Kansallispukutuulettajat kokoontuivat sateisen sään vuoksi Kuru-saliin. Edessä tapahtumaa järjestämässä ollut Tiina Kalliojärvi-Tienari Kurun kansallispuvussa.
Karoliina Laikio
Kansallispuvun valinnassa voi huomioida omat juurensa – tai sitten käyttää sitä, mikä eniten silmää miellyttää
Kuruun kokoontuneet kansallispukutuulettajat todistivat sen, että kansallispuku muotoutuu moneen ja siihen tai sen osiin voi pukeutua juhlatilaisuuksien lisäksi ihan tavallisena tiistai-iltana. Tai ei ehkä ihan tavallisena, sillä 5. elokuuta vietettiin kansallispuvun syntymäpäivää.
140 vuotta täyttää suomalainen kansallispuku tänä vuonna, ja Kurussa on 11. tuuletuskerta.
Viimevuotiseen kävijämäärään ei tuuletuksessa päästy, mutta sateisesta säästä huolimatta Kuru-saliin kokoontui toistakymmentä henkilöä kertomaan oman pukunsa tarinaa. Osa heistä oli varautunut tapaamiseen alkuperäisellä kokoontumispaikalla kivityön muistomerkillä ja hieman soveltanut asukokonaisuutta esimerkiksi jättämällä tykkimyssyn pois ja valitsemalla jalkaansa säätä kestävät jalkineet.
Kokoontumisen aluksi Eetu Harju soitteli rennolla otteella haitaria puheensorinan täyttäessä vähäisiä hiljaisia hetkiä. Kuulumisten vaihdon jälkeen oli aika aloittaa pieni esittelykierros, jota ennen vuodesta 2019 Kurun kansallispukutuuletuksiin osallistunut ja tämänkin vuoden tapahtumaa järjestämässä ollut Tiina Kalliojärvi-Tienari lausui muutaman sanan.
– 140 vuotta täyttää suomalainen kansallispuku tänä vuonna, ja Kurussa on 11. tuuletuskerta.
Eetu Harju soitteli tuuletuksessa harmonikkaa. Tytöillä yllään Hämeen puvut, Soili Harjulla Kaukolan puku.
Karoliina Laikio
Sirkku Petäjäniemi aloitti kertomalla Kirkkonummen puvusta, johon ei liittynyt sen ihmeellisempää perinnetarinaa. Kaunis ja kantajalleen sopiva se oli siitäkin huolimatta.
– Netistä ostettu näiden ihanien värien takia. Miellytti omaa silmää.
Hän oli pukenut puvun kanssa vihreät sukat. Siitä, kuuluivatko ne virallisesti pukuun, ei hän ollut ihan varma.
– Olen koittanut selailla. Joissakin kuvissa on ja joissakin ei ole.
Puku oli hankittu viime talvena, ja se oli päässyt jo monissa juhlissa päälle.
Kalliojärvi-Tienarilla oli päällään Kurun puku, johon sonnustautuneita ei tällä kertaa ollut muita.
– Uutuutena on tykkimyssy, jonka olen puolessatoista vuodessa ahertanut. Välillä hitaammin ja välillä nopeammin. Ihan sanomalehdistä aloittanut myssyn tekemisen kansallispukuneuvoja Helena Luoman kurssilla.
Itsessään puku oli löytö, kuten Petäjäniemellä.
– Ei mikään perintö, ikävä kyllä. Olisi ollut kiva sanoa, että on perinyt tai itse tehnyt kokonaan.
Moni oli ottanut käsilaukun sijasta mukaansa pärekopan.
Karoliina Laikio
Kierros jatkui Hämeen pukuun, johon oli pukeutunut kaikkiaan neljä tuulettajaa. Heistä kolme oli lapsia.
– Tyttöjen puvut on kaikki Facebookin Kansallispuku-ryhmästä löydetty, kertoi heidän äitinsä Soili Harju, joka oli pukeutunut Kaukolan pukuun.
Omasta puvustaan ja sen valinnasta kertoi puolestaan Sinikka Lahdenperä.
– Tykkäsin tästä. Siitä on pitkä aika, mutta Itä-Aureen koululla oli sellainen kurssi, jossa Törmän Eini oli opastamassa monenlaisiin pukuihin.
Kaukolan puku oli myös Suvi-Tuuli Mäntylällä. Sen hän kertoi löytäneensä kirpputorilta.
– Mummuni on sieltä evakkona tullut. Liittyy jonkinlaista tunnettakin, ei ole pelkästään ulkonäön perusteella valittu.
Seija Kosken sanoin "Härmän häjyt", eli Johanna Havimäki ja Koski pukeutuneena Härmän pukuun.
Karoliina Laikio
Esittelyyn tulivat vielä Viipurin Pyhäjärven puku, Parkanon-Kihniön ja Keski-Suomen puku, joiden jälkeen päästiin Härmän pukuun. Seija Kosken mukaan hänen pukunsa alkaa olla pian satavuotias, ja siinä näkyvät sekä pidennyksien että lyhennyksien jäljet.
– Viimeksi oli rippijuhlissa, kun kummipoikani pääsi ripiltä. On talvella lämmin ja kesällä vilpoinen.
Etelä-Pohjanmaalta kotoisin oleva Johanna Havimäki kertoi käyttävänsä omasta puvustaan paljon myös pelkkää hametta.
– Telttailemassakin olen ollut. Kerta kaikkiaan sellainen käyttöhame.
Juhana Nyrhinen oli ottanut mukaansa helavyön, jota hän kertoo käyttävänsä omalla verstaallaan.
Karoliina Laikio
Sakkola-Raudun kansallispuvusta kertoi Tuija Tiitta-Ylipää, jolla oli puku edellisen kerran päällään Tallinnan laulujuhlilla. Pukuun kuului myös upea kirjailtu päähine, eli harakka.
– Kun opiskelin 70-luvulla, niin "tätini" teki tämän minulle. Hän tuli Salmista ja halusi tehdä omaksi perinnökseen.
Päähine oli mukana myös ainoalla, teeman mukaan pukeutuneella miehellä.
– Moni kertoo löytäneensä pukunsa kirpputorilta, mutta miesten pukuja liikkuu aika paljon vähemmän, päätti kierroksen hatulla ja helavyöllä asunsa tuunannut Juhana Nyrhinen.