Taas ovat met­sät pul­lol­laan ter­veel­li­siä mar­jo­ja ja sie­niä, jot­ka odot­ta­vat poi­mi­joi­ta. Vuo­sit­tain tie­do­tus­vä­li­neis­sä­kin ker­ro­taan, et­tä suu­rin osa näis­tä luon­non her­kuis­ta jää met­sään, vaik­ka Suo­mes­sa on edel­leen hie­no jo­ka­mie­hen oi­keus met­säs­sä liik­ku­mi­seen.

Hyy­ry­läs­sä il­mei­ses­ti aja­tel­laan asi­as­ta eri lail­la? Ei­kö oli­si hie­nom­paa kek­siä kei­no­ja ja kan­nus­taa ih­mi­siä näi­den ra­vin­to­rik­kai­den luon­non herk­ku­jen hamst­raa­mi­seen.

Jos met­sään ha­lu­at men­nä nyt...