Oikeastaan minun pitäisi poimia mulpereita, ensimmäiset niistä ovat kypsiä ja tuuli pudottelee niitä jo maahan mulperipuun alle. Mutta miten voi tehdä ulkona pienintäkään liikettä vaativaa työtä, kun lämpömittari jo aamupäivällä kello 10 näytti 30°C, iltapäivällä luku on varmaan 37°C, ainakin eilen oli!
Voin siis yhtä hyvin kertoa, että olen elossa ja että minulla on siitä virallinen, notaarin kirjoittama todistus.
Vanha tätini kuoli tammikuun lopussa, ja koska hänellä ei ollut omia lapsia, hänen sisarustensa lapset ovat – teoreettisesti – kaikki hänen perijöitään. (Korostan: teoreettisesti, sillä tiedossa on, että hän teki testamentin eikä minua siinä mainita.) Ilmeisesti siitä syystä, että asun ulkomailla, minun oli todistettava, että olen elossa: sain kuolinpesän asioita hoitavalta viranomaiselta meilin, jossa minua pyydettiin lähettämään elossaolotodistus, saisin sen notaarilta, minua opastettiin.
Elossaolotodistus?
Soitin siis Wienin asuinalueeni notaarille, jonka toimisto on sattumalta nurkan takana.
Elossaolotodistus? Notaarin sihteeri nauroi: Ei sellaista ole olemassa, emme me sellaista voi kirjoittaa!
Selitin tilanteen juurta jaksaen ja kysyin, mitä voisin tehdä, en toki halua jarruttaa tätini jäämistön selvittämistä ja perunkirjoituksen toimeenpanoa. (Perunkirjoitus-sanaa ei mikään saksalainen sanakirjakaan näytä tuntevan!)
Lähettäkää minulle saamanne meili, päätti sihteeri lopulta, hän halusi selvästi ymmärtää, mistä oli kyse. Minua nauratti: meili on suomeksi, asia ei hänelle sen lukemisesta valkenisi.
Lähettäkää minulle alkuperäinen meili ja liittäkää oheen sen käännös; voitte kääntää sen itse, en tarvitse virallista käännöstä, päätti sihteeri. Niin tein. (Luojankiitos: ei virallista käännöstä!)
Keskustelu notaarin sihteerin kanssa käytiin huhtikuussa ja lähetettyäni vielä kuvan henkilöllisyystodistuksestani sain tapaamisajan: 9.6. kello 14 notaari olisi tavattavissa. Kuvittelin, että elossaolotodistus olisi silloin valmis ja haettavissa, mutta mitä vielä!
Maski naamalla – Wienissä on käytettävä maskia aina kun astuu kotiovesta ulos – koputin notaarin oveen ja esitin itseni ja asiani. Hetkinen, odottakaa odotushuoneessa.
En tuntenut oloani yhtään tärkeämmäksi tai varmemmaksi, vaikka nyt olen virallisesti elossa.
Odotin, varttitunnin, kauemminkin, ilmeisesti sihteeri valmisteli pyytämääni dokumenttia. Lopulta minut kutsuttiin sisään. Notaari tervehti minua ja totesi, että olen ilmielävä, niin että hän voi hyvällä omallatunnolla allekirjoittaa sihteerinsä laatiman paperin. Sitten keskustelimme edellisillan jalkapallotapahtumasta, Tanska-Suomi -ottelusta ja notaari onnitteli minua Suomen voitosta. Vakuutin vaatimattomasti, ettei minulla ollut siihen osaa eikä arpaa. Maksoin saamani paperin – 100 euroa! – ja kävelin kotiin.
Vasta kotona luin, mitä dokumenttiin oli kirjoitettu:
Minä, Dr. So-und-so, olen tavannut oheisen henkilöllisyystodistuksen (kopio ohessa) esittämän henkilön ja todennut hänen olevan elossa, ja tämän asiaintilan todistan täten virallisesti…
Lähetin heti kopion tästä arvokkaasta paperista perunkirjoitusta hoitavalle viranomaiselle Ruovedellä ja se hyväksyttiin, huraa!
En tuntenut oloani yhtään tärkeämmäksi tai varmemmaksi, vaikka nyt olen virallisesti elossa, mutta sitten muistin, etteivät tällaiset todistukset ole ikuisesti voimassa. Ja se on hyvä muistaa: todistus tai ei, kuolla voin koska vain.
Várbalog 18.6.2021
Sain alkukesästä tuttavani Suomen-tuliaisina Juha Hernesniemen muistelmakirjan ja aloin heti kiinnostuneena lukea sitä. Olen hidas lukija enkä ollut vielä päässyt kirjan loppuun, kun tieto Hernesniemen kuolemasta levisi netissä.
Sain alkukesästä tuttavani Suomen-tuliaisina Juha Hernesniemen muistelmakirjan ja aloin heti kiinnostuneena lukea sitä. Olen hidas lukija enkä ollut vielä päässyt kirjan loppuun, kun tieto Hernesniemen kuolemasta levisi netissä.
Kävin eilen Unkarin naapurikylän Jánossomorjan kukkakaupassa ostamassa pelakuita Wienin parvekkeelle, on aika istuttaa ne. Mieleeni jäi kuva kassanjonossa edessäni seisovasta miehestä, enkä saa kuvaa pyyhittyä ajatuksistani.
Kävin eilen Unkarin naapurikylän Jánossomorjan kukkakaupassa ostamassa pelakuita Wienin parvekkeelle, on aika istuttaa ne. Mieleeni jäi kuva kassanjonossa edessäni seisovasta miehestä, enkä saa kuvaa pyyhittyä ajatuksistani.
Wienin evankelis-luterilainen kirkko kampanjoi tänä talvena tarjoamalla “lämpimän sunnuntai-iltapäivän“ niille, jotka joutuvat miettimään, syövätkö vatsansa täyteen vai käyttävätkö mieluummin vähät rahansa asunnon lämmittämiseen. Lämmittelemään ja seurustelemaan voivat tulla kaikki, jotka ovat yksinäisiä ja kaipaavat juttuseuraa; kutsu on avoin, kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.
Wienin evankelis-luterilainen kirkko kampanjoi tänä talvena tarjoamalla “lämpimän sunnuntai-iltapäivän“ niille, jotka joutuvat miettimään, syövätkö vatsansa täyteen vai käyttävätkö mieluummin vähät rahansa asunnon lämmittämiseen. Lämmittelemään ja seurustelemaan voivat tulla kaikki, jotka ovat yksinäisiä ja kaipaavat juttuseuraa; kutsu on avoin, kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.
Suomalaisissa joulumyyjäisissä on perinteisesti aina myös arpajaiset ja pitkä lista arpajaisvoittoja, joita firmat lahjoittavat Suomalaiselle kouluyhdistykselle, myyjäisten pääjärjestäjälle. Päävoitto on Finnairin meno-paluulippu Helsinkiin. Arvonta suoritetaan myyjäisten loppupuolella.
Suomalaisissa joulumyyjäisissä on perinteisesti aina myös arpajaiset ja pitkä lista arpajaisvoittoja, joita firmat lahjoittavat Suomalaiselle kouluyhdistykselle, myyjäisten pääjärjestäjälle. Päävoitto on Finnairin meno-paluulippu Helsinkiin. Arvonta suoritetaan myyjäisten loppupuolella.
Wienin paikallisseurakunnassani pidettiin tänään solidaarisuusjumalanpalvelus ja muistettiin Iranin kansan taistelua ihmisoikeuksien puolesta; naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ei niitä voi erottaa omaksi kategoriakseen, muistutti pastorimme seurakuntaa. Saarnan yhteydessä kolme seurakunnan iranilaista jäsentä kertoi oman näkemyksensä nykytilanteesta kotimaassaan ja alttarin viereen viritetyltä skreeniltä näimme lukemattomien mielenosoituksissa ammuttujen, etupäässä nuorten, kuvia.
Wienin paikallisseurakunnassani pidettiin tänään solidaarisuusjumalanpalvelus ja muistettiin Iranin kansan taistelua ihmisoikeuksien puolesta; naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ei niitä voi erottaa omaksi kategoriakseen, muistutti pastorimme seurakuntaa. Saarnan yhteydessä kolme seurakunnan iranilaista jäsentä kertoi oman näkemyksensä nykytilanteesta kotimaassaan ja alttarin viereen viritetyltä skreeniltä näimme lukemattomien mielenosoituksissa ammuttujen, etupäässä nuorten, kuvia.
Puolitoista vuotta sitten kuollut Kirsti-tätini oli 11-päisen sisaruskatraan nuorin, ja tänä kesänä, kun testamentti oli lopulta hyväksytty, tyhjensimme hänen asuntoaan. Ei tätini mikään tavaroitten keräilijä ollut, maalaistalossa hankalien matkojen takana lapsuutensa elänyt ihminen. Mutta pitkän elämän aikana ihmiselle kertyy tavaraa, ja vaikka täti kenties oli aikonut eläkevuosinaan niitä järjestellä ja karsia, niin siihen eivät hänen voimansa enää riittäneet. Omia lapsia hänellä ei ollut, ja niin jouduimme me sisarusten lapset remmiin. Helppo tehtävä se ei ollut, sen tietää jokainen vanhempiensa tai jonkun muun jäämistöä selvitellyt ihminen.
Puolitoista vuotta sitten kuollut Kirsti-tätini oli 11-päisen sisaruskatraan nuorin, ja tänä kesänä, kun testamentti oli lopulta hyväksytty, tyhjensimme hänen asuntoaan. Ei tätini mikään tavaroitten keräilijä ollut, maalaistalossa hankalien matkojen takana lapsuutensa elänyt ihminen. Mutta pitkän elämän aikana ihmiselle kertyy tavaraa, ja vaikka täti kenties oli aikonut eläkevuosinaan niitä järjestellä ja karsia, niin siihen eivät hänen voimansa enää riittäneet. Omia lapsia hänellä ei ollut, ja niin jouduimme me sisarusten lapset remmiin. Helppo tehtävä se ei ollut, sen tietää jokainen vanhempiensa tai jonkun muun jäämistöä selvitellyt ihminen.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Vuoden noidan syytelista on pitkä.
Terhi Kääriäinen
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste