Yk­si mök­ki­talk­ka­rin tär­keim­mis­tä työ­vä­li­neis­tä on pu­he­lin.

– Toi­nen tär­keä työ­ka­lu on ka­len­te­ri, jo­hon asi­ak­kai­den toi­veet kir­ja­taan ylös. Aa­mul­la ei tie­dä, mitä päi­vä tuo tul­les­saan, ker­too Timo Rei­ni.

Mök­ki­talk­ka­ri te­kee hom­mia lai­das­ta lai­taan. Se voi ol­la maa­laus­ta, ik­ku­nan kor­jaus­ta tai muu­ta pien­tä fik­saus­ta. Ke­säl­lä ruo­hon­leik­kuu­ta tai pen­sai­den ja pu­si­koi­den rai­vaus­ta. Rän­nien put­saus­ta tai ran­ta­sau­nan oven sää­tä­mis­tä oi­ke­al­le koh­dal­leen.

– Kä­den­tai­toa pi­tää ol­la, jot­ta pys­tyy te­ke­mään pie­niä re­mont­te­ja. Se mikä lu­va­taan teh­dä, teh­dään ai­na ajal­laan ja hy­vin, sa­noo Rei­ni.

Myrs­kyn jäl­keen mök­ki­talk­ka­ri voi käy­dä tar­kis­ta­mas­sa, on­ko mö­kil­lä kaik­ki hy­vin, mikä on yh­tä lail­la tär­keä pal­ve­lu, jos asi­a­kas on it­se sa­to­jen ki­lo­met­rien pääs­sä mö­kil­tään.

Kesä on mök­ki­talk­ka­ril­le kii­rei­sin­tä ai­kaa. Var­si­nai­nen se­son­ki pää­see to­den te­ol­la vauh­tiin tou­ko­kuus­sa, kun luon­to al­kaa jäl­leen vi­her­tää ja mök­ki­läi­set kan­soit­ta­vat mök­ki­tiet. 

Kaik­kea ei mök­ki­läi­sen kan­na­ta teh­dä yk­sin, vaik­ka tai­toa ja in­toa riit­täi­si­kin omas­ta ta­kaa. Mök­ki­talk­ka­rin apu­kä­sis­tä saat­taa ol­la hy­vin­kin hyö­tyä.

– Voin men­nä myös ka­ve­rik­si aut­ta­maan, jos vaik­ka­pa lai­tu­ri pi­täi­si saa­da tal­ven jäl­jil­tä jär­veen, Rei­ni ker­too.

Kesä on mökkitalkkarille kiireisintä aikaa. Varsinainen sesonki pääsee toden teolla vauhtiin toukokuussa, kun luonto alkaa jälleen vihertää ja mökkiläiset kansoittavat mökkitiet.

Jyrki Liikka

Rei­nil­tä löy­tyy tot­ta kai tar­vit­ta­va työ­ka­lu­ar­se­naa­li, jo­hon kuu­luu muun mu­as­sa pääl­tä ajet­ta­va ruo­hon­leik­ku­ri, rai­vaus­sa­ha, moot­to­ri­sa­haa, nau­la­pys­sy, po­ra­ko­ne ja sirk­ke­li. Kla­pi­ko­ne­kin löy­tyy.

– Kaik­kia lait­tei­ta ja ko­nei­ta pi­tää osa­ta käyt­tää sekä huol­taa ja kor­ja­ta.

Ihan kaik­kea Rei­ni ei kui­ten­kaan ryh­dy te­ke­mään. Esi­mer­kik­si kai­vin­ko­neen oh­jai­miin hän ei tar­tu tai kaa­da iso­ja pui­ta. Nuo­hous­työt jä­te­tään suo­si­ol­la nuo­hoo­jal­le.

Näis­sä ta­pauk­sis­sa pyy­de­tään apuun yh­teis­työ­kump­pa­nit.

– En tee myös­kään säh­kö­töi­tä en­kä put­ki­töi­tä. Laa­toi­tus- ja ve­sie­ris­tys­työt vaa­ti­vat ne­kin oman am­mat­ti­tai­ton­sa, sel­vit­tää Rei­ni.

Mök­ki­talk­ka­ri­töi­den ohel­la Ruo­ve­del­le 2019 muut­ta­nut Rei­ni eh­tii teh­dä pal­jon muu­ta­kin ja on toi­mi­nut pit­kään yrit­tä­jä­nä. Hän te­kee pää­sään­töi­ses­ti ko­ne­a­sen­nus­töi­tä eri asi­ak­kail­le.

Työ­va­jas­sa on li­säk­si höy­lä­ko­ne, jol­la hän val­mis­taa esi­mer­kik­si kat­to- ja si­sus­tus­pä­rei­tä sekä ka­lan­loi­mu­tus­pä­rei­tä.

– Voin mennä myös kaveriksi auttamaan, jos vaikkapa laituri pitäisi saada talven jäljiltä järveen, Reini kertoo.

Jyrki Liikka

Sel­vää on, et­tä mök­ki­talk­ka­rin pi­tää tul­la hy­vin toi­meen ih­mis­ten kans­sa.

­– En kui­ten­kaan ru­pea neu­vo­maan, eh­kä voin pik­ku­sen oh­ja­ta oi­ke­aan suun­taan, jos ti­lan­ne sitä vaa­tii.

Rei­nin mu­kaan mu­ka­vin­ta mök­ki­talk­ka­rin työs­sä on vaih­te­le­vuus ja tyy­ty­väi­set asi­ak­kaat.

– Kun pal­ve­lu pe­laa ja hom­ma toi­mii, kaik­ki ovat tyy­ty­väi­siä, hän tuu­maa.