Ihmettelen…
Maija Asunta-Johnston
Ihmettelen Suomessa yhä vielä vellovaa keskustelua maskeista, niitten käytön eduista/haitoista ja ylipäänsä siitä, onko niitä käytettävä vai ei ja jos käytetään, niin missä. Hallituksen odotetaan antavan asiasta yksityiskohtaiset ohjeet kansalle, ilman ohjeita ei maskia osata/haluta – naamalle panna. Luin juuri Hesarista, että joku oli kieltäytynyt käyttämästä maskia lentokoneessa, niin että lento Helsingistä Ivaloon myöhästyi tunnin; kyseinen henkilö poistettiin koneesta. Kävelköön Ivaloon!
Koko muu Eurooppa – ja suuri osa muuta maailmaa – käyttää maskeja, niistä on tullut osa arkea, ne on hyväksytty osana pukeutumista ulos lähtiessä. Mukavia ne eivät ole, mutta se on sivuseikka, mitä pienistä napista. Elämä koronan kanssa on elämää maskien kanssa.
Sitäkin ihmettelen, ovatko EU-maitten perustuslait tosiaan niin toisistaan poikkeavia, että Keski-Euroopan maissa voi hallitus määrätä ns. lock down -tilan nopeasti aina silloin, kun korona riehahtaa uudestaan valloilleen ja sairastumisluvut kasvavat – Suomessa taas vastaavat päätökset eivät tunnu olevan mahdollisia, koska perustuslaki ei niitä salli, näin kuulen/luen. Itävallan itäosissa astui 1. huhtikuuta voimaan uusi, kolmas lock down, jonka piti ensin kestää 11. huhtikuuta, mutta jo sitä jatkettiin heti viikolla. Ulkona liikkuminen on kielletty koko vuorokauden ajan, mutta kaupassa voi käydä asioilla ja ulkoillakin saa, kunhan käyttää maskia. Mutta maski ei saa olla mikä tahansa kangaspala, sen on oltava virallinen FFP2-maski, se kahvisuodattimen mallinen kirurgimaski.
Suojaa itseäsi ja samalla suojaat muita, yli vuoden kuluessa tämän toimintaperiaatteen luulisi jo mennen kovimpaankin kalloon.
Korona oli alunperin tiukkarajainen sairaus, ei se puhjennut eri maailmankolkilla yhtä aikaa, vaan levisi vähitellen ilmeisesti Wuhanin kaupungista Kiinasta. Nyt se jatkaa leviämistään, viruksen mutaatiot ovat virologien mukaan jopa nopeammin tarttuvia kuin alkuperäinen virus. Rokotukset tietysti rajaavat sairastumisia, mutta niin kauan kuin riittävän suuri osa kunkin maan väestöstä on rokotuksen saanut, ei ole muuta mahdollisuutta suojautua ja suojata lähellä olevia ihmisiä viruksen leviämiseltä kuin käyttää maskeja ja pysyä mahdollisuuksien mukaan riittävän kaukana vieraista ihmisistä. Lisäksi voi Itävallassa milloin vain testauttaa itsensä ilmaiseksi, ja sen tekevät säännöllisesti kaikki ne henkilöt, jotka työnsä takia joutuvat kosketuksiin muitten ihmisten kanssa. Tässä asiassa ei minusta ole enää mitään väittelemisen aihetta: suojaa itseäsi ja samalla suojaat muita, yli vuoden kuluessa tämän toimintaperiaatteen luulisi jo mennen kovimpaankin kalloon.
Sain ensimmäisen koronapiikin kolme viikkoa sitten ja toisen saan viikon kuluttua. Rokotuspaikkana oli valtava Austria-halli YK-keskuksen vieressä ja kaikki sujui siellä joustavasti ja kitkattomasti: Ensin annat ilmoittautumispisteessä jonotuskoodisi ja etukäteen täyttämäsi kaavakkeen, jossa tiedustellaan aikaisempia sairauksiasi, allergioitasi ja mahdollisia senhetkisiä tulehduksia. Sitten sinut ohjataan tiskille, jossa saat rokotustodistuksen ja sen jälkeen menet lääkärin puhutteluun. Vasta kun kaikki on selvää ja lääkäri on antanut sinulle luvan rokottautua, saat piikin. Sen jälkeen istut varttitunnin lepäämässä ja odottamassa, saatko ehkä jonkin reaktion, ja ellet saa, voit lähteä kotiin. En tuntenut mitään, kaikki meni hyvin.
Luen, että Suomessa vaahdotaan yksilön vapaudesta, jonka rajoittamista ei haluta hyväksyä.
Ei rokotus – eikä varsinkaan ensimmäinen piikki – vielä anna valtuuksia unohtaa koronaa, koska ei ole vielä varmistunut, voisiko rokotuksen saanut olla viruksen kantaja vaikkei itse sairastuisikaan. Vaikka olisin kuinka kyllästynyt tähän rajalliseen arkeen, ei minun auta muu kuin odottaa – ja tehdä itse parhaani, etten aiheuta muille ongelmia.
Luen, että Suomessa vaahdotaan yksilön vapaudesta, jonka rajoittamista ei haluta hyväksyä. Tottakai jokainen on vapaa hankkimaan itselleen koronan, mutta hänen vapautensa raja tulee vastaan siinä vaiheessa, kun hän voisi tartuttaa sen muihin. Se periaatteen nojalla olemme Wienissä lock down -tilassa. Ja ties kuinka kauan.
Wien 12.4.2021
Kampaajalla – na und?
Normaaliin maailmanaikaan ei ole, mutta Wienissä korona-aikana se on saavutus. Edellisen kerran kävin – onnistuin käymään – kampaajalla lokakuussa. En tahtonut enää jaksaa katsoa peilikuvaani aamulla, tukka roikkui, vaikka olin sen juuri pessyt. Yritin vompailla sitä sykkyrälle niskaan, nutturalle takaraivolle, ostin pinnejä ja kiinnitin niillä silmien edessä roikkuvat suortuvat, mutta joka kerta lopputulos oli ruma. Ja entäs hiusten tiskivettä muistuttava väri, siihen oli pakko saada piristystä!
Kampaajalla – na und?
Normaaliin maailmanaikaan ei ole, mutta Wienissä korona-aikana se on saavutus. Edellisen kerran kävin – onnistuin käymään – kampaajalla lokakuussa. En tahtonut enää jaksaa katsoa peilikuvaani aamulla, tukka roikkui, vaikka olin sen juuri pessyt. Yritin vompailla sitä sykkyrälle niskaan, nutturalle takaraivolle, ostin pinnejä ja kiinnitin niillä silmien edessä roikkuvat suortuvat, mutta joka kerta lopputulos oli ruma. Ja entäs hiusten tiskivettä muistuttava väri, siihen oli pakko saada piristystä!
Joulun jälkeen…
Olen jouluihminen ja adventtiajan perinteisiini kuuluu joulukirjeen laatiminen ja postittaminen niin Suomeen sukulaisille ja ystäville kuin muuallekin maailmalle. Ja vaikka kuinka vakuutan itselleni, että sen lähettäminen on epäitsekäs teko, yritys ilahduttaa saajiansa, niin jokin minussa odottaa siitä huolimatta joulupostia, kortteja ja kirjeitä edes muutamilta niistä, joille olen kirjeeni lähettänyt. Mutta tänä vuonna oli postilaatikko joulun alla useimpina päivinä tyhjä.
Joulun jälkeen…
Olen jouluihminen ja adventtiajan perinteisiini kuuluu joulukirjeen laatiminen ja postittaminen niin Suomeen sukulaisille ja ystäville kuin muuallekin maailmalle. Ja vaikka kuinka vakuutan itselleni, että sen lähettäminen on epäitsekäs teko, yritys ilahduttaa saajiansa, niin jokin minussa odottaa siitä huolimatta joulupostia, kortteja ja kirjeitä edes muutamilta niistä, joille olen kirjeeni lähettänyt. Mutta tänä vuonna oli postilaatikko joulun alla useimpina päivinä tyhjä.
Yksinpuhelua koronaviruksesta
Tänään on kotiarestin eli lock downin, kuten saksankielisessä maassa sanotaan, kuudes päivä. Itävallassa ovat koronatartunnat kiivenneet hälyttäviin lukemiin, eli kuten joku pakinoitsija sarkastisesti kirjoitti: kerrankin johdamme jossakin asiassa! Kun maassa kuolee vuorokauden aikana yli sata ihmistä, se on kova luku.
Yksinpuhelua koronaviruksesta
Tänään on kotiarestin eli lock downin, kuten saksankielisessä maassa sanotaan, kuudes päivä. Itävallassa ovat koronatartunnat kiivenneet hälyttäviin lukemiin, eli kuten joku pakinoitsija sarkastisesti kirjoitti: kerrankin johdamme jossakin asiassa! Kun maassa kuolee vuorokauden aikana yli sata ihmistä, se on kova luku.
Terroria Wienissä
Istuin maanantai-iltana kaikessa rauhassa kotona television edessä ja katsoin illan historiallista filmiä, kun ruudun alareunassa alkoi juosta tekstitiedotus:Ampumisvälikohtaus Wienin keskustassa Schwedenplatzilla, ajankohtaisohjelma alkaa klo 21.
Terroria Wienissä
Istuin maanantai-iltana kaikessa rauhassa kotona television edessä ja katsoin illan historiallista filmiä, kun ruudun alareunassa alkoi juosta tekstitiedotus:Ampumisvälikohtaus Wienin keskustassa Schwedenplatzilla, ajankohtaisohjelma alkaa klo 21.
Hautajaisissa Wienissä
Lokakuun alussa sain suruviestin: suomalainen Leila oli kuollut. Hän oli jo lähes 90-vuotias ja henkisesti väsynyt, hänen kuolemastaan saattoi syystä käyttää kulunutta sanontatapaa "hän pääsi pois“. Ilmoittauduin hautajaisiin.
Hautajaisissa Wienissä
Lokakuun alussa sain suruviestin: suomalainen Leila oli kuollut. Hän oli jo lähes 90-vuotias ja henkisesti väsynyt, hänen kuolemastaan saattoi syystä käyttää kulunutta sanontatapaa "hän pääsi pois“. Ilmoittauduin hautajaisiin.
Auto, apulaiseni
En ole mikään autonarri, minulle auto on välttämätön apuneuvo, jota tarvitsen päästäkseni Unkarin mökilleni, ei enempää. Autoni ei ole statussymboli, tärkeää on vain se, että se on luotettava, starttaa silloin kun haluan ja kulkee mukisematta.
Auto, apulaiseni
En ole mikään autonarri, minulle auto on välttämätön apuneuvo, jota tarvitsen päästäkseni Unkarin mökilleni, ei enempää. Autoni ei ole statussymboli, tärkeää on vain se, että se on luotettava, starttaa silloin kun haluan ja kulkee mukisematta.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Feministiselle puolueelle ensimmäinen ehdokas Ruovedelle – vaalien ensikertalaista kysyttiin kahteen muuhunkin puolueeseen
Kotihoidon uusi asemapaikka
on vanhalla päiväkodilla
Kunnan kesätyöpaikkoja haki 32 nuorta – pesti arvottiin 20 onnekkaalle
Bussi-Mannisen Virrat-Orivesi-Tampere -liikenne osaksi Nysse-lippujärjestelmää
Rukoussunnuntain messu livelähetyksenä
Tarjanne lipui telakalle Jäminkipohjaan
Turvavälit taattava ja turhat lähikontaktit vältettävä – yli 10 hengen kokoontumisia ei voi edelleenkään järjestää
Kesäteatteriesitys jouduttiin perumaan tältä kesältä – teatteriyhdistyksen mukaan päätös oli vaikea
Lukijakuvat
Ladun varrella Ritoniemen kohdalla.
Riitta Rajala
Videot
Terhi Kääriäinen
Luetuimmat
Tuoreimmat
Feministiselle puolueelle ensimmäinen ehdokas Ruovedelle – vaalien ensikertalaista kysyttiin kahteen muuhunkin puolueeseen
Kotihoidon uusi asemapaikka
on vanhalla päiväkodilla
Kunnan kesätyöpaikkoja haki 32 nuorta – pesti arvottiin 20 onnekkaalle
Bussi-Mannisen Virrat-Orivesi-Tampere -liikenne osaksi Nysse-lippujärjestelmää
Rukoussunnuntain messu livelähetyksenä
Tarjanne lipui telakalle Jäminkipohjaan
Turvavälit taattava ja turhat lähikontaktit vältettävä – yli 10 hengen kokoontumisia ei voi edelleenkään järjestää
Kesäteatteriesitys jouduttiin perumaan tältä kesältä – teatteriyhdistyksen mukaan päätös oli vaikea
Lukijakuvat
Ladun varrella Ritoniemen kohdalla.
Riitta Rajala
Videot
Terhi Kääriäinen