Minkälainen ääni sinulla on? Oletko koskaan ajatellut sitä sen enempää vai oletko saanut siitä paljonkin palautetta, jos harrastat esimerkiksi laulua?
En ollut koskaan ennen tätä vuotta oikeastaan ikinä ajatellut koko asiaa. Paitsi joskus, kun kuulin oman ääneni vaikkapa lomamatkalla otetulta videolta. Muistan sen kuulostaneen kamalalta!
Muistan myös jonkun yksittäisen ajatukseni siitä, kuinka eri sävyllä tuleekaan puhuttua lapselle kuin vaikka työhaastattelutilanteessa.
Jouduin – tai sain – tänä vuonna tutustua omaan ääneeni kesäteatterin ja etenkin siinä esittämäni rapin kanssa. Ja koska teatteri harrastuksena kihahti vereeni niin, että haluan sitä ehdottomasti mahdollisuuksien mukaan jatkaa tulevaisuudessakin, osallistuin Ruoveden Teatterin järjestämälle äänenkäytön kurssille Harakkalassa marraskuussa.
Etukäteen kuvitelmani oli, että tulossa on kaksi kurssipäivää kuivahkoja äänenavausharjoituksia. Viikonlopusta muodostuikin mielenkiintoinen ja hauska! Se sisälsi niin äänenavausta kuin sen harjoittamista, esittämistä ja heittäytymistä, introakin.
Opin hurjan paljon ääneen liittyviä asioita kuten miten sitä voi hoitaa ja huoltaa, avata, suojella ja kehittää. Opin hengityksen merkitystä äänenkäytössä.
Uskomattomalta tuntuu aina se, että kun pääsee sukeltamaan johonkin uuteen asiaan, niin miten valtavasti siitä on olemassa tietoa. Yksi ainoa asia, ääni, joka on minulle kasvun myötä kehittynyt, ja jota en käytännössä koskaan ennen ajatellut. Ja nyt ymmärrän, että vaikka olen asiaa opiskellut yhden viikonlopun, en tiedä siitä juuri yhtään mitään.
Olin kerran mukana avustamassa elokuvaa. Kohtauksissa me avustajat jouduimme huutamaan lujaa. Kohtauksia kuvattiin koko päivän ja sen seurauksena pystyin vain pihisemään seuraavat kaksi viikkoa. Siinä oli oikein hyvä esimerkki vääränlaisesta äänenkäytöstä. (Elokuvaan muuten pääsin! Jopa vajaat puoli sekuntia kasvoni pilkahtivat ihmismassan keskeltä...).
Tällä hetkellä ääneni on erilainen, koska minulla oli juuri flunssa. Yleensä ääni on näiden jälkeen taas palautunut ennalleen, joten eiköhän nytkin.
Ja vaikka omaa ääntä on kiva kuulla eli omasta itsestään kiva puhua, niin olipa kurssilla mahtavaa olla osaava kuuntelijakin! Niin hienoja ja rohkeita vetoja siellä monet tekivät, että niitä oli ilo seurata!
Rakkaat lehden lukijat. Minun on aika jättää hyvästit teille. Kiitos teille jokaiselle, ketä olen saanut haastatella tai valokuvata, kiitos myös teille, ketkä olette siitä kieltäytyneet. Kaikki tapaamiset, joita olen työssäni saanut kokea, ovat rikastuttaneet osaamistani.
Rakkaat lehden lukijat. Minun on aika jättää hyvästit teille. Kiitos teille jokaiselle, ketä olen saanut haastatella tai valokuvata, kiitos myös teille, ketkä olette siitä kieltäytyneet. Kaikki tapaamiset, joita olen työssäni saanut kokea, ovat rikastuttaneet osaamistani.
Turkoosinkirkkaalla taivaalla valkoiset pilven kumpareet, tyyntyvä ilta, edessä avautuva rasvatyyni järven pinta. Kuikan huuto. Hiljalleen violetiksi värjäytyvä taivaanranta.
Turkoosinkirkkaalla taivaalla valkoiset pilven kumpareet, tyyntyvä ilta, edessä avautuva rasvatyyni järven pinta. Kuikan huuto. Hiljalleen violetiksi värjäytyvä taivaanranta.
Herään siihen, että olen saarrettu. Kun käännän kylkeäni, peittoani kiristää toiselta puolelta sen päällä nukkuva harmaa otus. Kääntyessäni kasvoni osuvat valkoiseen villamaiseen karvaan. Ihanat kissaystäväni: minäkin tykkään teistä, on ihanaa, kun siinä hurisette, mutta olen jälleen kerran motitettu niin, että leveästä sängystäni minulle on jäänyt sellainen 30 sentin kaistale… Pikku nelijalkaiset sen sijaan venyttelevät tilavasti molemmilla puolillani…
Herään siihen, että olen saarrettu. Kun käännän kylkeäni, peittoani kiristää toiselta puolelta sen päällä nukkuva harmaa otus. Kääntyessäni kasvoni osuvat valkoiseen villamaiseen karvaan. Ihanat kissaystäväni: minäkin tykkään teistä, on ihanaa, kun siinä hurisette, mutta olen jälleen kerran motitettu niin, että leveästä sängystäni minulle on jäänyt sellainen 30 sentin kaistale… Pikku nelijalkaiset sen sijaan venyttelevät tilavasti molemmilla puolillani…
Elämää Talossani, osa: ties kuinka mones... ja kyllä, kirjoitin sen isolla kirjaimella, koska alan uskoa, että talollani on oma persoonansa. Olen kokenut koko tunneskaalan, mitä ihmiseltä voi kuvitella löytyvän, Taloni kanssa.
Elämää Talossani, osa: ties kuinka mones... ja kyllä, kirjoitin sen isolla kirjaimella, koska alan uskoa, että talollani on oma persoonansa. Olen kokenut koko tunneskaalan, mitä ihmiseltä voi kuvitella löytyvän, Taloni kanssa.
Eläkkeelle jääminen tuntuu jakavan ihmisiä. Toiset odottavat tapahtumaa innolla jo minun iässäni, kun matkaa työelämässä on edessä vielä 20 vuotta. Toisia asia alkaa ahdistaa jo viisi vuotta ennen töiden loppumista: mitä minä sitten teen, kun jään eläkkeelle?
Eläkkeelle jääminen tuntuu jakavan ihmisiä. Toiset odottavat tapahtumaa innolla jo minun iässäni, kun matkaa työelämässä on edessä vielä 20 vuotta. Toisia asia alkaa ahdistaa jo viisi vuotta ennen töiden loppumista: mitä minä sitten teen, kun jään eläkkeelle?
Mitkä asiat tulevat vahvimpina mieleesi, kun muistelet lapsuutesi hyviä muistoja? Mikä niitä yhdistää?
Mitkä asiat tulevat vahvimpina mieleesi, kun muistelet lapsuutesi hyviä muistoja? Mikä niitä yhdistää?
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Pidetään valot päällä, Ruovesi!
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste