Sen verran kauan Mauno on saanut odotella, että piti istuutua.
Sirkku Somero
Puoli tusinaa – Liftari paljastuu ankeuttajaksi, heila karkaa kotiin
Kun ajelee tietä 388 Jäminkipohjasta Teiskoon päin, Kaakonperän kohdalla vähän ennen pitäjänrajaa huomio kiinnittyy pysäkillä liftaavaan hahmoon. Se on Mauno, peukalo pystyssä ja kaljatölkki kädessä. Jos huomaavainen kuski pysähtyy kohdalle, jähmettyy hetkeksi Mauno Maanviljelijän luukasvojen ilmeettömyyteen.
1. Minne olet matkalla?
– Isolle kirkolle.
2. Tuolla toisella puolen tietä on joku nainen. Oletteko samaa porukkaa?
– Se on Lievestuoreen Liisa. Menossa kanssa kotionsa päin Keski-Suomeen.
3. Mistä olet tulossa?
– Kotoa, tuli vähän erimielisyyksiä Liisan kanssa. Mitä se siellä kirkolla yksin hyppää, osti koltunkin ja käsilaukun kirpputorilta. Ei sovi minulle semmoinen meiniki. Lähdin pois.
4. Millainen kyyti kelpaa?
– Ihan millainen vaan.
Lievestuoreen Liisa on monessa toiseen suuntaan.
Sirkku Somero
Kun haastattelu hieman takkuaa, kysytään seuraava kysymys kallokasvojen rakentajalta, Marko Inkiseltä.
5. Mistä sait idean hahmojen tekemiseen?
– Ei siinä ole järjen hiventäkään, hullu päähänpisto! Halusin tehdä huumorihahmoja ja tuottaa iloa ihmisille. Hirven pääkallo on tuossa aika hyvä, ei näytä kammottavalta.
6. Oletko saanut palautetta näistä ukkeleista ohikulkijoilta?
– Mauno on ollut tuossa jo kuukauden, Liisa muutaman viikon. Luulin, että ne potkitaan heti hajalle, mutta ei niihin ole kukaan koskenut. Maunon kassi on täyttynyt tyhjistä kaljatölkeistä, pitää lähteä kohta tyhjentämään! Kotinurkilla on vielä kolmaskin perheenjäsen, Ilkka Insinööri, paljastaa Inkinen.