Kolumni
Vain kymmenessä vuodessa älylaitteet ovat mullistaneet elämämme. Ne tarjoavat meille helpon ja nopean reitin lukea, mitä maailmalla tapahtuu tai mitä tuttavillemme kuuluu, julkimoista puhumattakaan. Joillekin räjähtävään suosioon nousseet sosiaalisen median alustat ovat tarjonneet jopa elannon. Satoja tuhansia vieraita seuraa vaikuttajien elämää - ja jopa heidän lastensa kasvua.
Asia joka ei sovi mielestäni yhteen sosiaalisen median kanssa, ovat pienet lapsemme. En aio olla tekopyhä, itsellänikin on joskus ollut kuvia lapsistani facebookin tai instagramin ihmeellisessä maailmassa, muttei enää aikoihin. Yhtä ainoatakaan kuvaa, jossa näkyisi lasteni kasvot, ei ole muiden nähtävillä somessa, koska ne eivät sinne kuulu.
Haluan tarjota lapsilleni mahdollisuuden päättää itse kasvojensa näyttämisestä somessa.
Kun minä olin lapsi, kuviani oli vain ja ainoastaan perheen valokuva-albumissa, eikä some astunut elämääni ennen kuin vasta täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Siitäkin huolimatta sosiaalinen media on vaikuttanut minuun ja siihen miten näen itseni, paljon. Eikä suinkaan positiivisessa mielessä. Kuinka sitten sosiaalisessa mediassa esiintyminen vauvasta saakka muokkaa lastemme minäkuvaa?
Haluan tarjota lapsilleni mahdollisuuden päättää itse kasvojensa näyttämisestä somessa - sitten kun ovat tarpeeksi vanhoja tekemään moisen päätöksen. Monet vanhemmat saattavat naureskella kun teini-ikäinen sanoo ettei halua kenenkään näkevän lapsuuskuvia ja silti ne lyödään internettiin kaikkien nähtäville. Todellisuudessa kyseessä voi olla vahvakin tunne, jota ei saisi ohittaa naureskelulla. Jokaisella on oikeus päättää omista kuvistaan, edes meillä ei ole vanhempina oikeutta päättää lastemme puolesta.
Kun minä olin lapsi, kuviani oli vain ja ainoastaan perheen valokuva-albumissa.
Lapsemme ansaitsevat lapsuuden ilman älylaitteiden tiukkaa otetta todellisuudestamme. He ansaitsevat saada kasvaa rauhassa omaksi itsekseen, he ansaitsevat saada rauhan muodostaa itse oman minäkuvansa, joka ei ole helppo tehtävä ilman sosiaalisen median tuomia paineitakaan.
Kuvia lapsistani otan minäkin, haluan mahdollisimman paljon pystyä muistamaan millaisia hetkiä meillä oli ja miten pieniä he kerran olivatkaan. Muun maailman ei tarvitse olla todistamassa sitä, sinä riität.
Oletko nähnyt sen julkaisun somessa, joka kertoi kuinka sinun tulisi elää? Muistathan, että vain töitä tekevä vanhempi näyttää vahvaa työmoraalia lapsilleen. Ei, kun se onkin pois lapsilta. Miten kehtaat olla niin paljon töissä, kun lapset kärsivät?
Oletko nähnyt sen julkaisun somessa, joka kertoi kuinka sinun tulisi elää? Muistathan, että vain töitä tekevä vanhempi näyttää vahvaa työmoraalia lapsilleen. Ei, kun se onkin pois lapsilta. Miten kehtaat olla niin paljon töissä, kun lapset kärsivät?
Ollaanpa heti alkuun rehellisiä. En tule olemaan se ihminen, joka päivittäin jaksaa ulkoilla pitkiä aikoja lastensa kanssa tai joka jaksaa pitää kodin kauniin kiiltävänä vuoden jokaisena päivänä. En, kun yksivuotiaan pukeminen muistuttaa mustekalan tunkemista minigrip-pussiin ja seuraavaksi se mustekala kipittää karkuun niin lujaa kuin pienillä jaloillaan pääsee – vain löytääkseen itsensä naama edellä lumihangesta. Lunta löytyy toppauksesta huolimatta selästä, ja ei kun kylmää ja märkää olomuotoaan huutavan lapsen kanssa takaisin sisälle.
Ollaanpa heti alkuun rehellisiä. En tule olemaan se ihminen, joka päivittäin jaksaa ulkoilla pitkiä aikoja lastensa kanssa tai joka jaksaa pitää kodin kauniin kiiltävänä vuoden jokaisena päivänä. En, kun yksivuotiaan pukeminen muistuttaa mustekalan tunkemista minigrip-pussiin ja seuraavaksi se mustekala kipittää karkuun niin lujaa kuin pienillä jaloillaan pääsee – vain löytääkseen itsensä naama edellä lumihangesta. Lunta löytyy toppauksesta huolimatta selästä, ja ei kun kylmää ja märkää olomuotoaan huutavan lapsen kanssa takaisin sisälle.
On käsittämätöntä, kuinka yhä 2020-luvulla miehen osaa vanhempana vähätellään. Isät eivät ole lastenvahteja, he ovat vanhempia. Jos he viettävät aikaa lastensa kanssa, heitä ylistetään ja pidetään harvinaisina.
On käsittämätöntä, kuinka yhä 2020-luvulla miehen osaa vanhempana vähätellään. Isät eivät ole lastenvahteja, he ovat vanhempia. Jos he viettävät aikaa lastensa kanssa, heitä ylistetään ja pidetään harvinaisina.
Odottaessani esikoistani, kuvittelin millainen äiti halusin olla. Kuinka kävisimme vauvauinnissa ja -kerhoissa, ulkoilisimme pitkiä vaunulenkkejä, emme katselisi lastenohjelmia ainakaan ennen kahta ikävuotta. Aioin pukea lapseni kauniisti ja laihduttaa raskauskilot pian pois. Aioin olla täydellinen äiti. Näin sen tuollaisena mielessäni.
Odottaessani esikoistani, kuvittelin millainen äiti halusin olla. Kuinka kävisimme vauvauinnissa ja -kerhoissa, ulkoilisimme pitkiä vaunulenkkejä, emme katselisi lastenohjelmia ainakaan ennen kahta ikävuotta. Aioin pukea lapseni kauniisti ja laihduttaa raskauskilot pian pois. Aioin olla täydellinen äiti. Näin sen tuollaisena mielessäni.
Kymmenen vuotta sitten Ruoveden yhteiskoulun ovien sulkeuduttua takanani vannoin, että kun kerran pääsisin pois Ruovedeltä, en muuttaisi tänne enää takaisin.
Kymmenen vuotta sitten Ruoveden yhteiskoulun ovien sulkeuduttua takanani vannoin, että kun kerran pääsisin pois Ruovedeltä, en muuttaisi tänne enää takaisin.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Osittainen kuunpimennys kuvattiin 28.10.2023 klo 23.14.
Esko Lahtinen
Vuoden noidan syytelista on pitkä.
Terhi Kääriäinen
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste