja tietää heti sen nähdessään, että nyt mennään!
Kesällä Kosonen kävi Rockyn kanssa Ruovedellä Poukan montulla harjoittelemassa. Siellä järjestettiin myös pentukoirille ihan perusasioista kurssia: miten kävellessä ohitetaan toinen koira, miten istutaan ja tullaan luokse ja niin edelleen.
Talvella he ovat käyneet treenaamassa Längelmäellä ja Ylöjärvellä, koska siellä on hyvät hallitilat.
Laji on mahtava nautinto Rockylle ja omistajalleen.
– Koira nauttii niin, että painelee heti kaukana. En pysy vauhdissa mukana, kun toinen puhkuu intoa. Samalla saan hyvää liikuntaa itsekin. Agility on myös aivotyöskentelyä, kun saan miettiä, että mitä teen. Laji myös luo sidettä ihmisen ja koiran välillä vahvemmaksi. On äärettömän hauska laji!
Tarkoitus on jatkaa harrastusta mahdollisesti kilpailutasolle asti. Siihen voi Kososen arvion mukaan kuitenkin mennä vielä useampi vuosi. Empun kanssa Heidi pääsi kolmosiin, mutta ei agilityvalioihin asti.
– Radat vaikeutuvat aina seuraavaan luokkaan siirtyessä.
Luonteeltaan Rocky on rotunsa mukaisesti paimenkoira. Se tarkkailee, että lenkkeilevät kaverukset pysyvät kaikki tallella.
– Lempeä, ystävällinen ja ujo. Emppu on rämäpää, mutta nämä veljekset miettivät kaksi kertaa ennen kuin menevät.
Rocky on myös hyvä ystävä ja lohduttaja.
– Aivan ihana. Aina iloinen, kun tulee kotiin, häntä heiluu ja on valmis syömään omistajansa. Koira myös vaistoaa, jos on murheita.
Jos Rockyn luonne rohkaistuu, Kosonen voi mahdollisesti ajatella sen kouluttamista myös kaverikoiraksi. Haaveena olisi päästä joskus elämässä vielä agilityn SM-kisoihin.
– Voi olla vaikeaa päästä, mutta se olisi hienoa!