Heikki Itänen.
Sähköä ilmassa
Kolumni
Maailmalta kuuluu taas kummia. EU on tarttunut kovin ottein ilman saastumiseen ja aikoo kieltää polttomoottoriautojen myynnin vuonna 2035. Suunnitelmassa on erittäin paljon hyviä ja välttämättömiä asioita, mutta mitenkähän se käytännössä oikein mahdetaan toteuttaa?
Tekniikka todennäköisesti kehittyy yhä kiihtyvällä vauhdilla, niin kuin muillakin aloilla ja yhtäkkiä voidaan tehdä mullistavia keksintöjä, mutta totuushan on tällä hetkellä vielä se, että sähköautot ovat lähinnä kaupunkilaisten leikkikaluja.
Auton valmistajat ilmoittavat, että ajomatka on jopa 300 kilometriä. Hyvä! No jos tarve olisikin 350 km, niin mitä sitten tehdään?
Kaikki akkujen kapasiteetit ovat lisäksi niiden valmistajien testaamia, pelkästään uusien akkujen toimintakykyjä. Vanha akku voi tuoda pettymyksen, kun kulkupeli hiipuu jo 200 kilometrin kohdalla.
EU:n neuvokkaat päättäjät ovat ottaneet huomioon tämän epäkohdan ja nyt on suunnitelmissa, että rakennetaan teiden varsille latauspisteitä 60 kilometrin välein! Loistoidea! Sehän tekee autoilun helpoksi, jos vain töpseli on tarvittaessa vapaana?
Mitäs jos siellä latauspisteellä onkin johdon päässä jo joku muu? Kuinkahan kauan auton akkujen lataaminen kestää? Tunnin? Vai kaksi?
Tai jos latauspisteellä on oikein jonoa, niin kohta täytyy palata ajassa taaksepäin ja herättää henkiin entisajan kestikievariverkostokin, jossa ihmiset voivat matkallaan tarvittaessa tasaisin välein yöpyä ja saavat jotain syötävääkin.
Asian mahdottomuuden vuoksi tutkin mielenkiinnosta sitä hieman tarkemmin ja ratkaisuksi nousi sellainen versio, että se latauspiste onkin vain metallinauha tai lanka tiessä, jonka yli ajaessaan auto saa tarpeeksi virtaa seuraavalle pisteelle. Asia muuttuu aina vaan mielenkiintoisemmaksi.
Laboratoriossa sellainen ihme varmaankin onnistuu, mutta entä sitten, kun tie on jäässä tai siinä on kymmenen senttiä loskaa ja auton pohja on vähintään samanlaisessa kunnossa? Tai kun katselee nykyteiden kuntoa, niin kuluminen ja halkeamat saattavat katkaista yllättäen minkä tahansa nauhan.
Olenkin samaa mieltä kuin moni muukin, että sitten kun akut ovat tarpeeksi pieniä ja niitä voi kotona ladata mukaansa tarpeellisen määrän ja aina tarvittaessa matkalla itse vaihtaa, niin silloin voi lähteä minne vaan. Silloin vasta ajetaan sähköautoilla.
Vanhojen bensalta haisevien autojen ajalta muistan, kun oli suositun tanssipaikan parkkipaikalla jyrkkä rinne. Se vähensi parkkitilaa ja oli muutenkin hankalan oloinen.
Järjestäjät päättivät lopulta tehdä palveluksen ja kaivoivat rinteen pois. He tasasivat maan ja saivat monta parkkipaikkaa lisää. Kävijämäärä kuitenkin oudosti väheni. Järjestäjät kysyivät kylän nuorilta, että mikseivät he käy enää tanssimassa?
Vastaus oli yksinkertainen: ”Ei saa enää mäkistarttia”.