”Pääsetkö sinä ilmaiseksi näille matkoille?” ”Paljonko sinun pitää maksaa matkastasi?”
Nämä kysymykset kuulen työreissuissani vähintään vuosittain. Yleensä kysymys tulee luokkaretkeläiseltä Taffelin tai Fazerin tehdaskierroksella sipsejä tai suklaata maistellessa tai jonkin kylpylän vesiluikumäkeen jonottaessa. Hämmästys on vielä suurempi, kun kerron, ettei minun tarvitse maksaa mitään ja saan tästä jopa palkkaa. Monen koululaisen lista haaveammateista menee välittömästi uusiksi.
Monella muullakin on työstäni ehkä hieman postitiivisesti värittynyt mielikuva. Tunnustan, että olen mielikuvan värittymiseen ainakin osasyyllinen. Facebook-kaverini ovat jo tottuneet ”Menee se työpäivä näinkin” -teemaisiin päivityksiini Lapin keväthangilta, kylpylöistä, teattereista ja muista matkakohteista ympäri Eurooppaa. Viikko hiihtelyä Saariselän keväthangilla, kellumista Pärnun kylpylöissä tai työpäivä, joka koostuu tunnin ajamisesta Tampereelle, käynnistä teatterissa tai jääkiekko-ottelussa ja taas tunnin ajamisesta takaisin Ruovedelle kuulostaa itsestäkin melkein liian hyvältä ollakseen totta.
Aamujumppana on ohjelmassa pakata tavaratilaan 45 matkustajan laukut.
Todellinen työpäiväni saattaa mennä vaikka näin: Aamulla varhain herään hotellissa. Hotelliaamiaisen jälkeen on lähdettävä hakemaan bussia parkista, joskus hyvinkin kaukaa kaupungin toiselta laidalta. Parkkipaikkaa lähestyessä jännitys tiivistyy; onkohan kaikki lasit ja renkaat ehjänä, eihän auton kylkiin ole maalattu graffiteja. Ennen lähtöä on vielä tarkistettava, että bussi on siisti ja kaikki varusteet ovat kunnossa. Sitten lähdetään etsimään hotellin läheltä paikkaa, mistä ryhmän voisi ottaa kyytiin.
Aamujumppana on ohjelmassa pakata tavaratilaan 45 matkustajan laukut, joissa on pakattuna kaikki kahden viikon matkalla tarvittavat tavarat, ja painosta päätellen paljon muutakin. Pakkaamisen jälkeen onkin mukava lähteä päivän taipaleelle paita läpimärkänä hiestä.
Tunnin ajon jälkeen pysähdytään tien varteen katsomaan maisemia. Matkustajien valokuvatessa näkymiä lataan auton kahvinkeittimen valmiiksi seuraavaa taukoa varten. Nopeasti pari kuvaa firman some-postauksia varten ja matka jatkuu.
Kahvinkeittimen saatua urakkansa valmiiksi pysähdytään taas johonkin kauniiseen paikkaan levähdysalueelle nauttimaan retkikahvit. Valmistelen tarjottavat esille, tarjoilen kahvit, kerään roskat ja pakkaan tarvikkeet takaisin paikoilleen. Jos muistan, otan itselleni kupillisen teetä nautittavaksi ajon aikana.
Seuraavaksi onkin vuorossa lounastauko jossain matkanvarren kaupungissa. Kun saan ryhmän ohjattua ravintolaan paikoilleen ja ohjeistettua ruokailusta, täytyy lähteä viemään bussi parkkiin kauemmaksi ravintolasta. Ehdittyäni takaisin ravintolaan on porukka jo pääruuassa. Hotkaisen alkuruuan ja pääruuan, ja jälkiruuan kohdalla olenkin jo ensimmäisenä valmiina. Tee mukaan pahvikuppiin ja bussia hakemaan.
Mukava, että lähditte kanssani reissuun. Olisi ollut tylsää ajella yksin
Päivien kohokohtia ovat poikkeamiset museoissa, kartanoissa ja muissa nähtävyyksissä. Käyntikohteissa oppaan tulkkauksen ja matkustajien neuvomisen jälkeen saattaa jäädä hetki omaa aikaa tutustua paikkoihin. Sitten täytyykin jo valmistautua matkan jatkumiseen.
Illalla uuteen hotelliin saavuttaessa päivän urakka ei suinkaan ole ohi. Asiakkaiden majoittamisen ja yhteisen päivällisen jälkeen on etsittävä bussille turvallinen parkkipaikka, siivottava ja pestävä auto, tutkittava seuraavan päivän reitti ja aikataulu, opeteltava matkan varren paikkakuntien historia, käytävä läpi päivän aikana tullut sähköposti ja soiteltava kotiväelle. Pienellä kävelylenkilläkin pitäisi ehtiä käydä, jotta päivän istumisen aikana jäykistyneet nivelet vetristyvät. Ja ehkä pitää kirjottaa vielä blogi ja päivittää firman someen tuoreet kuvat matkan varrelta. Lampaiden laskemista ei tarvitse työpäivän päätteeksi onneksi harjoittaa.
Isälläni oli tapana matkojen lopuksi kiittää matkustajia sanoen: ”Kiitos, kun otitte minutkin mukaan matkallenne!”. Olen muokannut kiitosta hieman: ”Mukava, että lähditte kanssani reissuun. Olisi ollut tylsää ajella yksin.”
Helpommallakin varmasti leipänsä tienaisi, mutta ei mukavammin.
Kuplassa eläminen on viimeaikojen suosikki-ilmaisu sille, että joku ei ymmärrä jotain oman ajatusmaailmansa ulkopuolella tapahtuvaa, joko tarkoituksella tai tiedostamattaan. ”Missä kuplassa sinä oikein elät?”, kysytään helposti, jos joku ihmettelee itselleen outoa asiaa tai tapahtumaa. Uusi ilmiö tämä ei kuitenkaan ole; ihmiset ovat kautta aikojen eläneet erilaisissa kuplissa.
Kuplassa eläminen on viimeaikojen suosikki-ilmaisu sille, että joku ei ymmärrä jotain oman ajatusmaailmansa ulkopuolella tapahtuvaa, joko tarkoituksella tai tiedostamattaan. ”Missä kuplassa sinä oikein elät?”, kysytään helposti, jos joku ihmettelee itselleen outoa asiaa tai tapahtumaa. Uusi ilmiö tämä ei kuitenkaan ole; ihmiset ovat kautta aikojen eläneet erilaisissa kuplissa.
Näin vastasi pikku-Anssi 40 vuotta sitten elokuussa ensimmäisen koulupäivän jälkeen, kun kysyttiin millaista koulussa oli ollut.
Näin vastasi pikku-Anssi 40 vuotta sitten elokuussa ensimmäisen koulupäivän jälkeen, kun kysyttiin millaista koulussa oli ollut.
Vinhan Kirjakaupan viimeisenä aukiolopäivänä muistelin eräälle kahvittelukumppanille, kuinka pikkupoikana ihmettelin miksi kirjakaupassa käydessä ei tarvinnut ostoksia koskaan maksaa.
Vinhan Kirjakaupan viimeisenä aukiolopäivänä muistelin eräälle kahvittelukumppanille, kuinka pikkupoikana ihmettelin miksi kirjakaupassa käydessä ei tarvinnut ostoksia koskaan maksaa.
Me asiakaspalvelutehtävissä työskentelevät tiedämme jo aamulla ainakin yhden puheenaiheen, josta tulemme päivän aikana asiakkaiden kanssa keskustelemaan; sään. Se on helppo ja turvallinen aihe aloittaa keskustelu kenen tahansa kanssa tietämättä kanssakeskustelijan poliittista tai mitään muutakaan mielipidettä. Säästä harvoin saadaan niin kovaa kiistaa aikaiseksi, että kukaan kovin pahasti mieltään pahoittaisi.
Me asiakaspalvelutehtävissä työskentelevät tiedämme jo aamulla ainakin yhden puheenaiheen, josta tulemme päivän aikana asiakkaiden kanssa keskustelemaan; sään. Se on helppo ja turvallinen aihe aloittaa keskustelu kenen tahansa kanssa tietämättä kanssakeskustelijan poliittista tai mitään muutakaan mielipidettä. Säästä harvoin saadaan niin kovaa kiistaa aikaiseksi, että kukaan kovin pahasti mieltään pahoittaisi.
Monien muiden epidemioiden tapaan korona on esiintynyt aalloissa, välillä helpottaen, välillä pahentuen. Nyt on menossa tulkinnasta riippuen jo kolmas tai neljäs aalto. Samalla tavalla aaltoilevat ovat olleet tautitilanteen vaikutukset yritysten liiketoimintaan. Onneksi kuitenkin niin, että epidemian aaltojen kasvaessa vaikutukset yrityksiin ovat olleet pienemmät. Joillakin yrityksillä toimintaan vaikutti negatiivisesti vain ensimmäisen aallon alkuhetket, jonka jälkeen toiminta normalisoitui, osalla jopa parantui verrattuna aikaan ennen koronaa. Toiset yritykset ovat joutuneet surffaamaan koronan aalloilla kohta jo kahden vuoden ajan, eikä loppua vielä ole näkyvissä. Yrityksemme kuuluu valitettavasti jälkimmäisiin.
Monien muiden epidemioiden tapaan korona on esiintynyt aalloissa, välillä helpottaen, välillä pahentuen. Nyt on menossa tulkinnasta riippuen jo kolmas tai neljäs aalto. Samalla tavalla aaltoilevat ovat olleet tautitilanteen vaikutukset yritysten liiketoimintaan. Onneksi kuitenkin niin, että epidemian aaltojen kasvaessa vaikutukset yrityksiin ovat olleet pienemmät. Joillakin yrityksillä toimintaan vaikutti negatiivisesti vain ensimmäisen aallon alkuhetket, jonka jälkeen toiminta normalisoitui, osalla jopa parantui verrattuna aikaan ennen koronaa. Toiset yritykset ovat joutuneet surffaamaan koronan aalloilla kohta jo kahden vuoden ajan, eikä loppua vielä ole näkyvissä. Yrityksemme kuuluu valitettavasti jälkimmäisiin.
Eräänä päivänä tässä keväällä toimistohuoneeni ovella oli jälleen lappu ”Kokous käynnissä, hiljaisuus kiitos!”. Tästä inspiroituneena veljeni antoikin minulle lempinimen Kokous-Anssi. Täytyy itsekin myöntää, että ei tuo välttämättä ihan väärä lempinimi ole. Muutama viikko sitten Kuivasmäen Anu kyseli seuraavan blogikirjoituksen perään ja silloin lupasin, että kirjoittelen kunhan kevään kokousruuhka on ohi. Ja kunhan keksin aiheen. Samalla hetkellä sen keksinkin; kokoukset ja luottamustoimet.
Eräänä päivänä tässä keväällä toimistohuoneeni ovella oli jälleen lappu ”Kokous käynnissä, hiljaisuus kiitos!”. Tästä inspiroituneena veljeni antoikin minulle lempinimen Kokous-Anssi. Täytyy itsekin myöntää, että ei tuo välttämättä ihan väärä lempinimi ole. Muutama viikko sitten Kuivasmäen Anu kyseli seuraavan blogikirjoituksen perään ja silloin lupasin, että kirjoittelen kunhan kevään kokousruuhka on ohi. Ja kunhan keksin aiheen. Samalla hetkellä sen keksinkin; kokoukset ja luottamustoimet.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Pidetään valot päällä, Ruovesi!
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste