Olen ollut kohta neljä kuukautta mökilläni Unkarissa, käväissyt tosin jo pari kertaa Wienissä, mutta palannut nopeasti tänne hiljaisuuteen. Tuleekohan minusta erakko: huomaan viihtyväni täällä yhä paremmin. Mikä onni, että korona iski Eurooppaan keväällä eikä syksyllä, ajattelen, ja sama ajatus on takuulla käväissyt monen muunkin mielessä.
Sen lisäksi minulla oli se “onni“, etten saanut mökkiäni myydyksi, olin nimittäin jo henkisesti asennoitunut luopumaan siitä, kun suuresta puutarhatontista huolehtiminen alkoi käydä yli voimieni. Suomesta käsin ilmoittautui perhe, joka oli vakavasti kiinnostunut talostani, mutta kiinnostus lopahti, kun he kuulivat, että lähistöllä on tuulimyllyjä, Itävallan puolella tosin, mutta näkö- ja kuuloetäisyydellä, jos on tarkat korvat. Mikrosäteilyä kuulemma lähettävät. En ole koskaan sellaisesta kuullut enkä itse sellaista huomannut, mutten alkanut väitellä asiasta.
Vastoinkäyminenkin – tässä tapauksessa mynkään mennyt talonkauppa – saattaa olla onni!
Wienissä elämä tuntui palautuneen melko lailla normaaliuomiin, ellei ota huomioon sitä optista eroa, että ihmiset käyttävät kasvosuojia. Niitä on pakko käyttää yleisissä kulkuneuvoissa, metrossa, ratikassa, busseissa, junissa ja myös asemilla. Kaiuttimista tulevat kuulutukset nuhtelevat niitä, jotka uskaltavat uhmata ohjetta ja riskeerata sakkojen saamista. Kulkuneuvoissa on mahdollisuuksien mukaan pidettävä etäisyyttä toisiin ihmisiin, vaikkei se aina onnistukaan. Kasvosuojan käyttäminen on kadulla ja puistoissa sen sijaan vapaaehtoista, mutta lähes puolet ihmisistä käyttävät niitä silti.
Wienissä jouduin käymään päiväseltään sairaalassa tutkimuksissa, mutta ennen kuin sain mennä sinne, minun piti pari päivää aiemmin teettää koronatesti samassa sairaalassa. Ovella mitattiin kuume, annettiin kasvosuoja ja pyydettiin kirjoittamaan nimi ja puhelinnumero muistiin. Sairaala siis piti listaa kaikista ihmisistä, jotka olivat astuneet sen kynnyksen yli. Näin oli mahdollista jäljittää jokainen, mikäli joku sairaalassa oleskellut olisi testattu korona-positiiviseksi. Ja poikkeuksetta jokainen talon seinien sisällä käytti kasvosuojaa, jokainen.
Sairaala siis piti listaa kaikista ihmisistä, jotka olivat astuneet sen kynnyksen yli.
Samaa ei voi sanoa kuumina päivinä Tonavan rannoilla ja virkistysalueilla kellivistä ihmisistä. Kesä on kauneimmillaan, vedet lämpimiä, kuka koronaa muistaisi! Niinpä uusien positiiviseksi testattujen lukumäärä on kasvussa: kesäkuun loppupäivinä se huiteli 60 vaiheilla, vaikka ennätti jo välillä laskea alle neljäänkymmeneen. Vielä ei kuulemma ole syytä huoleen, mutta ei virus ole vielä maailmasta, ympäristöstämme, hävinnyt, vaikka kovin mielellämme niin uskoisimmekin. Mitä se sitten tarkoittaa omalla kohdallani, se on minun ja jokaisen muun itse päätettävä.
Itävallassa luettiin kansalle pahimpina korona-aikoina tiukat madonluvut ja poliisi piti huolen siitä, että sääntöjä noudatettiin. Rapeat sakot uhmaajille! Jälkeenpäin on käynyt ilmi, että monissa tapauksissa sakottaminen oli perusteetonta, usein silkkaa poliisimielivaltaa, ja niinpä nyt palautetaan maksettuja rahoja takaisin.
Netissä kiersi tarinoita näistä tapauksista: Nuorella laulajalla oli tapana vaeltaa kaupungin laidalla olevalle niitylle ja istua siellä meditoimassa. Ketään hän ei matkalla tavannut, muita ei niityllä ollut – kunnes sen reunaan ajoi poliisiauto ja nainen sai yli tuhannen euron sakot, perusteluna se, että hän oli liian kaukana kotoaan! Eivät auttaneet selitykset, että juuri siksi hän vaeltaa niin kauas, että löytää yksinäisen niityn. En tiedä, onko hänen sakkojaan palautettu, ja se kyllä kiinnostaisi minua.
Olenko oppinut jotain?
Mietin, mitä olen oppinut näinä viikkoina. Olenko oppinut jotain? Ainakin sen, etten tarvitse paljoa tavaroita, en vaatteita, pärjään mainiosti niillä, jotka sattuivat olemaan mökillä vaatekaapissa. Mutta senkin tajusin, ettei ajankäyttöni ole suinkaan aina rationaalista: tänä aikana olisin vallan hyvin voinut suursiivota koko talon, pestä kaikki ikkunat ja kaiken kukkuraksi karsia sen romuja. Teinkö sen? En, koska minua se ei yksinkertaisesti sattunut huvittamaan, en intoutunut ikkunoitten pesemiseen. Uutta romaaniakaan en kirjoittanut, vaikka aikaa olisi ollut.
Tunteilleni sen sijaan annoin vapaan vallan, poikkeusaikana on mielestäni purettava tunteita. Minulla on ollut suorastaan periaatteena se, että kerran päivässä pirautan pari kyyneltä mutta pidän myös huolen siitä, että saan nauraa.
Liikuttuminen ei ole minulle vaikeaa, parhaiten se onnistuu katsomalla sopivia pikku videoita netistä. Voice Kids -tallenteet, siis kansainväliset lasten laulukilpailut soveltuvat oivallisesti kyynelehtimiseen. Netti tarjoaa kilpailujen parhaita paloja ja ne itkettävät minua: minuun kolahtaa, kun lapsi onnistuu, häntä kiitetään ja coutsit suorastaan kilpailevat siitä, kuka saa olla hänen ohjaajansa.
Nauraminen on vaikeampaa, mutta eräässä suljetussa facebook-ryhmässä on henkilö, joka lähettää joka aamu jonkin vitsin. Aina se ei minua naurata, mutta usein sentään. Varalla pidän juttua, joka takuuvarmasti saa minut ulvomaan naurusta, vaikka olen lukenut jutun jo lukemattomia kertoja.
Mitä sinä opit korona-viikoista?
Sain alkukesästä tuttavani Suomen-tuliaisina Juha Hernesniemen muistelmakirjan ja aloin heti kiinnostuneena lukea sitä. Olen hidas lukija enkä ollut vielä päässyt kirjan loppuun, kun tieto Hernesniemen kuolemasta levisi netissä.
Sain alkukesästä tuttavani Suomen-tuliaisina Juha Hernesniemen muistelmakirjan ja aloin heti kiinnostuneena lukea sitä. Olen hidas lukija enkä ollut vielä päässyt kirjan loppuun, kun tieto Hernesniemen kuolemasta levisi netissä.
Kävin eilen Unkarin naapurikylän Jánossomorjan kukkakaupassa ostamassa pelakuita Wienin parvekkeelle, on aika istuttaa ne. Mieleeni jäi kuva kassanjonossa edessäni seisovasta miehestä, enkä saa kuvaa pyyhittyä ajatuksistani.
Kävin eilen Unkarin naapurikylän Jánossomorjan kukkakaupassa ostamassa pelakuita Wienin parvekkeelle, on aika istuttaa ne. Mieleeni jäi kuva kassanjonossa edessäni seisovasta miehestä, enkä saa kuvaa pyyhittyä ajatuksistani.
Wienin evankelis-luterilainen kirkko kampanjoi tänä talvena tarjoamalla “lämpimän sunnuntai-iltapäivän“ niille, jotka joutuvat miettimään, syövätkö vatsansa täyteen vai käyttävätkö mieluummin vähät rahansa asunnon lämmittämiseen. Lämmittelemään ja seurustelemaan voivat tulla kaikki, jotka ovat yksinäisiä ja kaipaavat juttuseuraa; kutsu on avoin, kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.
Wienin evankelis-luterilainen kirkko kampanjoi tänä talvena tarjoamalla “lämpimän sunnuntai-iltapäivän“ niille, jotka joutuvat miettimään, syövätkö vatsansa täyteen vai käyttävätkö mieluummin vähät rahansa asunnon lämmittämiseen. Lämmittelemään ja seurustelemaan voivat tulla kaikki, jotka ovat yksinäisiä ja kaipaavat juttuseuraa; kutsu on avoin, kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.
Suomalaisissa joulumyyjäisissä on perinteisesti aina myös arpajaiset ja pitkä lista arpajaisvoittoja, joita firmat lahjoittavat Suomalaiselle kouluyhdistykselle, myyjäisten pääjärjestäjälle. Päävoitto on Finnairin meno-paluulippu Helsinkiin. Arvonta suoritetaan myyjäisten loppupuolella.
Suomalaisissa joulumyyjäisissä on perinteisesti aina myös arpajaiset ja pitkä lista arpajaisvoittoja, joita firmat lahjoittavat Suomalaiselle kouluyhdistykselle, myyjäisten pääjärjestäjälle. Päävoitto on Finnairin meno-paluulippu Helsinkiin. Arvonta suoritetaan myyjäisten loppupuolella.
Wienin paikallisseurakunnassani pidettiin tänään solidaarisuusjumalanpalvelus ja muistettiin Iranin kansan taistelua ihmisoikeuksien puolesta; naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ei niitä voi erottaa omaksi kategoriakseen, muistutti pastorimme seurakuntaa. Saarnan yhteydessä kolme seurakunnan iranilaista jäsentä kertoi oman näkemyksensä nykytilanteesta kotimaassaan ja alttarin viereen viritetyltä skreeniltä näimme lukemattomien mielenosoituksissa ammuttujen, etupäässä nuorten, kuvia.
Wienin paikallisseurakunnassani pidettiin tänään solidaarisuusjumalanpalvelus ja muistettiin Iranin kansan taistelua ihmisoikeuksien puolesta; naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ei niitä voi erottaa omaksi kategoriakseen, muistutti pastorimme seurakuntaa. Saarnan yhteydessä kolme seurakunnan iranilaista jäsentä kertoi oman näkemyksensä nykytilanteesta kotimaassaan ja alttarin viereen viritetyltä skreeniltä näimme lukemattomien mielenosoituksissa ammuttujen, etupäässä nuorten, kuvia.
Puolitoista vuotta sitten kuollut Kirsti-tätini oli 11-päisen sisaruskatraan nuorin, ja tänä kesänä, kun testamentti oli lopulta hyväksytty, tyhjensimme hänen asuntoaan. Ei tätini mikään tavaroitten keräilijä ollut, maalaistalossa hankalien matkojen takana lapsuutensa elänyt ihminen. Mutta pitkän elämän aikana ihmiselle kertyy tavaraa, ja vaikka täti kenties oli aikonut eläkevuosinaan niitä järjestellä ja karsia, niin siihen eivät hänen voimansa enää riittäneet. Omia lapsia hänellä ei ollut, ja niin jouduimme me sisarusten lapset remmiin. Helppo tehtävä se ei ollut, sen tietää jokainen vanhempiensa tai jonkun muun jäämistöä selvitellyt ihminen.
Puolitoista vuotta sitten kuollut Kirsti-tätini oli 11-päisen sisaruskatraan nuorin, ja tänä kesänä, kun testamentti oli lopulta hyväksytty, tyhjensimme hänen asuntoaan. Ei tätini mikään tavaroitten keräilijä ollut, maalaistalossa hankalien matkojen takana lapsuutensa elänyt ihminen. Mutta pitkän elämän aikana ihmiselle kertyy tavaraa, ja vaikka täti kenties oli aikonut eläkevuosinaan niitä järjestellä ja karsia, niin siihen eivät hänen voimansa enää riittäneet. Omia lapsia hänellä ei ollut, ja niin jouduimme me sisarusten lapset remmiin. Helppo tehtävä se ei ollut, sen tietää jokainen vanhempiensa tai jonkun muun jäämistöä selvitellyt ihminen.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Pidetään valot päällä, Ruovesi!
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste