Painettua sanaa
Kolumni
Aika ajoin tulee maailmassa vastaan asioita, jotka ovat kiusallisen vaikeita ja ottavat niin sanotusti koville.
Yksi hankalimmista on viime aikoina ollut se, kun yrittää saada selville, mitä ihmettä ihminen puhuessaan tarkoittaa, kun hän päästää merkityksettömiä sanoja suustaan minuutti tolkulla vetämättä välillä kertaakaan henkeä.
Nykyään on jostain syystä vallalla trendi, että sanojaan harkitsevaa ihmistä pidetään hitaana ja tyhmänä jahkailijana, joka ei sovi tämän päivän hektiseen maailmaan.
Mutta sellainen henkilö, joka pystyy suoltamaan puhetta jatkuvalla syötöllä, on elämäänsä ja alaansa hallitseva asiantuntija ja nykypäivän menestyjä.
Sitku, muuten, millai niinku, et vois oikeesti sillee kuitenkin paristi aatella…
Nauhuri pitäisi olla mukana, että voisi jälkeenpäin paristi kuunnella hänen tarinansa. Sitten voisi päästä ehkä jo vähän kärryille, että mistä oikein olikaan kysymys.
Silloin käy mielessä, että saisipa nähdä viestin paperilla, tai nykyajan tekstiviestinä. Painettuun viestiin sentään kirjoittaja miettii ja kiteyttää sanojaan, että mitä kannattaa oikeasti tuoda esille, koska paperilla tai sähköpostissa viesti säilyy.
Se toimii vankkana dokumenttina niin hyvässä kuin pahassa. Niin kuin on nähty.
Painettuun viestiin sentään kirjoittaja miettii ja kiteyttää sanojaan.
Onneksi ihmiset ennen vanhaan kirjoittivat kirjeitä, koska niiden avulla on saatu koottua lukuisa määrä hienoja ja yllättäviäkin elämänkertoja.
Kirjeistä selvisi niin lemmenasioita, kuin poliittisia tavoitteitakin. Niissä solmittiin tärkeitä liittoja ja tehtiin kauppasopimuksia, joilla oli vaikutusta ympäri maailman.
Kirjeen avulla saattaa ihan tavallinen ihminenkin lähestyä tosissaan vastaanottajaa ja ilmaista hellät tunteensa hyvin lyhyesti ja samalla kauniin selvälukuisesti.
Hyvänä esimerkkinä toimikoon nuorimies, joka ei ollut aivan penaalin terävin kynä, mutta oli ihastunut palavasti kauniiseen tyttöön. Nuorukainen ei uskaltanut lähestyä häntä ja päätti lopulta lähettää kirjeen, jossa oli mukana myös palautuskuori ja valmis vastauslomake.”Jos rakstat mua, niin laita rasti rutuun”.
En tiedä varmasti miten siinä kävi, mutta yleisesti puhuttiin, että tuloksena oli kaksi hyvin onnellista nuorta ihmistä.
Kaikista lyhyin tärkeitä asioita sisältävä viestikombinaatio, oli varmaan aikoinaan, kun kuuluisa ranskalaiskirjailija Viktor Hugo oli kirjoittanut uuden romaanin ja lähettänyt sen kustantajalle. Pari viikkoa oli jo kulunut ilman vastausta ja Victor lähetti huolissaan kustantajalle sähkösanoman, jossa oli pelkkä kysymysmerkki.
Kustantaja vastasi pelkällä huutomerkillä. Eli kaikki oli siis ihan hyvin.
Näinkin lyhyellä kommunikoinnilla voi tärkeät asiat saada selvitettyä. Niinku sillai.