Suo­mi täyt­ti vii­me jou­lu­kuus­sa 102 vuot­ta. Heti it­se­näis­ty­mi­sen jäl­keen ryöp­säh­ti maa täy­teen eri­lai­sia yh­dis­tyk­siä. Suo­mi on, pait­si maa­il­man on­nel­li­sin maa, myös kär­jes­sä yh­dis­tys­ten mää­räs­sä, sa­no­ma­leh­tien kir­jos­sa ja mo­nes­sa muus­sa hy­väs­sä asi­as­sa.

Sa­ta­vuo­tis­kah­ve­ja juo­daan tänä vuon­na mo­neen ker­taan. Vin­han kir­ja­kaup­pa, joka on jo 80 vuot­ta pal­vel­lut ny­kyi­sel­lä pai­kal­laan niin ruo­ve­si­läi­siä kuin ihas­te­le­via tu­ris­te­ja­kin, muut­ti edel­li­seen paik­kaan­sa, Ri­to­nie­men si­vu­ra­ken­nuk­seen sata vuot­ta sit­ten. Ruo­ve­si-leh­ti on niin ikään nuo­re­kas sa­ta­vuo­ti­as.

Sa­ta­vuo­tis­juh­la­vuot­ta viet­tää myös Ruo­ve­den ko­koo­mus, jol­la on ol­lut his­to­ri­an­sa ai­ka­na ko­ti­seu­tua edus­ta­mas­sa ai­na­kin kol­me kan­sa­ne­dus­ta­jaa: Kal­le Häk­ki­nen 1917–1919, Mai­ja Häk­ki­nen 1923–1939 ja tie­ten­kin Mik­ko Asun­ta kah­teen­kin ker­taan, 1958–1970 ja 1972–1979.

Toki Ruo­ve­si on lä­het­tä­nyt maan asi­ois­ta päät­tä­mään mui­ta­kin, Ee­me­li Pa­ro­nen eh­ti it­se­näi­syy­den ai­ka­na ol­la edus­kun­nas­sa jon­kin ai­kaa, Ed­vard Ku­ja­la oli myös kah­teen ker­taan edus­ta­ja­na, en­sin 1929–1930 ja vie­lä 1933–1945. Us­ko Sep­pi, jon­ka moni vie­lä muis­taa, mat­kus­ti Ruo­ve­den ja Hel­sin­gin vä­liä vuo­si­na 1951–1962.

Tie­tä kai­kil­le oli avaa­mas­sa jo 1800-lu­vul­la Ruo­ve­den tuo­mi­o­kun­nan val­ti­o­päi­vä­mies, ta­lon­poi­kais­sää­dyn edus­ta­ja Au­kus­ti Mä­ki­pes­ka, ruo­ve­si­läi­nen maan­vil­je­li­jä, jol­le myön­net­tiin kei­sa­rin suo­ma­lai­sis­ta va­rois­ta 2000 mar­kan pal­kin­to ”suo­si­on osoi­tuk­sek­si niis­tä kan­sa­lai­san­si­ois­ta, joi­ta hän on osoit­ta­nut ta­lon­poi­kais­sää­dyn pu­he­mie­he­nä ja hoi­ta­es­saan köy­hiä kun­nas­saan”.

On hie­noa, et­tä paik­ka­kun­nal­la on oma, sa­ta­vuo­ti­as ja ar­vos­tet­tu leh­ti. Sitä to­del­la odo­te­taan joka viik­ko. Ja se tu­lee, jos ja kun pos­ti suo. Elä­mä il­man Ruo­ve­si-leh­teä oli­si kuin pil­vi­nen päi­vä…vai mi­ten se nyt sit­ten sa­no­taan­kin.

On hie­noa, et­tä paik­ka­kun­nal­la on oma, sa­ta­vuo­ti­as ja ar­vos­tet­tu leh­ti.

Ruo­ve­del­lä on pal­jon tun­nus­merk­ke­jä, jois­ta hyvä kun­ta tun­ne­taan. Si­jain­nil­le ei voi mi­tään. Man­ner­hei­min­tie ja Ha­ka­nie­men­to­ri ovat kau­ka­na ei­kä rai­ti­o­vau­nu­kaan ihan heti pus­ke Ha­rak­ka­las­ta kir­kon­ky­län rai­til­le. Mut­ta on pal­jon sel­lais­ta mitä kehä kol­mo­sen ete­lä­puo­lel­la ei ole. Jos vie­lä saa­daan Haa­pa­saa­ri en­ti­seen lois­toon­sa, jo se tuo pal­jon hy­viä asi­oi­ta.

Ruo­ve­den elin­voi­ma riit­tää kyl­lä, kun­han jak­se­taan pi­tää peu­ka­loa yl­hääl­lä.

Mu­siik­kia! Ruo­ve­si to­teu­tu­es­saan tar­jo­aa ke­säl­lä vaik­ka mitä sa­moin vii­den­net­kym­me­nen­net Ruo­ve­den Noi­ta­kä­rä­jät, jot­ka ovat osoi­tus ah­ke­ruu­des­ta, tar­mok­kuu­des­ta ja si­suk­kuu­des­ta.