Vuo­den­vaih­tees­sa on mu­ka­va luo­da kat­saus sekä men­nee­seen et­tä tu­le­vaan. Päät­ty­nyt­tä vuot­ta voi muis­tel­la vaik­ka va­lo­ku­via kat­se­le­mal­la. Al­ka­neel­le vuo­del­le voi teh­dä suun­ni­tel­mia ja lu­pauk­sia.

Mo­nes­ti lu­pauk­set liit­ty­vät it­sen­sä ke­hit­tä­mi­seen. Myös it­se suun­nit­te­len ko­hen­ta­va­ni niin hen­kis­tä kuin fyy­sis­tä vi­ret­tä­ni. Sitä, mi­ten ai­on suun­ni­tel­ma­ni to­teut­taa, jou­dun to­sin vie­lä miet­ti­mään.

On­nek­si uu­si vuo­si tun­tuu jo ni­men­sä­kin puo­les­ta avaa­van uu­sia mah­dol­li­suuk­sia. Esi­mer­kik­si uu­si lii­kun­nal­li­nen har­ras­tus tun­tui­si so­pi­van tee­maan. Vink­ke­jä voi et­siä vaik­ka Ko­ti­mais­ten kiel­ten kes­kuk­sen kuu­kau­den sa­nois­ta vuon­na 2018.

En­sim­mäi­nen tar­jo­kas löy­tyy huh­ti­kuul­ta 2018: flos­saus. Ky­sees­sä on tans­si, jos­sa hei­lu­te­taan lan­ti­o­ta puo­lel­ta toi­sel­le ja kä­siä edes­ta­kai­sin lan­ti­on edes­sä ja ta­ka­na. Lii­ke­sar­ja muis­tut­taa ham­mas­lan­gan käyt­töä, mi­hin myös tans­sin eng­lan­nin­kie­li­nen nimi floss dan­ce viit­taa.

Tans­si­mis­ta vas­taan mi­nul­la ei ole ker­ras­saan mi­tään – olen­han ai­koi­na­ni pyö­räh­del­lyt SM-ta­son tan­hu­jouk­ku­ees­sa­kin. Flos­saus ei sil­ti eh­kä ole tä­män mi­ta­lis­tin kup­pi tee­tä: The Mir­ror -leh­den vii­me kuus­sa jul­kai­se­man ar­tik­ke­lin mu­kaan flos­sauk­sen on epäil­ty ai­heut­ta­neen pol­vi­ki­pu­ja har­ras­ta­jil­leen. Se, mikä mää­rä flos­saus­ta si­vut­tais­liik­kei­neen on pol­vil­le lii­kaa, ei ar­tik­ke­lis­ta kui­ten­kaan sel­viä. Kos­ka ha­lu­an pe­la­ta var­man pääl­le, hyl­kään muo­ti­tans­sin muu­vit ko­ko­naan.

Seu­raa­va eh­do­kas elo­kuul­ta 2018 vai­kut­taa lu­paa­val­ta: kä­ve­ly­jal­ka­pal­lo. Laji kek­sit­tiin Isos­sa-Bri­tan­ni­as­sa 2010-lu­vun alus­sa. Sit­tem­min laji on le­vin­nyt jo kym­me­niin mai­hin, myös Suo­meen. Tär­kein sään­tö on se, et­tä juos­ta ei saa. Myös fyy­si­set kon­tak­tit ovat kiel­let­ty­jä.

Juok­se­mi­ses­ta pi­dät­täy­ty­mi­nen saat­tai­si tun­tua vai­ke­al­ta, mut­ta ei­kö­hän sii­hen tot­tui­si. Pol­vet­kin oli­si­vat eh­kä pa­rem­mas­sa tur­vas­sa kuin flos­saa­mi­ses­sa. La­jis­sa ei ole kuin yk­si han­ka­luus: se, et­tä sii­hen tar­vit­tai­siin jouk­kue.

Tai­dan siis py­syä van­han har­ras­tuk­se­ni höl­kän pa­ris­sa ja tart­tua syys­kuun 2018 sa­naan: lu­ku­haas­tee­seen. Eri­lais­ten lu­ku­haas­tei­den kir­jat voi yleen­sä va­li­ta it­se vin­kin pe­rus­teel­la. Vink­ki voi ol­la vaik­ka­pa se, et­tä kir­jan ni­mes­sä on vain yk­si sana tai et­tä se on jul­kais­tu tiet­ty­nä vuo­te­na.

Eh­kä otan haas­teen vas­taan ja kek­sin vin­kin ihan it­se: alan lu­kea kir­jo­ja, jot­ka ovat il­mes­ty­neet nii­nä vuo­si­na, kun har­ras­tin tan­hu­ja. Mat­kal­la kir­jas­toon voin ko­keil­la, tait­tuu­ko tai­val jou­tui­sam­min jen­kan vai pol­kan as­ke­lin. Eh­kä sii­tä tu­lee vie­lä uu­si la­ji­ni: 800 met­rin jenk­ka­juok­su.