Kuo­pi­os­sa asu­nut, kar­ja­lais­syn­tyi­nen tä­ti­ni sa­noi mui­noin, et­tä on niin mu­ka­va tul­la Tur­kuun käy­mään, kun ei tar­vit­se kä­tel­lä. Sa­vos­sa se oli ta­pa­na, Var­si­nais-Suo­mes­sa ei, ja sik­si mi­nä­kään en sitä lap­se­na op­pi­nut.

Sii­tä huo­li­mat­ta olen sen van­ha­na ai­na­kin jo­ten­ku­ten tai­ta­nut, kun tääl­lä­päin on kä­tel­ty ai­ka taa­jaan. To­sin jos­kus van­ha ta­kau­ma on ot­ta­nut val­lan ja olen ta­jun­nut kä­tel­lä vas­ta, kun toi­sen kou­ra on edes­sä­ni. Pa­hoit­te­len myös, jos olen jos­kus jät­tä­nyt kät­te­le­mät­tä – ei ole vain ker­ta­kaik­ki­aan tul­lut mie­leen.

Ko­ro­na­vi­ru­soh­jeis­tuk­sen myö­tä kät­te­lyä ke­ho­tet­tiin vält­tä­mään. Siis, ei kun pe­ruu­te­taan lap­suu­den mai­se­miin. Eh­kä siel­lä opi­tut kät­te­le­mät­tö­myys­ta­vat jää­vät val­lit­se­maan, et­tei taas tar­vit­se ope­tel­la ta­kai­sin.

Ai­na­kin ame­rik­ka­lai­sen leh­den ky­se­lyn mu­kaan moni epi­de­mi­o­lo­gi, eli ole­tet­ta­vas­ti asi­an­tun­ti­ja ei kuu­lem­ma kät­te­le ke­tään enää iki­nä. Ot­si­kos­sa kyl­lä sa­not­tiin, et­tei ha­laa­kaan, mut­ta sitä en ihan us­ko.

No, ta­kai­sin sii­hen kät­te­lyyn: on­ko se yli­pää­tään kau­he­an tar­peel­lis­ta? Ter­veh­tiä voi­nee ihan koh­te­li­aas­ti muu­ten­kin?

Kät­te­lyn his­to­ria on toki pit­kä: jo ne kuu­lui­sat mui­nai­set roo­ma­lai­set kät­te­li­vät, ei­vät to­sin ter­veh­ti­äk­seen, vaan näyt­tääk­seen ole­van­sa aseet­to­mia. So­pi­mus­ten vah­vis­ta­mi­sek­si Eu­roo­pas­sa alet­tiin kä­tel­lä kes­ki­a­jal­la, mut­ta pelk­kä­nä ter­veh­dyk­se­nä sitä lie­nee käy­tet­ty vas­ta 1800-lu­vul­la.

Minä tus­kin olen te­ke­mäs­sä mi­tään so­pi­mus­ta juu­ri ta­paa­ma­ni ih­mi­sen tai tut­tu­jen­kaan kans­sa, jo­ten sen­kään mer­kik­si ei tar­vit­si­si kä­tel­lä. Kir­jal­li­si­a­han ne so­pi­muk­set ny­ky­ään muu­ten­kin ovat, ja pä­te­vät, vaik­kei lo­puk­si kä­tel­lä­kään. 

En myös­kään us­ko, et­tä mi­nun pi­täi­si kä­tel­lä sen mer­kik­si, et­ten pis­tä ti­ka­ril­la vas­ta­puol­ta. Jos se oli­si tar­koi­tuk­se­ni, niin oli­si­han mi­nul­la toi­nen käsi va­paa­na…

Okei – kos­ka tuo edel­li­nen lau­se saat­toi kuu­los­taa hiu­kan pe­lot­ta­val­ta, lu­paan nos­taa mo­lem­mat käm­me­net avoi­me­na ylös ter­veh­ties­sä­ni tut­tu­ja ky­län­rai­til­la tai ju­han­nus­juh­lis­sa. Hy­vää,  ja myös tur­val­lis­ta ke­sää kai­kil­le, ai­na­kin mi­nun puo­les­ta­ni!

Lee­na Tu­li­vir­ta