Uutta kohti – flossaten jenkkajuoksulla
Kolumni
Vuodenvaihteessa on mukava luoda katsaus sekä menneeseen että tulevaan. Päättynyttä vuotta voi muistella vaikka valokuvia katselemalla. Alkaneelle vuodelle voi tehdä suunnitelmia ja lupauksia.
Monesti lupaukset liittyvät itsensä kehittämiseen. Myös itse suunnittelen kohentavani niin henkistä kuin fyysistä virettäni. Sitä, miten aion suunnitelmani toteuttaa, joudun tosin vielä miettimään.
Onneksi uusi vuosi tuntuu jo nimensäkin puolesta avaavan uusia mahdollisuuksia. Esimerkiksi uusi liikunnallinen harrastus tuntuisi sopivan teemaan. Vinkkejä voi etsiä vaikka Kotimaisten kielten keskuksen kuukauden sanoista vuonna 2018.
Ensimmäinen tarjokas löytyy huhtikuulta 2018: flossaus. Kyseessä on tanssi, jossa heilutetaan lantiota puolelta toiselle ja käsiä edestakaisin lantion edessä ja takana. Liikesarja muistuttaa hammaslangan käyttöä, mihin myös tanssin englanninkielinen nimi floss dance viittaa.
Tanssimista vastaan minulla ei ole kerrassaan mitään – olenhan aikoinani pyörähdellyt SM-tason tanhujoukkueessakin. Flossaus ei silti ehkä ole tämän mitalistin kuppi teetä: The Mirror -lehden viime kuussa julkaiseman artikkelin mukaan flossauksen on epäilty aiheuttaneen polvikipuja harrastajilleen. Se, mikä määrä flossausta sivuttaisliikkeineen on polville liikaa, ei artikkelista kuitenkaan selviä. Koska haluan pelata varman päälle, hylkään muotitanssin muuvit kokonaan.
Seuraava ehdokas elokuulta 2018 vaikuttaa lupaavalta: kävelyjalkapallo. Laji keksittiin Isossa-Britanniassa 2010-luvun alussa. Sittemmin laji on levinnyt jo kymmeniin maihin, myös Suomeen. Tärkein sääntö on se, että juosta ei saa. Myös fyysiset kontaktit ovat kiellettyjä.
Juoksemisesta pidättäytyminen saattaisi tuntua vaikealta, mutta eiköhän siihen tottuisi. Polvetkin olisivat ehkä paremmassa turvassa kuin flossaamisessa. Lajissa ei ole kuin yksi hankaluus: se, että siihen tarvittaisiin joukkue.
Taidan siis pysyä vanhan harrastukseni hölkän parissa ja tarttua syyskuun 2018 sanaan: lukuhaasteeseen. Erilaisten lukuhaasteiden kirjat voi yleensä valita itse vinkin perusteella. Vinkki voi olla vaikkapa se, että kirjan nimessä on vain yksi sana tai että se on julkaistu tiettynä vuotena.
Ehkä otan haasteen vastaan ja keksin vinkin ihan itse: alan lukea kirjoja, jotka ovat ilmestyneet niinä vuosina, kun harrastin tanhuja. Matkalla kirjastoon voin kokeilla, taittuuko taival joutuisammin jenkan vai polkan askelin. Ehkä siitä tulee vielä uusi lajini: 800 metrin jenkkajuoksu.
Koska haluan
pelata varman päälle, hylkään muotitanssin
muuvit.
Taittuuko taival joutuisammin jenkan vai polkan askelin.
Lajissa ei ole kuin yksi hankaluus: se, että siihen tarvittaisiin joukkue.