Näin vanhustenviikolla suuntaan omat ajatukseni hetkeksi kohti eläkevuosiani.
Eläkkeelle jääminen tuntuu jakavan ihmisiä. Toiset odottavat tapahtumaa innolla jo minun iässäni, kun matkaa työelämässä on edessä vielä 20 vuotta. Toisia asia alkaa ahdistaa jo viisi vuotta ennen töiden loppumista: mitä minä sitten teen, kun jään eläkkeelle?
Keskityn tähän päivään ja yritän elää sitä mahdollisimman mielekkäästi toki suhteellisen terveellisillä elämäntavoilla, että voisin jäädä kutakuinkin toimintakunnossa eläkkeelle. Kuvittelen silti hieman, minkähänlaisia minun eläkevuoteni voisivat olla.
Innostuisinko aktiiviseksi yhdistysihmiseksi? Sellaiseksi muoriksi, joka on vaikuttamassa joka puolella, niin kulttuurin kuin eläkeläisasioiden hoitamisessa, ikipirteäksi persoonaksi, jonka hahmo näkyy aina tapahtumien eturivissä.
Vai tulisiko minusta muiden auttaja ja tukihenkilö, avulias ja lämmin omaishoitaja tai avustusseurojen aktiivi, joka kutoo villasukkia Nepalin lapsille ja kerää rahaa SPR:n kampanjoissa?
Toki voisin valita sen tien, että jatkan työelämässä saappaat jalassa hautaan asti, ainakin omaa yritystä pyörittämässä, jos en enää toisen palveluksessa. Tai sitten voin heittäytyä nauttimaan täysillä omasta rauhasta, lähteä päättymättömälle tielle tutkimaan oman pääni sisältöä. Hekumoida sillä ajatuksella, että olen päässyt hektisestä oravanpyörästä irti, ja haaveilla täydellisen sisäisen rauhan löytämisestä.
Jos saan lapsenlapsia, voin muuttua isosyliseksi pullantuoksuiseksi muoriksi, jonka lattialla on aina leluja levällään. Ja jos jälkikasvun tenavat eivät aina olisikaan kylässä, niin tuvastani löytyisi todennäköiset naapurin muksut tai vaihtoehtoisesti vaikkapa kokonainen lauma kissoja.
Ainakin yritän sitä, etten muutu äreäksi, elämään katkeroituneeksi sohvalla makaavaksi kaikkien maailman asioiden narisijaksi. Sellaiseksi kiukkupussiksi, jota kolottaa ja koskee ja jonka mieleen ei sovi mikään, vaikka kuinka kumppani yrittäisi auttaa ja passata.
Niin – ja vaikka jäisinkin talooni yksinäiseksi sisumummoksi, mökin muoriksi, joka vielä 90-vuotiaana tekee itse omat polttopuunsa ja lämmittää talon, niin toivottavasti ainakin hieman osaisin ottaa apua vastaan enkä alkaisi änkyröimään "pärjään kyllä ihan itse" -asenteella.
Tapahtuipa sitten mitä vaan, toivon ainakin, että kuntoni mukaan jaksan kiinnostua uusista asioista: käydä katsomassa uusia paikkoja ja tutustua uusiin ihmisiin. Ja jos kunto hiipuu, niin sitten voisin vaikka katsoa kaikki näkemättä jääneet elokuvat.
Tärkeintä on pystyä säilyttämään elämänhalu. Pablo Nerudan Hidas kuolema -runon alkusanoja miettien: Kuolee hitaasti hän, joka ei matkusta eikä lue, ei kuuntele musiikkia, ei rakasta itseään...
Rakkaat lehden lukijat. Minun on aika jättää hyvästit teille. Kiitos teille jokaiselle, ketä olen saanut haastatella tai valokuvata, kiitos myös teille, ketkä olette siitä kieltäytyneet. Kaikki tapaamiset, joita olen työssäni saanut kokea, ovat rikastuttaneet osaamistani.
Rakkaat lehden lukijat. Minun on aika jättää hyvästit teille. Kiitos teille jokaiselle, ketä olen saanut haastatella tai valokuvata, kiitos myös teille, ketkä olette siitä kieltäytyneet. Kaikki tapaamiset, joita olen työssäni saanut kokea, ovat rikastuttaneet osaamistani.
Turkoosinkirkkaalla taivaalla valkoiset pilven kumpareet, tyyntyvä ilta, edessä avautuva rasvatyyni järven pinta. Kuikan huuto. Hiljalleen violetiksi värjäytyvä taivaanranta.
Turkoosinkirkkaalla taivaalla valkoiset pilven kumpareet, tyyntyvä ilta, edessä avautuva rasvatyyni järven pinta. Kuikan huuto. Hiljalleen violetiksi värjäytyvä taivaanranta.
Herään siihen, että olen saarrettu. Kun käännän kylkeäni, peittoani kiristää toiselta puolelta sen päällä nukkuva harmaa otus. Kääntyessäni kasvoni osuvat valkoiseen villamaiseen karvaan. Ihanat kissaystäväni: minäkin tykkään teistä, on ihanaa, kun siinä hurisette, mutta olen jälleen kerran motitettu niin, että leveästä sängystäni minulle on jäänyt sellainen 30 sentin kaistale… Pikku nelijalkaiset sen sijaan venyttelevät tilavasti molemmilla puolillani…
Herään siihen, että olen saarrettu. Kun käännän kylkeäni, peittoani kiristää toiselta puolelta sen päällä nukkuva harmaa otus. Kääntyessäni kasvoni osuvat valkoiseen villamaiseen karvaan. Ihanat kissaystäväni: minäkin tykkään teistä, on ihanaa, kun siinä hurisette, mutta olen jälleen kerran motitettu niin, että leveästä sängystäni minulle on jäänyt sellainen 30 sentin kaistale… Pikku nelijalkaiset sen sijaan venyttelevät tilavasti molemmilla puolillani…
Elämää Talossani, osa: ties kuinka mones... ja kyllä, kirjoitin sen isolla kirjaimella, koska alan uskoa, että talollani on oma persoonansa. Olen kokenut koko tunneskaalan, mitä ihmiseltä voi kuvitella löytyvän, Taloni kanssa.
Elämää Talossani, osa: ties kuinka mones... ja kyllä, kirjoitin sen isolla kirjaimella, koska alan uskoa, että talollani on oma persoonansa. Olen kokenut koko tunneskaalan, mitä ihmiseltä voi kuvitella löytyvän, Taloni kanssa.
Minkälainen ääni sinulla on? Oletko koskaan ajatellut sitä sen enempää vai oletko saanut siitä paljonkin palautetta, jos harrastat esimerkiksi laulua?
Minkälainen ääni sinulla on? Oletko koskaan ajatellut sitä sen enempää vai oletko saanut siitä paljonkin palautetta, jos harrastat esimerkiksi laulua?
Mitkä asiat tulevat vahvimpina mieleesi, kun muistelet lapsuutesi hyviä muistoja? Mikä niitä yhdistää?
Mitkä asiat tulevat vahvimpina mieleesi, kun muistelet lapsuutesi hyviä muistoja? Mikä niitä yhdistää?
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Pidetään valot päällä, Ruovesi!
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste