Heikki Itänen.
Säästöä ikä kaikki
Kolumni
On olemassa kolme hyvin tärkeää asiaa, jotka pienen lapsen pitää mahdollisimman nopeasti oppia päästäkseen normaalin kehityskaaren mukaisesti kasvavien lajitoveriensa joukkoon. Pitää oppia kävelemään ja puhumaan, eikä se ole tärkeää kumman oppii ensin, sillä vanhemmat löytävät siitä kuitenkin hyvää keskustelun aihetta tuttujen ja sukulaisten kanssa vielä seuraavat kymmenen vuotta.
Kolmantena ja ehkä kaikkein merkittävimpänä asiana pitää oppia säästämään.
Aivan pienestä asti; kun sai lahjaksi jotain karamelleja, niin jo kahden herkkupalan jälkeen neuvottiin, että älä nyt kaikkia heti sentään syö, säästä loput myöhemmäksi.
Sama oli rahan kanssa. Kun isovanhemmat eivät tienneet mitä tuoda lahjaksi, niin he antoivat rahaa, että voi mennä kauppaan ostamaan sitä mitä haluaa. Turha toivo!
Viisaita neuvoja oikein ryöppysi heti joka puolelta, että ei mitään kannata nyt ostaa, vaan laittaa säästöön, niin voi hankkia sitten joskus myöhemmin sitä mitä oikeasti tarvitsee, vaikka polkupyörän.
No pieni pyörä tuli aikanaan hankittua ja vielä sen jälkeen vähän isompikin.
Sitten oli kohteena jo mopo ja mahdollinen opiskelu. Sitten ajokortti ja auto ja kun niiden eteen oli vuosia pihtailtu, niin vuorossa olikin jo asuntosäästäminen.
Säästäminen seuraa varjon lailla ihmistä koko elämän ajan. Kävely saattaa helposti iän myötä hiipua ja monelta puhuminenkin käy jo aika vähiin, mutta säästäminen vaan jatkuu tasaisen varmasti, eikä tule koskaan sitä päivää, että sen voisi lopettaa.
Kun omat asiat ovat kutakuinkin reilassa, niin pitää säästää lapsille ja lastenlapsille. Jos niitä ei ole, niin sitten ainakin omaan terveydenhoitoon ja hautajaiskuiluihin.
Eikä kaikki säästäminen koske rahaa, vaan pitää oppia laittamaan talteen myös kaikenlaisia tavaroita ja materiaalia, joista saattaa joskus olla jopa hyötyä.
Sellaista ihmistä on aina arvostettu, joka säilyttää sopivasti monenlaista roinaa, mutta sellaista, jolla on sitä ihan liikaa, pidetään sekopäisenä ja laitetaan hoitoon.
Säästäminen seuraa varjon lailla ihmistä koko elämän ajan.
Säästäminen vaatii monesti myös kekseliäisyyttä. Ystäväni Kyösti kertoi, kuinka hänen siskonsa Kirsti oli aina vähissä rahoissa ja tuskaili apteekkimenojensa kanssa. Hän oli niin huono nukkumaan, että joutui käyttämään paljon unilääkkeitä ja sen lisäksi hän osti jatkuvasti kaikenlaisia ehkäisypillereitä ja raskaustestejä.
Kyösti neuvoi, että otat unilääkkeen ajoissa, niin voit jättää muut kaikki ottamatta.
Säästäminen voi johtaa myös nuukuuteen, joka on taas ihan oma lukunsa.
Minullakin oli aikoinaan kaukainen sukulainen, jolla oli miljoona markkaa tilillä, mutta ei raaskinut pitää edes jääkaappia seinässä, ettei sähköä kuluisi liikaa.
Hän piti voita ja maitopurkkia tuuletusikkunan välissä.
Nuukuudellakin on tietysti huippunsa.
Olimme kerran Kyöstin kanssa yhteisen tuttavamme Jussin mökillä kalassa. Saalista ei tullut juuri ollenkaan, mutta lopulta Jussilla tärppäsi ja hän sai komean kuuden kilon järvitaimenen.
Olimme kaikki riemuissamme ja otimme kännykällä kuvia komeasta kalasta ja Jussista. Lopulta hän päästi harmistuneena taimenen takaisin järveen ja sanoi, ettei heidän perheessään ole varaa syödä noin kalliita kaloja.