Päivä kivenvierittäjänä
Kolumni
Viime viikolla sain päähäni tehdä pientä piharemppaa. Vääntäisin muutaman kiven maasta ylös, ja tekisin niistä aistikkaan pengermän. Päältä se olisi tasainen, ja reunalle istuttaisin kivikkokasveja. Pikku juttu, helppo homma.
Kukkien kuvittelu sujui vielä vaivattomasti, mutta siihen helppous loppuikin. Illan tullen koossa oli noin puolet tarvittavista kivistä. Viimeiset voimanrippeet hiipuivat lohkareeseen, joka oli näyttänyt kahvikupin kokoiselta, mutta oli kaikesta päätellen osa peruskalliota.
Voipuneena irrotin otteeni rautakangesta, ja pysähdyin tutkimaan ruhjetta kädessäni. Kun nostin katseeni, näin muhkuraisen kiviläjän, jonka päällä vatupassi kenotti kallellaan. Aistikkaaseen vaikutelmaan olisi mitä ilmeisimmin tarvittu melkoisesti lisää paitsi voimia, myös taitoa.
Lohtua sain ajatuksesta, että vierittelin kiviä ihan vain huvikseni. Turvavälitkin pysyivät, kun ähelsin pihalla itsekseni. Kokoontumis- ja muita rajoituksia on kesän mittaan päästy purkamaan, mutta varovainenhan täytyy silti edelleen olla.
Koska tulevaisuuteen on vaikea nähdä ja ajatukseni vierivät kivien mukana pikemmin taakse- kuin eteenpäin, päätin kurkistaa menneisyyteen. Entisaikojen terveydenhoito-ohjeita löysin tuntemattoman tekijän artikkelista ”Konsti Elää Kauwwan eli tarpeellisia ja hyödyllisiä neuvoja ja Ojjennus-nuoria Terweyden warjelemisexi ja saada elää isohon ikähän” vuodelta 1786. Etänä artikkeli on luettavissa muun muassa Virtuaalinen vanha kirjasuomi -verkkosivustolla.
Kun nostin katseeni, näin muhkuraisen kiviläjän.
Yllättävää kyllä, osa neuvoista tuntuu yhä ajankohtaisilta. Esimerkiksi kohtuullisuuteen ruoassa, juomassa ja ”muisa asian-haaroisa” kehotetaan nykyäänkin. Paitsi määrään, myös laatuun tulee kiinnittää huomiota: ”Lijan suolainen ja palanut, wahingoittaa wattan” taitaa päteä edelleen niin grillaamiseen kuin muuhunkin ruoanlaittoon.
Kohtuullinen uni on sangen hyvä, sillä se ”waikuttaa teräwän ymmärryxen, hywän muiston, ja kewiän työn”. Liikuntaakin kannattaa harrastaa, artikkelin mukaan siksi, että se ”ajaa suonista ja jäsenistä pahat märkyydet, ja kiskoo ne irralle ja ikänänsä kuin pois hiwuttaa”. Kohtuus pitää kuitenkin siinäkin muistaa, koska ”ylönpaldinen äkkinen lijkunto waikutta myös halwauxen”.
Koska myös ”askaroitsemisen” kerrotaan artikkelissa olevan sekä ruumiille että mielelle terweydexi, täytynee tässä jonain päivänä yrittää tehdä pengermä valmiiksi. Neuvoa, että ”ruan jälkeen ei pidä rutosti työhän ruwettaman”, noudatan kyllä mielelläni.
Kokeilla voisi sitäkin, kannattaisiko pää harjata ja kammata usein, että ”ajwon lijat höyryt ulos pääsewät”. Muistamisen arvoiselta vaikuttaa myös ojjennus-nuora, että ”iloinen mieli ja tytywäisyys lisää ikää”.