Ilmaismatkailua
”Pääsetkö sinä ilmaiseksi näille matkoille?” ”Paljonko sinun pitää maksaa matkastasi?”
Nämä kysymykset kuulen työreissuissani vähintään vuosittain. Yleensä kysymys tulee luokkaretkeläiseltä Taffelin tai Fazerin tehdaskierroksella sipsejä tai suklaata maistellessa tai jonkin kylpylän vesiluikumäkeen jonottaessa. Hämmästys on vielä suurempi, kun kerron, ettei minun tarvitse maksaa mitään ja saan tästä jopa palkkaa. Monen koululaisen lista haaveammateista menee välittömästi uusiksi.
Monella muullakin on työstäni ehkä hieman postitiivisesti värittynyt mielikuva. Tunnustan, että olen mielikuvan värittymiseen ainakin osasyyllinen. Facebook-kaverini ovat jo tottuneet ”Menee se työpäivä näinkin” -teemaisiin päivityksiini Lapin keväthangilta, kylpylöistä, teattereista ja muista matkakohteista ympäri Eurooppaa. Viikko hiihtelyä Saariselän keväthangilla, kellumista Pärnun kylpylöissä tai työpäivä, joka koostuu tunnin ajamisesta Tampereelle, käynnistä teatterissa tai jääkiekko-ottelussa ja taas tunnin ajamisesta takaisin Ruovedelle kuulostaa itsestäkin melkein liian hyvältä ollakseen totta.
Aamujumppana on ohjelmassa pakata tavaratilaan 45 matkustajan laukut.
Todellinen työpäiväni saattaa mennä vaikka näin: Aamulla varhain herään hotellissa. Hotelliaamiaisen jälkeen on lähdettävä hakemaan bussia parkista, joskus hyvinkin kaukaa kaupungin toiselta laidalta. Parkkipaikkaa lähestyessä jännitys tiivistyy; onkohan kaikki lasit ja renkaat ehjänä, eihän auton kylkiin ole maalattu graffiteja. Ennen lähtöä on vielä tarkistettava, että bussi on siisti ja kaikki varusteet ovat kunnossa. Sitten lähdetään etsimään hotellin läheltä paikkaa, mistä ryhmän voisi ottaa kyytiin.
Aamujumppana on ohjelmassa pakata tavaratilaan 45 matkustajan laukut, joissa on pakattuna kaikki kahden viikon matkalla tarvittavat tavarat, ja painosta päätellen paljon muutakin. Pakkaamisen jälkeen onkin mukava lähteä päivän taipaleelle paita läpimärkänä hiestä.
Tunnin ajon jälkeen pysähdytään tien varteen katsomaan maisemia. Matkustajien valokuvatessa näkymiä lataan auton kahvinkeittimen valmiiksi seuraavaa taukoa varten. Nopeasti pari kuvaa firman some-postauksia varten ja matka jatkuu.
Kahvinkeittimen saatua urakkansa valmiiksi pysähdytään taas johonkin kauniiseen paikkaan levähdysalueelle nauttimaan retkikahvit. Valmistelen tarjottavat esille, tarjoilen kahvit, kerään roskat ja pakkaan tarvikkeet takaisin paikoilleen. Jos muistan, otan itselleni kupillisen teetä nautittavaksi ajon aikana.
Seuraavaksi onkin vuorossa lounastauko jossain matkanvarren kaupungissa. Kun saan ryhmän ohjattua ravintolaan paikoilleen ja ohjeistettua ruokailusta, täytyy lähteä viemään bussi parkkiin kauemmaksi ravintolasta. Ehdittyäni takaisin ravintolaan on porukka jo pääruuassa. Hotkaisen alkuruuan ja pääruuan, ja jälkiruuan kohdalla olenkin jo ensimmäisenä valmiina. Tee mukaan pahvikuppiin ja bussia hakemaan.
Mukava, että lähditte kanssani reissuun. Olisi ollut tylsää ajella yksin
Päivien kohokohtia ovat poikkeamiset museoissa, kartanoissa ja muissa nähtävyyksissä. Käyntikohteissa oppaan tulkkauksen ja matkustajien neuvomisen jälkeen saattaa jäädä hetki omaa aikaa tutustua paikkoihin. Sitten täytyykin jo valmistautua matkan jatkumiseen.
Illalla uuteen hotelliin saavuttaessa päivän urakka ei suinkaan ole ohi. Asiakkaiden majoittamisen ja yhteisen päivällisen jälkeen on etsittävä bussille turvallinen parkkipaikka, siivottava ja pestävä auto, tutkittava seuraavan päivän reitti ja aikataulu, opeteltava matkan varren paikkakuntien historia, käytävä läpi päivän aikana tullut sähköposti ja soiteltava kotiväelle. Pienellä kävelylenkilläkin pitäisi ehtiä käydä, jotta päivän istumisen aikana jäykistyneet nivelet vetristyvät. Ja ehkä pitää kirjottaa vielä blogi ja päivittää firman someen tuoreet kuvat matkan varrelta. Lampaiden laskemista ei tarvitse työpäivän päätteeksi onneksi harjoittaa.
Isälläni oli tapana matkojen lopuksi kiittää matkustajia sanoen: ”Kiitos, kun otitte minutkin mukaan matkallenne!”. Olen muokannut kiitosta hieman: ”Mukava, että lähditte kanssani reissuun. Olisi ollut tylsää ajella yksin.”
Helpommallakin varmasti leipänsä tienaisi, mutta ei mukavammin.