Tans­ka­lais-nor­ja­lai­nen kir­jai­li­ja Ak­sel San­de­mo­sen muo­toi­li vuon­na 1933 Jan­ten lain, jos­sa mää­ri­tel­lään yk­si­lön paik­ka suh­tees­sa yh­tei­söön. La­kia on sit­tem­min käy­tet­ty esi­merk­ki­nä poh­jois­ten mai­den kult­tuu­riin kuu­lu­vas­ta yh­den­mu­kai­suu­den nor­mis­ta.

Tans­ka­lais-nor­ja­lai­nen kir­jai­li­ja Ak­sel San­de­mo­sen muo­toi­li vuon­na 1933 Jan­ten lain, jos­sa mää­ri­tel­lään yk­si­lön paik­ka suh­tees­sa yh­tei­söön. La­kia on sit­tem­min käy­tet­ty esi­merk­ki­nä poh­jois­ten mai­den kult­tuu­riin kuu­lu­vas­ta yh­den­mu­kai­suu­den nor­mis­ta.

Kesä tuo tul­les­saan luon­non run­saan sa­don ja hor­taa­mi­sen hur­man. Ny­ky­ään vil­li­nä kas­va­vien kas­vien ke­rää­mi­nen on erään­lai­nen tren­di. Jos­kus mui­noin kyse oli yk­sin­ker­tai­ses­ti ruu­an ja lääk­kei­den ke­ruus­ta.

Kesä tuo tul­les­saan luon­non run­saan sa­don ja hor­taa­mi­sen hur­man. Ny­ky­ään vil­li­nä kas­va­vien kas­vien ke­rää­mi­nen on erään­lai­nen tren­di. Jos­kus mui­noin kyse oli yk­sin­ker­tai­ses­ti ruu­an ja lääk­kei­den ke­ruus­ta.

Suo­ma­lai­se­na olen saa­nut ve­ren­pe­rin­nök­si hil­lit­tö­män työ­mo­raa­lin ja hy­vin vä­hän kei­no­ja pi­tää huol­ta it­ses­tä­ni. Sy­väl­le kult­tuu­riim­me on juur­tu­nut ihan­ne ih­mi­ses­tä, joka puur­taa aa­mus­ta il­taan, käy vä­lil­lä syn­nyt­tä­mäs­sä tai kaa­ta­mas­sa kir­veen­hal­ko­maan pol­veen pa­lo­vii­naa ja pa­laa sit­ten töi­hin­sä kuin ei mi­tään. Sil­kal­la si­sul­la tämä ihan­neyk­si­lö käy lo­pu­ton­ta työ­sar­kaa päin ja ker­too kai­kil­le, et­tä sit­ten hau­das­sa eh­tii kyl­lä le­päi­le­mään.

Suo­ma­lai­se­na olen saa­nut ve­ren­pe­rin­nök­si hil­lit­tö­män työ­mo­raa­lin ja hy­vin vä­hän kei­no­ja pi­tää huol­ta it­ses­tä­ni. Sy­väl­le kult­tuu­riim­me on juur­tu­nut ihan­ne ih­mi­ses­tä, joka puur­taa aa­mus­ta il­taan, käy vä­lil­lä syn­nyt­tä­mäs­sä tai kaa­ta­mas­sa kir­veen­hal­ko­maan pol­veen pa­lo­vii­naa ja pa­laa sit­ten töi­hin­sä kuin ei mi­tään. Sil­kal­la si­sul­la tämä ihan­neyk­si­lö käy lo­pu­ton­ta työ­sar­kaa päin ja ker­too kai­kil­le, et­tä sit­ten hau­das­sa eh­tii kyl­lä le­päi­le­mään.

Ko­ro­na­pan­de­mi­an pa­him­pien aal­lon­poh­jien ai­kaan ylis­tet­tiin mat­kus­ta­mat­to­muut­ta. Pu­hut­tiin elin­ta­son kar­si­mi­ses­ta, yk­sin­ker­tais­ta­mi­ses­ta, oman pai­kal­li­sen kult­tuu­rin ar­vos­ta­mi­ses­ta. Ke­ro­sii­nin ym­pä­ris­tö­vai­ku­tuk­sis­ta, tu­ris­min tu­hoi­suu­des­ta mat­ka­koh­tei­den luon­nol­le ja kult­tuu­ril­le.

Ko­ro­na­pan­de­mi­an pa­him­pien aal­lon­poh­jien ai­kaan ylis­tet­tiin mat­kus­ta­mat­to­muut­ta. Pu­hut­tiin elin­ta­son kar­si­mi­ses­ta, yk­sin­ker­tais­ta­mi­ses­ta, oman pai­kal­li­sen kult­tuu­rin ar­vos­ta­mi­ses­ta. Ke­ro­sii­nin ym­pä­ris­tö­vai­ku­tuk­sis­ta, tu­ris­min tu­hoi­suu­des­ta mat­ka­koh­tei­den luon­nol­le ja kult­tuu­ril­le.

Kun pääl­le vuo­si sit­ten muu­tim­me Ruo­ve­del­le en tien­nyt kun­nas­ta juu­ri mi­tään. Pit­kään luu­lin, et­tä tämä on se paik­ka, mis­sä 90-lu­vul­la näh­tiin lei­jo­na. Ajat­te­lin, et­tä il­man kan­sal­lis­puis­toa Ruo­ve­si oli­si kuin mikä ta­han­sa pik­ku­kun­ta. Kun­nes tie­sin pa­rem­min.

Kun pääl­le vuo­si sit­ten muu­tim­me Ruo­ve­del­le en tien­nyt kun­nas­ta juu­ri mi­tään. Pit­kään luu­lin, et­tä tämä on se paik­ka, mis­sä 90-lu­vul­la näh­tiin lei­jo­na. Ajat­te­lin, et­tä il­man kan­sal­lis­puis­toa Ruo­ve­si oli­si kuin mikä ta­han­sa pik­ku­kun­ta. Kun­nes tie­sin pa­rem­min.