Ihmettelen Suomessa yhä vielä vellovaa keskustelua maskeista, niitten käytön eduista/haitoista ja ylipäänsä siitä, onko niitä käytettävä vai ei ja jos käytetään, niin missä. Hallituksen odotetaan antavan asiasta yksityiskohtaiset ohjeet kansalle, ilman ohjeita ei maskia osata/haluta – naamalle panna. Luin juuri Hesarista, että joku oli kieltäytynyt käyttämästä maskia lentokoneessa, niin että lento Helsingistä Ivaloon myöhästyi tunnin; kyseinen henkilö poistettiin koneesta. Kävelköön Ivaloon!
Koko muu Eurooppa – ja suuri osa muuta maailmaa – käyttää maskeja, niistä on tullut osa arkea, ne on hyväksytty osana pukeutumista ulos lähtiessä. Mukavia ne eivät ole, mutta se on sivuseikka, mitä pienistä napista. Elämä koronan kanssa on elämää maskien kanssa.
Sitäkin ihmettelen, ovatko EU-maitten perustuslait tosiaan niin toisistaan poikkeavia, että Keski-Euroopan maissa voi hallitus määrätä ns. lock down -tilan nopeasti aina silloin, kun korona riehahtaa uudestaan valloilleen ja sairastumisluvut kasvavat – Suomessa taas vastaavat päätökset eivät tunnu olevan mahdollisia, koska perustuslaki ei niitä salli, näin kuulen/luen. Itävallan itäosissa astui 1. huhtikuuta voimaan uusi, kolmas lock down, jonka piti ensin kestää 11. huhtikuuta, mutta jo sitä jatkettiin heti viikolla. Ulkona liikkuminen on kielletty koko vuorokauden ajan, mutta kaupassa voi käydä asioilla ja ulkoillakin saa, kunhan käyttää maskia. Mutta maski ei saa olla mikä tahansa kangaspala, sen on oltava virallinen FFP2-maski, se kahvisuodattimen mallinen kirurgimaski.
Suojaa itseäsi ja samalla suojaat muita, yli vuoden kuluessa tämän toimintaperiaatteen luulisi jo mennen kovimpaankin kalloon.
Korona oli alunperin tiukkarajainen sairaus, ei se puhjennut eri maailmankolkilla yhtä aikaa, vaan levisi vähitellen ilmeisesti Wuhanin kaupungista Kiinasta. Nyt se jatkaa leviämistään, viruksen mutaatiot ovat virologien mukaan jopa nopeammin tarttuvia kuin alkuperäinen virus. Rokotukset tietysti rajaavat sairastumisia, mutta niin kauan kuin riittävän suuri osa kunkin maan väestöstä on rokotuksen saanut, ei ole muuta mahdollisuutta suojautua ja suojata lähellä olevia ihmisiä viruksen leviämiseltä kuin käyttää maskeja ja pysyä mahdollisuuksien mukaan riittävän kaukana vieraista ihmisistä. Lisäksi voi Itävallassa milloin vain testauttaa itsensä ilmaiseksi, ja sen tekevät säännöllisesti kaikki ne henkilöt, jotka työnsä takia joutuvat kosketuksiin muitten ihmisten kanssa. Tässä asiassa ei minusta ole enää mitään väittelemisen aihetta: suojaa itseäsi ja samalla suojaat muita, yli vuoden kuluessa tämän toimintaperiaatteen luulisi jo mennen kovimpaankin kalloon.
Sain ensimmäisen koronapiikin kolme viikkoa sitten ja toisen saan viikon kuluttua. Rokotuspaikkana oli valtava Austria-halli YK-keskuksen vieressä ja kaikki sujui siellä joustavasti ja kitkattomasti: Ensin annat ilmoittautumispisteessä jonotuskoodisi ja etukäteen täyttämäsi kaavakkeen, jossa tiedustellaan aikaisempia sairauksiasi, allergioitasi ja mahdollisia senhetkisiä tulehduksia. Sitten sinut ohjataan tiskille, jossa saat rokotustodistuksen ja sen jälkeen menet lääkärin puhutteluun. Vasta kun kaikki on selvää ja lääkäri on antanut sinulle luvan rokottautua, saat piikin. Sen jälkeen istut varttitunnin lepäämässä ja odottamassa, saatko ehkä jonkin reaktion, ja ellet saa, voit lähteä kotiin. En tuntenut mitään, kaikki meni hyvin.
Luen, että Suomessa vaahdotaan yksilön vapaudesta, jonka rajoittamista ei haluta hyväksyä.
Ei rokotus – eikä varsinkaan ensimmäinen piikki – vielä anna valtuuksia unohtaa koronaa, koska ei ole vielä varmistunut, voisiko rokotuksen saanut olla viruksen kantaja vaikkei itse sairastuisikaan. Vaikka olisin kuinka kyllästynyt tähän rajalliseen arkeen, ei minun auta muu kuin odottaa – ja tehdä itse parhaani, etten aiheuta muille ongelmia.
Luen, että Suomessa vaahdotaan yksilön vapaudesta, jonka rajoittamista ei haluta hyväksyä. Tottakai jokainen on vapaa hankkimaan itselleen koronan, mutta hänen vapautensa raja tulee vastaan siinä vaiheessa, kun hän voisi tartuttaa sen muihin. Se periaatteen nojalla olemme Wienissä lock down -tilassa. Ja ties kuinka kauan.
Wien 12.4.2021
En käy säännöllisesti kampaajalla, en nauti siitä, että joku hypistelee tukkani, päinvastoin: minusta kampaajalla käynti muistuttaa hammaslääkärillä käyntiä. Mutta yhtä lailla kuin hammaslääkäriin on kampaajallekin joskus pakko mennä. Keväällä siirsin aikavarauksen tekoa niin pitkään kuin mahdollista, ensin koronaan sairastumisen takia, sitten silkkaa laiskuuttani, ja kun lopulta tartuin puhelimeen ja tilasin ajan, sain sen lauantaiksi, 25. kesäkuuta.
En käy säännöllisesti kampaajalla, en nauti siitä, että joku hypistelee tukkani, päinvastoin: minusta kampaajalla käynti muistuttaa hammaslääkärillä käyntiä. Mutta yhtä lailla kuin hammaslääkäriin on kampaajallekin joskus pakko mennä. Keväällä siirsin aikavarauksen tekoa niin pitkään kuin mahdollista, ensin koronaan sairastumisen takia, sitten silkkaa laiskuuttani, ja kun lopulta tartuin puhelimeen ja tilasin ajan, sain sen lauantaiksi, 25. kesäkuuta.
Aivosumua, mitä se on, ihmettelin ennen. Koronan jälkiseurauksena sellaista saattaa esiintyä, luin silloin tällöin, mutta tarkempaan selostukseen siitä, mistä on kyse, en koskaan törmännyt. Mutta nyt tiedän, mitä se on: minulla on aivosumua.
Aivosumua, mitä se on, ihmettelin ennen. Koronan jälkiseurauksena sellaista saattaa esiintyä, luin silloin tällöin, mutta tarkempaan selostukseen siitä, mistä on kyse, en koskaan törmännyt. Mutta nyt tiedän, mitä se on: minulla on aivosumua.
Puhelimeni kilahti aamupäivällä, sain tekstiviestin, jonka lähettäjäksi oli merkitty Wienin kaupunki. Avasin sen: „PCR-testinne tulos on tässä linkissä“, luki puhelimen ruudussa. Avasin linkin mutkikkaan koodin avulla ja luin testituloksen: negatiivinen. Vaikkei tulos yllättänyt – hämmästynyt olisin ollut, jos ruudussa olisi ollut sana positiivinen – jonkinlaisen pienen jännityksen tunsin silti viestiä avatessani.
Puhelimeni kilahti aamupäivällä, sain tekstiviestin, jonka lähettäjäksi oli merkitty Wienin kaupunki. Avasin sen: „PCR-testinne tulos on tässä linkissä“, luki puhelimen ruudussa. Avasin linkin mutkikkaan koodin avulla ja luin testituloksen: negatiivinen. Vaikkei tulos yllättänyt – hämmästynyt olisin ollut, jos ruudussa olisi ollut sana positiivinen – jonkinlaisen pienen jännityksen tunsin silti viestiä avatessani.
– Mites tentti meni? Esmaeilin huoneen ovi on auki, siitä tiedän, että tentti on ohi; koputan varovasti ovenpieleen. Esmaeil istuu alakuloisena laptopinsa edessä.
– Mites tentti meni? Esmaeilin huoneen ovi on auki, siitä tiedän, että tentti on ohi; koputan varovasti ovenpieleen. Esmaeil istuu alakuloisena laptopinsa edessä.
Lonkkaleikkaukseni jälkeen minun oli etsittävä huusholliini siivooja, Itävallassa leikkausmetodi on toinen kuin Suomessa: täällä uuden titaali/keramiikkaproteesin annetaan kasvaa kiinni reisiluuhun eikä sitä sementoida niin kuin Suomessa. Prosessi kestää ainakin kuusi viikkoa, ja sinä aikana on käytettävä kyynärsauvoja eikä ole lupa kumartua, lonkan on oltava suorassa linjassa. Lonkkaleikkauskuntoutuja ei imuria voi käyttää ja kuudessa viikossa huusholli viidakoituu muutenkin, ellei kukaan ryhdy vastatoimenpiteisiin.
Lonkkaleikkaukseni jälkeen minun oli etsittävä huusholliini siivooja, Itävallassa leikkausmetodi on toinen kuin Suomessa: täällä uuden titaali/keramiikkaproteesin annetaan kasvaa kiinni reisiluuhun eikä sitä sementoida niin kuin Suomessa. Prosessi kestää ainakin kuusi viikkoa, ja sinä aikana on käytettävä kyynärsauvoja eikä ole lupa kumartua, lonkan on oltava suorassa linjassa. Lonkkaleikkauskuntoutuja ei imuria voi käyttää ja kuudessa viikossa huusholli viidakoituu muutenkin, ellei kukaan ryhdy vastatoimenpiteisiin.
Suruvaippa, toinen, kolmas. Vai onko niitä vain kaksi ja ne seuraavat minua, kun kuljen metsän halki mökkipolullani? Ne ovat hätkähdyttävän kauniita perhosia, näen niitä usein tänä kesänä ja mietin, haluavatko ne kertoa minulle jotakin.
Suruvaippa, toinen, kolmas. Vai onko niitä vain kaksi ja ne seuraavat minua, kun kuljen metsän halki mökkipolullani? Ne ovat hätkähdyttävän kauniita perhosia, näen niitä usein tänä kesänä ja mietin, haluavatko ne kertoa minulle jotakin.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Viherpeippopariskunta maistelee tämän kesän satoa Ruhalassa 29.7. kuvaaja Raimo Västilä.
Raimo Västilä
#unelma 2030-tilaisuus alkaa klo 12.35. Katso striimi!
Terhi Kääriäinen
Luetuimmat
Tuoreimmat
Viherpeippopariskunta maistelee tämän kesän satoa Ruhalassa 29.7. kuvaaja Raimo Västilä.
Raimo Västilä
#unelma 2030-tilaisuus alkaa klo 12.35. Katso striimi!
Terhi Kääriäinen
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste