Olen ol­lut koh­ta nel­jä kuu­kaut­ta mö­kil­lä­ni Un­ka­ris­sa, kä­väis­syt to­sin jo pari ker­taa Wie­nis­sä, mut­ta pa­lan­nut no­pe­as­ti tän­ne hil­jai­suu­teen. Tu­lee­ko­han mi­nus­ta erak­ko: huo­maan viih­ty­vä­ni tääl­lä yhä pa­rem­min. Mikä on­ni, et­tä ko­ro­na is­ki Eu­roop­paan ke­vääl­lä ei­kä syk­syl­lä, ajat­te­len, ja sama aja­tus on ta­kuul­la kä­väis­syt mo­nen muun­kin mie­les­sä.

Sen li­säk­si mi­nul­la oli se “on­ni“, et­ten saa­nut mök­ki­ä­ni myy­dyk­si, olin ni­mit­täin jo hen­ki­ses­ti asen­noi­tu­nut luo­pu­maan sii­tä, kun suu­res­ta puu­tar­ha­ton­tis­ta huo­leh­ti­mi­nen al­koi käy­dä yli voi­mie­ni. Suo­mes­ta kä­sin il­moit­tau­tui per­he, joka oli va­ka­vas­ti kiin­nos­tu­nut ta­los­ta­ni, mut­ta kiin­nos­tus lo­pah­ti, kun he kuu­li­vat, et­tä lä­his­töl­lä on tuu­li­myl­ly­jä, Itä­val­lan puo­lel­la to­sin, mut­ta näkö- ja kuu­lo­e­täi­syy­del­lä, jos on tar­kat kor­vat. Mik­ro­sä­tei­lyä kuu­lem­ma lä­het­tä­vät. En ole kos­kaan sel­lai­ses­ta kuul­lut en­kä it­se sel­lais­ta huo­man­nut, mut­ten al­ka­nut väi­tel­lä asi­as­ta.

Vas­toin­käy­mi­nen­kin – täs­sä ta­pauk­ses­sa myn­kään men­nyt ta­lon­kaup­pa – saat­taa ol­la on­ni!

Wie­nis­sä elä­mä tun­tui pa­lau­tu­neen mel­ko lail­la nor­maa­liu­o­miin, el­lei ota huo­mi­oon sitä op­tis­ta eroa, et­tä ih­mi­set käyt­tä­vät kas­vo­suo­jia. Nii­tä on pak­ko käyt­tää ylei­sis­sä kul­ku­neu­vois­sa, met­ros­sa, ra­ti­kas­sa, bus­seis­sa, ju­nis­sa ja myös ase­mil­la. Kai­ut­ti­mis­ta tu­le­vat kuu­lu­tuk­set nuh­te­le­vat nii­tä, jot­ka us­kal­ta­vat uh­ma­ta oh­jet­ta ja ris­kee­ra­ta sak­ko­jen saa­mis­ta. Kul­ku­neu­vois­sa on mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan pi­det­tä­vä etäi­syyt­tä toi­siin ih­mi­siin, vaik­kei se ai­na on­nis­tu­kaan. Kas­vo­suo­jan käyt­tä­mi­nen on ka­dul­la ja puis­tois­sa sen si­jaan va­paa­eh­tois­ta, mut­ta lä­hes puo­let ih­mi­sis­tä käyt­tä­vät nii­tä sil­ti.

Wie­nis­sä jou­duin käy­mään päi­vä­sel­tään sai­raa­las­sa tut­ki­muk­sis­sa, mut­ta en­nen kuin sain men­nä sin­ne, mi­nun piti pari päi­vää ai­em­min teet­tää ko­ro­na­tes­ti sa­mas­sa sai­raa­las­sa. Ovel­la mi­tat­tiin kuu­me, an­net­tiin kas­vo­suo­ja ja pyy­det­tiin kir­joit­ta­maan nimi ja pu­he­lin­nu­me­ro muis­tiin. Sai­raa­la siis piti lis­taa kai­kis­ta ih­mi­sis­tä, jot­ka oli­vat as­tu­neet sen kyn­nyk­sen yli. Näin oli mah­dol­lis­ta jäl­jit­tää jo­kai­nen, mi­kä­li joku sai­raa­las­sa oles­kel­lut oli­si tes­tat­tu ko­ro­na-po­si­tii­vi­sek­si. Ja poik­keuk­set­ta jo­kai­nen ta­lon sei­nien si­säl­lä käyt­ti kas­vo­suo­jaa, jo­kai­nen.

Sai­raa­la siis piti lis­taa kai­kis­ta ih­mi­sis­tä, jot­ka oli­vat as­tu­neet sen kyn­nyk­sen yli.

Sa­maa ei voi sa­noa kuu­mi­na päi­vi­nä To­na­van ran­noil­la ja vir­kis­ty­sa­lu­eil­la kel­li­vis­tä ih­mi­sis­tä. Kesä on kau­neim­mil­laan, ve­det läm­pi­miä, kuka ko­ro­naa muis­tai­si! Niin­pä uu­sien po­si­tii­vi­sek­si tes­tat­tu­jen lu­ku­mää­rä on kas­vus­sa: ke­sä­kuun lop­pu­päi­vi­nä se hui­te­li 60 vai­heil­la, vaik­ka en­nät­ti jo vä­lil­lä las­kea al­le nel­jään­kym­me­neen. Vie­lä ei kuu­lem­ma ole syy­tä huo­leen, mut­ta ei vi­rus ole vie­lä maa­il­mas­ta, ym­pä­ris­tös­täm­me, hä­vin­nyt, vaik­ka ko­vin mie­lel­läm­me niin us­koi­sim­me­kin. Mitä se sit­ten tar­koit­taa omal­la koh­dal­la­ni, se on mi­nun ja jo­kai­sen muun it­se pää­tet­tä­vä.

Itä­val­las­sa lu­et­tiin kan­sal­le pa­him­pi­na ko­ro­na-ai­koi­na tiu­kat ma­don­lu­vut ja po­lii­si piti huo­len sii­tä, et­tä sään­tö­jä nou­da­tet­tiin. Ra­pe­at sa­kot uh­maa­jil­le! Jäl­keen­päin on käy­nyt il­mi, et­tä mo­nis­sa ta­pauk­sis­sa sa­kot­ta­mi­nen oli pe­rus­tee­ton­ta, usein silk­kaa po­lii­si­mie­li­val­taa, ja niin­pä nyt pa­lau­te­taan mak­set­tu­ja ra­ho­ja ta­kai­sin.

Ne­tis­sä kier­si ta­ri­noi­ta näis­tä ta­pauk­sis­ta: Nuo­rel­la lau­la­jal­la oli ta­pa­na va­el­taa kau­pun­gin lai­dal­la ole­val­le nii­tyl­le ja is­tua siel­lä me­di­toi­mas­sa. Ke­tään hän ei mat­kal­la ta­van­nut, mui­ta ei nii­tyl­lä ol­lut – kun­nes sen reu­naan ajoi po­lii­si­au­to ja nai­nen sai yli tu­han­nen eu­ron sa­kot, pe­rus­te­lu­na se, et­tä hän oli lii­an kau­ka­na ko­to­aan! Ei­vät aut­ta­neet se­li­tyk­set, et­tä juu­ri sik­si hän va­el­taa niin kau­as, et­tä löy­tää yk­si­näi­sen nii­tyn. En tie­dä, on­ko hä­nen sak­ko­jaan pa­lau­tet­tu, ja se kyl­lä kiin­nos­tai­si mi­nua.

Olen­ko op­pi­nut jo­tain?

Mie­tin, mitä olen op­pi­nut näi­nä viik­koi­na. Olen­ko op­pi­nut jo­tain? Ai­na­kin sen, et­ten tar­vit­se pal­joa ta­va­roi­ta, en vaat­tei­ta, pär­jään mai­ni­os­ti niil­lä, jot­ka sat­tui­vat ole­maan mö­kil­lä vaa­te­kaa­pis­sa. Mut­ta sen­kin ta­ju­sin, et­tei ajan­käyt­tö­ni ole suin­kaan ai­na ra­ti­o­naa­lis­ta: tänä ai­ka­na oli­sin val­lan hy­vin voi­nut suur­sii­vo­ta koko ta­lon, pes­tä kaik­ki ik­ku­nat ja kai­ken kuk­ku­rak­si kar­sia sen ro­mu­ja. Tein­kö sen? En, kos­ka mi­nua se ei yk­sin­ker­tai­ses­ti sat­tu­nut hu­vit­ta­maan, en in­tou­tu­nut ik­ku­noit­ten pe­se­mi­seen. Uut­ta ro­maa­ni­a­kaan en kir­joit­ta­nut, vaik­ka ai­kaa oli­si ol­lut.

Tun­teil­le­ni sen si­jaan an­noin va­paan val­lan, poik­keu­sai­ka­na on mie­les­tä­ni pu­ret­ta­va tun­tei­ta. Mi­nul­la on ol­lut suo­ras­taan pe­ri­aat­tee­na se, et­tä ker­ran päi­väs­sä pi­rau­tan pari kyy­nel­tä mut­ta pi­dän myös huo­len sii­tä, et­tä saan nau­raa.

Lii­kut­tu­mi­nen ei ole mi­nul­le vai­ke­aa, par­hai­ten se on­nis­tuu kat­so­mal­la so­pi­via pik­ku vi­de­oi­ta ne­tis­tä. Voi­ce Kids -tal­len­teet, siis kan­sain­vä­li­set las­ten lau­lu­kil­pai­lut so­vel­tu­vat oi­val­li­ses­ti kyy­ne­leh­ti­mi­seen. Net­ti tar­jo­aa kil­pai­lu­jen par­hai­ta pa­lo­ja ja ne it­ket­tä­vät mi­nua: mi­nuun ko­lah­taa, kun lap­si on­nis­tuu, hän­tä kii­te­tään ja cout­sit suo­ras­taan kil­pai­le­vat sii­tä, kuka saa ol­la hä­nen oh­jaa­jan­sa.

Nau­ra­mi­nen on vai­ke­am­paa, mut­ta erääs­sä sul­je­tus­sa fa­ce­book-ryh­mäs­sä on hen­ki­lö, joka lä­het­tää joka aa­mu jon­kin vit­sin. Ai­na se ei mi­nua nau­ra­ta, mut­ta usein sen­tään. Va­ral­la pi­dän jut­tua, joka ta­kuu­var­mas­ti saa mi­nut ul­vo­maan nau­rus­ta, vaik­ka olen lu­ke­nut ju­tun jo lu­ke­mat­to­mia ker­to­ja.

Mitä sinä opit ko­ro­na-vii­kois­ta?