– Pal­jon­ko pil­li­me­hu mak­saa tä­nään, ky­syy kou­lu­lai­nen.

– Eu­ron, vas­taa La So­ri­la -kah­vi­lan Rac­ha­el Lah­ti­nen, vaik­ka hin­ta­la­pus­sa lu­kee kyl­lä kak­si.

Het­ken pääs­tä ko­lik­ko on taas lap­sen kä­des­sä, kun Rac­ha­el an­taa ”ra­has­ta ta­kai­sin”.

– Lap­set sa­no­vat mi­nua var­maan ”hul­luk­si eng­lan­ti­lai­sek­si”, hän nau­raa has­sut­te­lu­aan.

Rac­ha­el ha­lu­aa luo­da ky­län lap­sil­le hy­viä muis­to­ja. Se on hä­nel­le tär­ke­äm­pää kuin pil­li­me­hu­eu­rot. Kah­vi­las­sa on myös sip­si­laa­tik­ko, jos­ta lap­set saa­vat na­pa­ta mu­kaan­sa mais­ti­ai­sia.

Rac­ha­el ja Po­pe­dan rum­pa­li­na tun­net­tu Lacu Lah­ti­nen ovat asu­neet Ai­to­lah­des­sa So­ri­lan kes­kus­tan van­has­sa kau­pan ja pos­tin ta­los­sa vuo­sia. La So­ri­la Cafe Bar on eng­lan­ti­lais­syn­tyi­sen Rac­ha­e­lin pit­kä­ai­kai­nen haa­ve, joka kak­si vuot­ta sit­ten muut­tui to­dek­si.

Kah­vi­las­sa soi usein elä­vä mu­siik­ki, ja mu­siik­kia on ol­lut kol­me­na ke­sä­nä tar­jol­la myös ta­ka­pi­ha­fes­ti­vaa­li So­ri­la­Fes­tis­sä. Nyt sekä fes­ti­vaa­lin et­tä kah­vi­lan tu­le­vai­suus on vaa­ka­lau­dal­la.

Fes­ti­vaa­leil­la on riit­tä­nyt ni­mek­käi­tä esiin­ty­jiä. La­val­le nou­si­vat men­nee­nä ke­sä­nä muun mu­as­sa Po­pe­da, Din­go, Yö, Dave Lind­holm ja Kor­mus.

– Niin et­tä esiin­ty­jis­tä ei jää­nyt kiin­ni, to­te­aa Lacu Lah­ti­nen.

Kar­mea sää kui­ten­kin ve­rot­ti ylei­söä pa­has­ti. Fes­ti­vaa­lil­le li­pun­myyn­ti jäi yli tu­han­nen li­pun ver­ran ta­voit­tees­ta.

– Tap­pio on niin suu­ri, et­tä ei ole var­muut­ta, jär­jes­te­tään­kö fes­ti­vaa­lia enää. Meil­lä on ol­lut niin pal­jon vai­keuk­sia, et­tä em­me edes tie­dä, olem­me­ko tääl­lä enää en­si vuon­na, sa­noo Lacu kar­vaan to­tuu­den.

Vai­ke­as­ta ti­lan­tees­ta huo­li­mat­ta yrit­tä­jät ei­vät ole luo­vut­ta­mas­sa. La So­ri­la Cafe Ba­ris­sa us­ko­taan yh­tei­söl­li­syy­teen ja elä­vään mu­siik­kiin.

– En ha­lua, et­tä tämä lop­puu, kos­ka meis­tä on tul­lut osa tätä yh­tei­söä, sa­noo Rac­ha­el.

– Yri­täm­me kaik­kea mah­dol­lis­ta, jot­ta live-mu­siik­ki jat­kui­si tääl­lä.

Yksi kahvilan tavoit on saada mökkiläiset ja paikalliset tutustumaan toisiinsa ja kuuntelemaan hyvää musiikkia ja nauttimaan kesäherkuista, Rachael ja Lacu Lahtinen kertovat.

Jyrki Liikka

Kah­vi­la-baa­ri ha­lu­aa yh­dis­tää ih­mi­siä ku­ten ky­lä­kaup­pa ai­koi­naan. Ol­la paik­ka, joka kut­suu niin paik­ka­kun­ta­lai­sia kuin ke­sä­vie­rai­ta ruo­kai­le­maan, kah­vil­le, viet­tä­mään il­taa live-mu­sii­kin pa­ris­sa tai ta­paa­maan ys­tä­viä olut­tuo­pin ää­rel­le.

Lap­sil­le­kin on oma ka­ra­o­ke­päi­vä.

– He ovat löy­tä­neet tä­män pai­kan omak­seen.

SorilaFestissa Lahtinen on esiintynyt myös itse, kesällä 2025 Popedan rumpaleista koostuneessa Popedan ajajat -kokoonpanossa ja Manserock orkesterin kanssa.

Tuomas Lahtinen

Myös au­ki­o­lo­ai­ko­ja hän on muo­kan­nut aja­tel­len naa­pu­rei­ta ja ky­läyh­tei­söä.

La So­ri­lan te­ras­sia vas­ta­pää­tä on päi­vä­ko­ti.

– Yri­tin saa­da tu­pak­ka­pai­kan ta­lon toi­sel­le puo­lel­le. Mi­nus­ta ei ol­lut mu­ka­va aja­tus, et­tä päi­vä­ko­dis­ta ha­et­ta­vat lap­set nä­ke­vät ih­mi­siä tu­pa­kal­la te­ras­sil­la. Kun se ei on­nis­tu­nut, niin pää­tin ava­ta vas­ta vii­del­tä, kun päi­vä­ko­ti on men­nyt kiin­ni, ker­too Rac­ha­el.

Kah­vi­la jat­kaa ky­lä­läis­ten yh­tei­se­nä olo­huo­nee­na ei­kä ke­sä­fes­ti­vaa­lin aja­tuk­ses­ta­kaan ha­lut­tai­si luo­pua, vaik­ka ti­lan­ne on tiuk­ka. Li­sä­ra­hoi­tus­ta toi­min­nal­le suun­ni­tel­laan muun mu­as­sa me­se­naat­ti­kam­pan­jan ja t-pai­ta­myyn­nin avul­la.

Lacu ker­too, et­tä elä­vää mu­siik­kia on tu­los­sa syys­vii­kon­lop­pui­na: tie­dos­sa on jo Cos­tel­lo Hau­ta­mä­en ja Mik­ko Ala­ta­lon kei­kat sekä pai­kal­li­sia ar­tis­te­ja ja jami-il­to­ja tut­tu­jen muu­sik­ko­jen kans­sa.

Lacun mukaan hänellä on ”aika hyvät” rummut.

Jyrki Liikka

Ruo­ka­tar­jon­taa ja pal­ve­lui­ta Rac­ha­el ke­hit­tää asi­ak­kai­den toi­vei­den mu­kaan. Tu­los­sa on myös uu­si net­ti­si­vus­to.

Hän us­koo, et­tä pie­nen ky­län yri­tyk­set pär­jää­vät pa­rem­min yh­teis­työl­lä kuin kes­ki­näi­sel­lä kil­pai­lul­la.

– Kun esi­mer­kik­si Ai­to­lah­den lii­ken­ne­a­se­mal­la on se mah­ta­va ko­ti­ruo­ka­lou­nas, niin en ole ha­lun­nut tääl­lä lou­nas­ruo­kai­lua aloit­taa, hän sa­noo.

Va­ki­a­si­ak­kai­ta La So­ri­lal­la on mo­nen­lai­sia: on har­ras­ta­ja­ryh­miä, jot­ka poik­ke­a­vat kah­vi­las­sa joka viik­ko So­ri­lan kou­lul­la ta­pah­tu­van jum­pan jäl­keen, ja esiin­ty­jät tuo­vat vä­keä kau­em­paa­kin.

Per­jan­tai-il­lan hä­mär­ty­es­sä Lacu vi­rit­te­lee soit­ti­met val­miik­si. Rac­ha­el toi­voo, et­tei mu­siik­ki So­ri­las­sa vai­me­ne.

Syy löy­tyy tans­si­lat­ti­al­ta.

Keik­kail­ta­na pai­kal­le saa­puu usein myös Pent­ti puo­li­son­sa kans­sa. Muis­ti­sai­raus on vie­nyt heil­tä pal­jon, mut­ta ei tans­sia.

Kun mu­siik­ki al­kaa soi­da, pa­ris­kun­ta läh­tee lat­ti­al­le.

– Ei ole vä­liä, mitä mu­siik­kia soi­te­taan. He tans­si­vat ai­na, Rac­ha­el ker­too.

Jut­tu jul­kais­tu en­sim­mäi­se­nä Teis­ko-Ai­to­lah­ti-leh­des­sä 14.10.2016