"Sel­lo on kuin nal­le­kar­hu, sitä tah­don ha­la­ta", kai­kuu pi­a­non sä­es­tyk­sel­lä Pek­ka­lan kou­lul­ta.

San­ni Holk­ko, See­la Holk­ko ja Saa­ra Sy­vä­lä näp­päi­le­vät sel­lon kie­liä lau­lun tah­dis­sa. Vä­lil­lä soi­to­no­pet­ta­ja Mar­jo Tep­po­nen tar­kis­taa, et­tä soit­ta­jan asen­to py­syy hy­vä­nä.

Me­ri­kan­to-opis­ton sel­lo­ker­ho aloit­ti syys­lo­man jäl­keen Pek­ka­lan kou­lul­la tiis­tai-il­ta­päi­vi­sin. Tep­po­sen lu­ku­jär­jes­tyk­seen tuli yl­lät­tä­en ti­laa, jo­ten hän päät­ti ko­keil­la, löy­tyy­kö in­nok­kai­ta ker­ho­lai­sia. Vaik­ka ker­ho pi­de­tään Pek­ka­lan kou­lul­la, sin­ne voi tul­la vie­lä muil­ta­kin ky­lil­tä.

Seela Holkko taikoo äänet sellosta.

Terhi Kääriäinen

Jousesta pidetään kiinni rennolla ranteella, opettaa Marjo Tepponen Saara Syvälää, Seela Holkkoa ja Sanni Holkkoa.

Terhi Kääriäinen

Sellon kielet ovat saaneet kerhossa uudet nimet ja värit.

Terhi Kääriäinen

Ta­ka­na on vas­ta yk­si ker­ta, mut­ta jo nyt muis­tis­sa on sel­lon osien ni­miä: kau­la, tal­la ja pi­ka­vi­rit­ti­met. Kaik­ki muis­ta­vat, et­tä jou­sen jou­het ovat pe­räi­sin he­vo­sen hän­näs­tä.

Inst­ru­men­tin nel­jä kiel­tä ovat saa­neet vä­rin ja ni­men: kor­kein kie­li A soi kuin kel­tai­nen au­rin­ko, D on pu­nai­nen kuk­ka, G sen al­la vih­reä nur­mik­ko ja pah­nan­poh­jim­mai­se­na rus­ke­an maan vä­ri­nen C.

Kou­lul­la säi­ly­tet­tä­vät sel­lot ovat Me­ri­kan­to-opis­ton omai­suut­ta. Jos ker­ho­lai­set päät­tä­vät jat­kaa var­si­nai­si­na soit­to-op­pi­lai­na, sel­lon saa vuok­ra­ta ko­tiin.

Seela Holkko saa kokeilla jousella soittamista.

Terhi Kääriäinen

Välillä sellot laitetaan lepäämään kyljelleen.

Terhi Kääriäinen

Välillä väritetään paperille sellon kielten omat värit.

Terhi Kääriäinen

Apuo­pet­ta­ja­na ja pi­a­no­sä­es­tä­jä­nä toi­mii Ilo­na Vir­ta­nen, jon­ka oma soit­to­tun­ti on ker­hon jäl­keen. Ilo­nan mie­les­tä sel­lo on soit­ti­me­na pi­a­noa ki­vem­pi.

– Sel­lol­la voi soit­taa mel­kein kaik­kea, pe­rus­te­lee es­ka­ri-ikäi­se­nä aloit­ta­nut Ilo­na.

Jos ihan mis­tä vain kap­pa­leis­ta voi­si va­li­ta, hän ha­lu­ai­si osa­ta Ti­ta­ni­cin tun­nus­sä­vel­män. See­la il­moit­taa ta­voit­teek­si Po­pe­dan kap­pa­leet.

Marjo Tepponen ohjaa Saara Syvälälle oikeat otteet.

Terhi Kääriäinen

Hienosti meni jousenkin kanssa! Saara Syvälä iloitsee.

Terhi Kääriäinen

Sanni Holkko kokeilee oikeaa jousta.

Terhi Kääriäinen

Jot­ta pääs­tään soit­ta­maan jos­kus vie­lä Po­pe­daa, pi­tää har­joi­tel­la oi­ke­aa jou­sen­pi­to­a­sen­toa. Ran­teen pi­tää py­syä ren­to­na kuin kei­tet­ty spa­get­ti, ja sor­mien vä­lis­sä pi­de­tään tuu­li­ra­koa. Jou­ses­ta na­pa­taan kiin­ni ke­vy­es­ti kai­kil­la sor­mil­la.

Sor­mien vä­liin su­jau­te­tul­la ky­näl­lä lei­ki­tään ham­pai­den har­jaus­ta ja tuu­li­la­sin­pyyh­ki­jää. Opet­ta­ja sa­noo, et­tä jou­si­kät­tä har­joi­te­taan ai­na vaan, vaik­ka oli­si soit­ta­nut kym­me­niä vuo­sia.

Jo­kai­nen saa ko­keil­la het­ken oi­ke­aa jous­ta. Tep­po­nen neu­voo oh­jaa­maan sitä va­kaas­ti kuin lai­vaa.

Sanni Holkko kokeilee tuottaa karmivia ääniä Ilona Virtasen avustuksella.

Terhi Kääriäinen

Mitäs ääniä täältä saa aikaan? ihmettelee Sanni Holkko.

Terhi Kääriäinen

Lo­puk­si kek­si­tään, mitä kar­mi­via ää­niä voi saa­da ai­kaan tal­lan vää­räl­tä puo­lel­ta tai pi­ka­vi­rit­ti­mien vie­res­tä.

– Ai­ka pal­jon olet­te op­pi­neet jo kah­des­ta ker­ras­ta. An­ne­taan­ko vie­lä it­sel­le ap­lo­dit, kun oli ki­vaa ja meni hy­vin, opet­ta­ja kiit­te­lee.