Mitä, et ole ottanut rokotusta!

Lonk­ka­leik­kauk­se­ni jäl­keen mi­nun oli et­sit­tä­vä huus­hol­lii­ni sii­voo­ja, Itä­val­las­sa leik­kaus­me­to­di on toi­nen kuin Suo­mes­sa: tääl­lä uu­den ti­taa­li/ke­ra­miik­kap­ro­tee­sin an­ne­taan kas­vaa kiin­ni rei­si­luu­hun ei­kä sitä se­men­toi­da niin kuin Suo­mes­sa. Pro­ses­si kes­tää ai­na­kin kuu­si viik­koa, ja sinä ai­ka­na on käy­tet­tä­vä kyy­när­sau­vo­ja ei­kä ole lupa ku­mar­tua, lon­kan on ol­ta­va suo­ras­sa lin­jas­sa. Lonk­ka­leik­kaus­kun­tou­tu­ja ei imu­ria voi käyt­tää ja kuu­des­sa vii­kos­sa huus­hol­li vii­da­koi­tuu muu­ten­kin, el­lei ku­kaan ryh­dy vas­ta­toi­men­pi­tei­siin.

Mitä, et ole ottanut rokotusta!

Lonk­ka­leik­kauk­se­ni jäl­keen mi­nun oli et­sit­tä­vä huus­hol­lii­ni sii­voo­ja, Itä­val­las­sa leik­kaus­me­to­di on toi­nen kuin Suo­mes­sa: tääl­lä uu­den ti­taa­li/ke­ra­miik­kap­ro­tee­sin an­ne­taan kas­vaa kiin­ni rei­si­luu­hun ei­kä sitä se­men­toi­da niin kuin Suo­mes­sa. Pro­ses­si kes­tää ai­na­kin kuu­si viik­koa, ja sinä ai­ka­na on käy­tet­tä­vä kyy­när­sau­vo­ja ei­kä ole lupa ku­mar­tua, lon­kan on ol­ta­va suo­ras­sa lin­jas­sa. Lonk­ka­leik­kaus­kun­tou­tu­ja ei imu­ria voi käyt­tää ja kuu­des­sa vii­kos­sa huus­hol­li vii­da­koi­tuu muu­ten­kin, el­lei ku­kaan ryh­dy vas­ta­toi­men­pi­tei­siin.

Melan­ko­li­nen kesä

Su­ru­vaip­pa, toi­nen, kol­mas. Vai on­ko nii­tä vain kak­si ja ne seu­raa­vat mi­nua, kun kul­jen met­sän hal­ki mök­ki­po­lul­la­ni? Ne ovat hät­käh­dyt­tä­vän kau­nii­ta per­ho­sia, näen nii­tä usein tänä ke­sä­nä ja mie­tin, ha­lu­a­vat­ko ne ker­toa mi­nul­le jo­ta­kin.

Melan­ko­li­nen kesä

Su­ru­vaip­pa, toi­nen, kol­mas. Vai on­ko nii­tä vain kak­si ja ne seu­raa­vat mi­nua, kun kul­jen met­sän hal­ki mök­ki­po­lul­la­ni? Ne ovat hät­käh­dyt­tä­vän kau­nii­ta per­ho­sia, näen nii­tä usein tänä ke­sä­nä ja mie­tin, ha­lu­a­vat­ko ne ker­toa mi­nul­le jo­ta­kin.

Mul­pe­ri­puun alla

Toi­sen maa­il­man­so­dan ai­ka­na Un­ka­ris­sa is­tu­tet­tiin mul­pe­ri­pui­ta kaik­kien ta­lo­jen puu­tar­haan, aja­tus oli se, et­tä per­heet sai­si­vat li­sä­tu­lo­ja silk­ki­per­hos­ten kas­va­tuk­ses­ta. Niit­ten tou­kat syö­vät mul­pe­ri­puun leh­tiä ja ko­te­loi­tu­vat silk­ki­siin ko­te­loi­hin ja silk­kiä tar­vit­tiin so­dan ai­ka­na las­ku­var­jo­te­ol­li­suu­teen. Näin mi­nul­le ker­toi edes­men­nyt naa­pu­ri­ni Ka­ro­ly, kun ta­lon os­tet­tu­a­ni ky­se­lin, mik­si puu­tar­has­sa­ni ja naa­pu­rien­kin puu­tar­hois­sa on mul­pe­ri­pui­ta. Sii­tä en pääs­syt pe­ril­le, on­nis­tui­ko aja­tus, toi­sin sa­no­en saa­tiin­ko per­hos­ten tou­kis­ta silk­kiä ja sitä taas mark­ki­noi­tua.

Mul­pe­ri­puun alla

Toi­sen maa­il­man­so­dan ai­ka­na Un­ka­ris­sa is­tu­tet­tiin mul­pe­ri­pui­ta kaik­kien ta­lo­jen puu­tar­haan, aja­tus oli se, et­tä per­heet sai­si­vat li­sä­tu­lo­ja silk­ki­per­hos­ten kas­va­tuk­ses­ta. Niit­ten tou­kat syö­vät mul­pe­ri­puun leh­tiä ja ko­te­loi­tu­vat silk­ki­siin ko­te­loi­hin ja silk­kiä tar­vit­tiin so­dan ai­ka­na las­ku­var­jo­te­ol­li­suu­teen. Näin mi­nul­le ker­toi edes­men­nyt naa­pu­ri­ni Ka­ro­ly, kun ta­lon os­tet­tu­a­ni ky­se­lin, mik­si puu­tar­has­sa­ni ja naa­pu­rien­kin puu­tar­hois­sa on mul­pe­ri­pui­ta. Sii­tä en pääs­syt pe­ril­le, on­nis­tui­ko aja­tus, toi­sin sa­no­en saa­tiin­ko per­hos­ten tou­kis­ta silk­kiä ja sitä taas mark­ki­noi­tua.

Kesä ja helle, mutta elossa olen!

Oi­ke­as­taan mi­nun pi­täi­si poi­mia mul­pe­rei­ta, en­sim­mäi­set niis­tä ovat kyp­siä ja tuu­li pu­dot­te­lee nii­tä jo maa­han mul­pe­ri­puun al­le. Mut­ta mi­ten voi teh­dä ul­ko­na pie­nin­tä­kään lii­ket­tä vaa­ti­vaa työ­tä, kun läm­pö­mit­ta­ri jo aa­mu­päi­väl­lä kel­lo 10 näyt­ti 30°C, il­ta­päi­väl­lä luku on var­maan 37°C, ai­na­kin ei­len oli!

Kesä ja helle, mutta elossa olen!

Oi­ke­as­taan mi­nun pi­täi­si poi­mia mul­pe­rei­ta, en­sim­mäi­set niis­tä ovat kyp­siä ja tuu­li pu­dot­te­lee nii­tä jo maa­han mul­pe­ri­puun al­le. Mut­ta mi­ten voi teh­dä ul­ko­na pie­nin­tä­kään lii­ket­tä vaa­ti­vaa työ­tä, kun läm­pö­mit­ta­ri jo aa­mu­päi­väl­lä kel­lo 10 näyt­ti 30°C, il­ta­päi­väl­lä luku on var­maan 37°C, ai­na­kin ei­len oli!

Pik­ku­ky­lässä pik­ku­ky­län juorut

Várba­lo­gis­sa, un­ka­ri­lai­ses­sa pik­ku­ky­läs­sä, jos­sa mi­nul­la on pie­ni talo, asuu, tai asui, toi­nen­kin skan­di­na­vi­nen per­he: ruot­sa­lai­nen Rolf ja hä­nen suo­ma­lai­nen vai­mon­sa Riit­ta. He ovat oi­ke­as­taan jo muut­ta­neet ta­kai­sin Ruot­siin, jos­sa ovat ai­em­min asu­neet, mut­ta ta­lo­aan he ei­vät ole vie­lä myy­neet. Riit­ta tu­lee sil­loin täl­löin hoi­ta­maan ta­lon puu­tar­haa, Rolf py­syt­te­lee Tuk­hol­mas­sa.

Pik­ku­ky­lässä pik­ku­ky­län juorut

Várba­lo­gis­sa, un­ka­ri­lai­ses­sa pik­ku­ky­läs­sä, jos­sa mi­nul­la on pie­ni talo, asuu, tai asui, toi­nen­kin skan­di­na­vi­nen per­he: ruot­sa­lai­nen Rolf ja hä­nen suo­ma­lai­nen vai­mon­sa Riit­ta. He ovat oi­ke­as­taan jo muut­ta­neet ta­kai­sin Ruot­siin, jos­sa ovat ai­em­min asu­neet, mut­ta ta­lo­aan he ei­vät ole vie­lä myy­neet. Riit­ta tu­lee sil­loin täl­löin hoi­ta­maan ta­lon puu­tar­haa, Rolf py­syt­te­lee Tuk­hol­mas­sa.

Kam­paa­jalla – na und?

Nor­maa­liin maa­il­ma­nai­kaan ei ole, mut­ta Wie­nis­sä ko­ro­na-ai­ka­na se on saa­vu­tus. Edel­li­sen ker­ran kä­vin – on­nis­tuin käy­mään – kam­paa­jal­la lo­ka­kuus­sa. En tah­to­nut enää jak­saa kat­soa pei­li­ku­vaa­ni aa­mul­la, tuk­ka roik­kui, vaik­ka olin sen juu­ri pes­syt. Yri­tin vom­pail­la sitä syk­ky­räl­le nis­kaan, nut­tu­ral­le ta­ka­rai­vol­le, os­tin pin­ne­jä ja kiin­ni­tin niil­lä sil­mien edes­sä roik­ku­vat suor­tu­vat, mut­ta joka ker­ta lop­pu­tu­los oli ruma. Ja en­täs hius­ten tis­ki­vet­tä muis­tut­ta­va väri, sii­hen oli pak­ko saa­da pi­ris­tys­tä!

Kam­paa­jalla – na und?

Nor­maa­liin maa­il­ma­nai­kaan ei ole, mut­ta Wie­nis­sä ko­ro­na-ai­ka­na se on saa­vu­tus. Edel­li­sen ker­ran kä­vin – on­nis­tuin käy­mään – kam­paa­jal­la lo­ka­kuus­sa. En tah­to­nut enää jak­saa kat­soa pei­li­ku­vaa­ni aa­mul­la, tuk­ka roik­kui, vaik­ka olin sen juu­ri pes­syt. Yri­tin vom­pail­la sitä syk­ky­räl­le nis­kaan, nut­tu­ral­le ta­ka­rai­vol­le, os­tin pin­ne­jä ja kiin­ni­tin niil­lä sil­mien edes­sä roik­ku­vat suor­tu­vat, mut­ta joka ker­ta lop­pu­tu­los oli ruma. Ja en­täs hius­ten tis­ki­vet­tä muis­tut­ta­va väri, sii­hen oli pak­ko saa­da pi­ris­tys­tä!