Ihmettelen…
Maija Asunta-Johnston
Ihmettelen Suomessa yhä vielä vellovaa keskustelua maskeista, niitten käytön eduista/haitoista ja ylipäänsä siitä, onko niitä käytettävä vai ei ja jos käytetään, niin missä. Hallituksen odotetaan antavan asiasta yksityiskohtaiset ohjeet kansalle, ilman ohjeita ei maskia osata/haluta – naamalle panna. Luin juuri Hesarista, että joku oli kieltäytynyt käyttämästä maskia lentokoneessa, niin että lento Helsingistä Ivaloon myöhästyi tunnin; kyseinen henkilö poistettiin koneesta. Kävelköön Ivaloon!
Koko muu Eurooppa – ja suuri osa muuta maailmaa – käyttää maskeja, niistä on tullut osa arkea, ne on hyväksytty osana pukeutumista ulos lähtiessä. Mukavia ne eivät ole, mutta se on sivuseikka, mitä pienistä napista. Elämä koronan kanssa on elämää maskien kanssa.
Sitäkin ihmettelen, ovatko EU-maitten perustuslait tosiaan niin toisistaan poikkeavia, että Keski-Euroopan maissa voi hallitus määrätä ns. lock down -tilan nopeasti aina silloin, kun korona riehahtaa uudestaan valloilleen ja sairastumisluvut kasvavat – Suomessa taas vastaavat päätökset eivät tunnu olevan mahdollisia, koska perustuslaki ei niitä salli, näin kuulen/luen. Itävallan itäosissa astui 1. huhtikuuta voimaan uusi, kolmas lock down, jonka piti ensin kestää 11. huhtikuuta, mutta jo sitä jatkettiin heti viikolla. Ulkona liikkuminen on kielletty koko vuorokauden ajan, mutta kaupassa voi käydä asioilla ja ulkoillakin saa, kunhan käyttää maskia. Mutta maski ei saa olla mikä tahansa kangaspala, sen on oltava virallinen FFP2-maski, se kahvisuodattimen mallinen kirurgimaski.
Suojaa itseäsi ja samalla suojaat muita, yli vuoden kuluessa tämän toimintaperiaatteen luulisi jo mennen kovimpaankin kalloon.
Korona oli alunperin tiukkarajainen sairaus, ei se puhjennut eri maailmankolkilla yhtä aikaa, vaan levisi vähitellen ilmeisesti Wuhanin kaupungista Kiinasta. Nyt se jatkaa leviämistään, viruksen mutaatiot ovat virologien mukaan jopa nopeammin tarttuvia kuin alkuperäinen virus. Rokotukset tietysti rajaavat sairastumisia, mutta niin kauan kuin riittävän suuri osa kunkin maan väestöstä on rokotuksen saanut, ei ole muuta mahdollisuutta suojautua ja suojata lähellä olevia ihmisiä viruksen leviämiseltä kuin käyttää maskeja ja pysyä mahdollisuuksien mukaan riittävän kaukana vieraista ihmisistä. Lisäksi voi Itävallassa milloin vain testauttaa itsensä ilmaiseksi, ja sen tekevät säännöllisesti kaikki ne henkilöt, jotka työnsä takia joutuvat kosketuksiin muitten ihmisten kanssa. Tässä asiassa ei minusta ole enää mitään väittelemisen aihetta: suojaa itseäsi ja samalla suojaat muita, yli vuoden kuluessa tämän toimintaperiaatteen luulisi jo mennen kovimpaankin kalloon.
Sain ensimmäisen koronapiikin kolme viikkoa sitten ja toisen saan viikon kuluttua. Rokotuspaikkana oli valtava Austria-halli YK-keskuksen vieressä ja kaikki sujui siellä joustavasti ja kitkattomasti: Ensin annat ilmoittautumispisteessä jonotuskoodisi ja etukäteen täyttämäsi kaavakkeen, jossa tiedustellaan aikaisempia sairauksiasi, allergioitasi ja mahdollisia senhetkisiä tulehduksia. Sitten sinut ohjataan tiskille, jossa saat rokotustodistuksen ja sen jälkeen menet lääkärin puhutteluun. Vasta kun kaikki on selvää ja lääkäri on antanut sinulle luvan rokottautua, saat piikin. Sen jälkeen istut varttitunnin lepäämässä ja odottamassa, saatko ehkä jonkin reaktion, ja ellet saa, voit lähteä kotiin. En tuntenut mitään, kaikki meni hyvin.
Luen, että Suomessa vaahdotaan yksilön vapaudesta, jonka rajoittamista ei haluta hyväksyä.
Ei rokotus – eikä varsinkaan ensimmäinen piikki – vielä anna valtuuksia unohtaa koronaa, koska ei ole vielä varmistunut, voisiko rokotuksen saanut olla viruksen kantaja vaikkei itse sairastuisikaan. Vaikka olisin kuinka kyllästynyt tähän rajalliseen arkeen, ei minun auta muu kuin odottaa – ja tehdä itse parhaani, etten aiheuta muille ongelmia.
Luen, että Suomessa vaahdotaan yksilön vapaudesta, jonka rajoittamista ei haluta hyväksyä. Tottakai jokainen on vapaa hankkimaan itselleen koronan, mutta hänen vapautensa raja tulee vastaan siinä vaiheessa, kun hän voisi tartuttaa sen muihin. Se periaatteen nojalla olemme Wienissä lock down -tilassa. Ja ties kuinka kauan.
Wien 12.4.2021
Mulperipuun alla
Toisen maailmansodan aikana Unkarissa istutettiin mulperipuita kaikkien talojen puutarhaan, ajatus oli se, että perheet saisivat lisätuloja silkkiperhosten kasvatuksesta. Niitten toukat syövät mulperipuun lehtiä ja koteloituvat silkkisiin koteloihin ja silkkiä tarvittiin sodan aikana laskuvarjoteollisuuteen. Näin minulle kertoi edesmennyt naapurini Karoly, kun talon ostettuani kyselin, miksi puutarhassani ja naapurienkin puutarhoissa on mulperipuita. Siitä en päässyt perille, onnistuiko ajatus, toisin sanoen saatiinko perhosten toukista silkkiä ja sitä taas markkinoitua.
Mulperipuun alla
Toisen maailmansodan aikana Unkarissa istutettiin mulperipuita kaikkien talojen puutarhaan, ajatus oli se, että perheet saisivat lisätuloja silkkiperhosten kasvatuksesta. Niitten toukat syövät mulperipuun lehtiä ja koteloituvat silkkisiin koteloihin ja silkkiä tarvittiin sodan aikana laskuvarjoteollisuuteen. Näin minulle kertoi edesmennyt naapurini Karoly, kun talon ostettuani kyselin, miksi puutarhassani ja naapurienkin puutarhoissa on mulperipuita. Siitä en päässyt perille, onnistuiko ajatus, toisin sanoen saatiinko perhosten toukista silkkiä ja sitä taas markkinoitua.
Kesä ja helle, mutta elossa olen!
Oikeastaan minun pitäisi poimia mulpereita, ensimmäiset niistä ovat kypsiä ja tuuli pudottelee niitä jo maahan mulperipuun alle. Mutta miten voi tehdä ulkona pienintäkään liikettä vaativaa työtä, kun lämpömittari jo aamupäivällä kello 10 näytti 30°C, iltapäivällä luku on varmaan 37°C, ainakin eilen oli!
Kesä ja helle, mutta elossa olen!
Oikeastaan minun pitäisi poimia mulpereita, ensimmäiset niistä ovat kypsiä ja tuuli pudottelee niitä jo maahan mulperipuun alle. Mutta miten voi tehdä ulkona pienintäkään liikettä vaativaa työtä, kun lämpömittari jo aamupäivällä kello 10 näytti 30°C, iltapäivällä luku on varmaan 37°C, ainakin eilen oli!
Pikkukylässä pikkukylän juorut
Várbalogissa, unkarilaisessa pikkukylässä, jossa minulla on pieni talo, asuu, tai asui, toinenkin skandinavinen perhe: ruotsalainen Rolf ja hänen suomalainen vaimonsa Riitta. He ovat oikeastaan jo muuttaneet takaisin Ruotsiin, jossa ovat aiemmin asuneet, mutta taloaan he eivät ole vielä myyneet. Riitta tulee silloin tällöin hoitamaan talon puutarhaa, Rolf pysyttelee Tukholmassa.
Pikkukylässä pikkukylän juorut
Várbalogissa, unkarilaisessa pikkukylässä, jossa minulla on pieni talo, asuu, tai asui, toinenkin skandinavinen perhe: ruotsalainen Rolf ja hänen suomalainen vaimonsa Riitta. He ovat oikeastaan jo muuttaneet takaisin Ruotsiin, jossa ovat aiemmin asuneet, mutta taloaan he eivät ole vielä myyneet. Riitta tulee silloin tällöin hoitamaan talon puutarhaa, Rolf pysyttelee Tukholmassa.
Kampaajalla – na und?
Normaaliin maailmanaikaan ei ole, mutta Wienissä korona-aikana se on saavutus. Edellisen kerran kävin – onnistuin käymään – kampaajalla lokakuussa. En tahtonut enää jaksaa katsoa peilikuvaani aamulla, tukka roikkui, vaikka olin sen juuri pessyt. Yritin vompailla sitä sykkyrälle niskaan, nutturalle takaraivolle, ostin pinnejä ja kiinnitin niillä silmien edessä roikkuvat suortuvat, mutta joka kerta lopputulos oli ruma. Ja entäs hiusten tiskivettä muistuttava väri, siihen oli pakko saada piristystä!
Kampaajalla – na und?
Normaaliin maailmanaikaan ei ole, mutta Wienissä korona-aikana se on saavutus. Edellisen kerran kävin – onnistuin käymään – kampaajalla lokakuussa. En tahtonut enää jaksaa katsoa peilikuvaani aamulla, tukka roikkui, vaikka olin sen juuri pessyt. Yritin vompailla sitä sykkyrälle niskaan, nutturalle takaraivolle, ostin pinnejä ja kiinnitin niillä silmien edessä roikkuvat suortuvat, mutta joka kerta lopputulos oli ruma. Ja entäs hiusten tiskivettä muistuttava väri, siihen oli pakko saada piristystä!
Joulun jälkeen…
Olen jouluihminen ja adventtiajan perinteisiini kuuluu joulukirjeen laatiminen ja postittaminen niin Suomeen sukulaisille ja ystäville kuin muuallekin maailmalle. Ja vaikka kuinka vakuutan itselleni, että sen lähettäminen on epäitsekäs teko, yritys ilahduttaa saajiansa, niin jokin minussa odottaa siitä huolimatta joulupostia, kortteja ja kirjeitä edes muutamilta niistä, joille olen kirjeeni lähettänyt. Mutta tänä vuonna oli postilaatikko joulun alla useimpina päivinä tyhjä.
Joulun jälkeen…
Olen jouluihminen ja adventtiajan perinteisiini kuuluu joulukirjeen laatiminen ja postittaminen niin Suomeen sukulaisille ja ystäville kuin muuallekin maailmalle. Ja vaikka kuinka vakuutan itselleni, että sen lähettäminen on epäitsekäs teko, yritys ilahduttaa saajiansa, niin jokin minussa odottaa siitä huolimatta joulupostia, kortteja ja kirjeitä edes muutamilta niistä, joille olen kirjeeni lähettänyt. Mutta tänä vuonna oli postilaatikko joulun alla useimpina päivinä tyhjä.
Yksinpuhelua koronaviruksesta
Tänään on kotiarestin eli lock downin, kuten saksankielisessä maassa sanotaan, kuudes päivä. Itävallassa ovat koronatartunnat kiivenneet hälyttäviin lukemiin, eli kuten joku pakinoitsija sarkastisesti kirjoitti: kerrankin johdamme jossakin asiassa! Kun maassa kuolee vuorokauden aikana yli sata ihmistä, se on kova luku.
Yksinpuhelua koronaviruksesta
Tänään on kotiarestin eli lock downin, kuten saksankielisessä maassa sanotaan, kuudes päivä. Itävallassa ovat koronatartunnat kiivenneet hälyttäviin lukemiin, eli kuten joku pakinoitsija sarkastisesti kirjoitti: kerrankin johdamme jossakin asiassa! Kun maassa kuolee vuorokauden aikana yli sata ihmistä, se on kova luku.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Lukijakuvat
Rusakkoemolla on suuri perhe ruokittavanaan, peräti viisi poikasta iltahämärissä samaan aikaan puutarhassa.
Seppo Rinta
Videot
Luetuimmat
Tuoreimmat
Lukijakuvat
Rusakkoemolla on suuri perhe ruokittavanaan, peräti viisi poikasta iltahämärissä samaan aikaan puutarhassa.
Seppo Rinta