Puhelimeni kilahti aamupäivällä, sain tekstiviestin, jonka lähettäjäksi oli merkitty Wienin kaupunki. Avasin sen: „PCR-testinne tulos on tässä linkissä“, luki puhelimen ruudussa. Avasin linkin mutkikkaan koodin avulla ja luin testituloksen: negatiivinen. Vaikkei tulos yllättänyt – hämmästynyt olisin ollut, jos ruudussa olisi ollut sana positiivinen – jonkinlaisen pienen jännityksen tunsin silti viestiä avatessani.
Huvikseni en eilen testiä tehnyt, syy oli se, että aion mennä läheiseen hoivakotiin viemään tulppaanikimpun pitkäaikaiselle tuttavalleni, rouvalle, jolla on tänään syntymäpäivä. Hoivakotiin ei Wienissä pääse, vaikka on ottanut kaikki tarjolla olevat kolme rokotusta, vaan niitten lisäksi pitää näyttää negatiivinen PCR-testitulos, joka ei ole 48 tuntia vanhempi.
Testin tekeminen on Wienissä helppoa: varttitunnin kävelymatkan päässä asunnostani on ns. testikatu, jolla on parakkeja, jokaisessa kaksi testipistettä. (Vastaavia testipisteitä on joka puolella kaupunkia.) Ensin menen ilmoittautumisluukulle, näytän puhelimesta QR-koodini – jokaisella on ensimmäisen testin jälkeen oma koodinsa – ja henkilöllisyystodistukseni, ja muutaman sekunnin perästä saan puhelimeeni tekstiviestin, joka vahvistaa oikean yhteyden. Toiselta luukulta saan testitarvikkeet. Kaadan pienen ampullin sisällön suuhuni ja kurlaan sitä hetken ja sitten syljen sen pillin avulla lasiputkeen, jonka suljen ja annan takaisin. Siinä kaikki. Viimeistään 24 tunnin sisällä saan testituloksen puhelimeeni.
Olen ymmärtänyt, että Wienissä testataan eniten Euroopassa, ehkä eniten koko maailmassa. Täällä todella luotetaan siihen,että juuri testaamalla saadaan korona – myös sen omicron-variantti – pysymään aisoissa. Se, joka saa positiivisen testituloksen, joutuu eristäytymään viideksi päiväksi kotiin ja voi vasta tehtyään negatiivisen tarkistustestin palata työelämään tai osallistua sosiaalisiin tilanteisiin.
Itsestään selvää on myös se, että jos menen kahvilaan, ravintolaan tai leffaan, joudun näyttämään rokotustodistukseni. Vakuutussyistä minulla oli pitkään vain vanhanaikainen paperinen rokotustodistus, mutta se kyllä kelpasi aivan yhtä hyvin kuin se vihreä passi, jonka lopulta sain puhelimeeni. Se on kätevä, on vain oltava tarkkana, ettei puhelimen akku lopu juuri kun todistus on näytettävä.
Maskeista ei Wienissä enää edes keskustella, ne on hyväksytty osaksi arkielämää. Yleisissä kulkuneuvoissa on jokaisen käytettävä FFP2-maskia, siitä ei voi lipsua. Tietysti täälläkin on niitä, jotka asettuvat poikkiteloin yleisiä määräyksiä vastaan, mutta ratikassa se on tyhmä teko: jos joku ei kuljettajan kehotuksista huolimatta suostu nostamaan kahvifiltterimaskia naamalleen, ratikka pysähtyy eikä jatka matkaa, ennen kuin poliisi tulee paikalle. Turhaa pullikointia, joka tulee kalliiksi!
Ulkona lenkillä voi sentään hengittää ilman maskia, kunhan välttää jalkakäytävien ruuhkakohtia. Ulkoilijoille onkin tullut sinänsä huvittava tapa väistyä ajoradalle, kun joku tulee vastaan; ei se ole epäkohteliaisuutta, vaan toisen huomioon ottamista. Ja juuri toisten ihmisten huomioonottamisesta on koronarajoitusten hyväksymisessä ja niitten noudattamisessa kyse, se on hyvä pitää mielessä. Ehkä se vähän helpottaa, kun väsymys ja epätoivo joskus valtaa muielen: eikö tämä koskaan lopu!
Wien 22.2.2022
Aivosumua, mitä se on, ihmettelin ennen. Koronan jälkiseurauksena sellaista saattaa esiintyä, luin silloin tällöin, mutta tarkempaan selostukseen siitä, mistä on kyse, en koskaan törmännyt. Mutta nyt tiedän, mitä se on: minulla on aivosumua.
Aivosumua, mitä se on, ihmettelin ennen. Koronan jälkiseurauksena sellaista saattaa esiintyä, luin silloin tällöin, mutta tarkempaan selostukseen siitä, mistä on kyse, en koskaan törmännyt. Mutta nyt tiedän, mitä se on: minulla on aivosumua.
– Mites tentti meni? Esmaeilin huoneen ovi on auki, siitä tiedän, että tentti on ohi; koputan varovasti ovenpieleen. Esmaeil istuu alakuloisena laptopinsa edessä.
– Mites tentti meni? Esmaeilin huoneen ovi on auki, siitä tiedän, että tentti on ohi; koputan varovasti ovenpieleen. Esmaeil istuu alakuloisena laptopinsa edessä.
Lonkkaleikkaukseni jälkeen minun oli etsittävä huusholliini siivooja, Itävallassa leikkausmetodi on toinen kuin Suomessa: täällä uuden titaali/keramiikkaproteesin annetaan kasvaa kiinni reisiluuhun eikä sitä sementoida niin kuin Suomessa. Prosessi kestää ainakin kuusi viikkoa, ja sinä aikana on käytettävä kyynärsauvoja eikä ole lupa kumartua, lonkan on oltava suorassa linjassa. Lonkkaleikkauskuntoutuja ei imuria voi käyttää ja kuudessa viikossa huusholli viidakoituu muutenkin, ellei kukaan ryhdy vastatoimenpiteisiin.
Lonkkaleikkaukseni jälkeen minun oli etsittävä huusholliini siivooja, Itävallassa leikkausmetodi on toinen kuin Suomessa: täällä uuden titaali/keramiikkaproteesin annetaan kasvaa kiinni reisiluuhun eikä sitä sementoida niin kuin Suomessa. Prosessi kestää ainakin kuusi viikkoa, ja sinä aikana on käytettävä kyynärsauvoja eikä ole lupa kumartua, lonkan on oltava suorassa linjassa. Lonkkaleikkauskuntoutuja ei imuria voi käyttää ja kuudessa viikossa huusholli viidakoituu muutenkin, ellei kukaan ryhdy vastatoimenpiteisiin.
Suruvaippa, toinen, kolmas. Vai onko niitä vain kaksi ja ne seuraavat minua, kun kuljen metsän halki mökkipolullani? Ne ovat hätkähdyttävän kauniita perhosia, näen niitä usein tänä kesänä ja mietin, haluavatko ne kertoa minulle jotakin.
Suruvaippa, toinen, kolmas. Vai onko niitä vain kaksi ja ne seuraavat minua, kun kuljen metsän halki mökkipolullani? Ne ovat hätkähdyttävän kauniita perhosia, näen niitä usein tänä kesänä ja mietin, haluavatko ne kertoa minulle jotakin.
Toisen maailmansodan aikana Unkarissa istutettiin mulperipuita kaikkien talojen puutarhaan, ajatus oli se, että perheet saisivat lisätuloja silkkiperhosten kasvatuksesta. Niitten toukat syövät mulperipuun lehtiä ja koteloituvat silkkisiin koteloihin ja silkkiä tarvittiin sodan aikana laskuvarjoteollisuuteen. Näin minulle kertoi edesmennyt naapurini Karoly, kun talon ostettuani kyselin, miksi puutarhassani ja naapurienkin puutarhoissa on mulperipuita. Siitä en päässyt perille, onnistuiko ajatus, toisin sanoen saatiinko perhosten toukista silkkiä ja sitä taas markkinoitua.
Toisen maailmansodan aikana Unkarissa istutettiin mulperipuita kaikkien talojen puutarhaan, ajatus oli se, että perheet saisivat lisätuloja silkkiperhosten kasvatuksesta. Niitten toukat syövät mulperipuun lehtiä ja koteloituvat silkkisiin koteloihin ja silkkiä tarvittiin sodan aikana laskuvarjoteollisuuteen. Näin minulle kertoi edesmennyt naapurini Karoly, kun talon ostettuani kyselin, miksi puutarhassani ja naapurienkin puutarhoissa on mulperipuita. Siitä en päässyt perille, onnistuiko ajatus, toisin sanoen saatiinko perhosten toukista silkkiä ja sitä taas markkinoitua.
Oikeastaan minun pitäisi poimia mulpereita, ensimmäiset niistä ovat kypsiä ja tuuli pudottelee niitä jo maahan mulperipuun alle. Mutta miten voi tehdä ulkona pienintäkään liikettä vaativaa työtä, kun lämpömittari jo aamupäivällä kello 10 näytti 30°C, iltapäivällä luku on varmaan 37°C, ainakin eilen oli!
Oikeastaan minun pitäisi poimia mulpereita, ensimmäiset niistä ovat kypsiä ja tuuli pudottelee niitä jo maahan mulperipuun alle. Mutta miten voi tehdä ulkona pienintäkään liikettä vaativaa työtä, kun lämpömittari jo aamupäivällä kello 10 näytti 30°C, iltapäivällä luku on varmaan 37°C, ainakin eilen oli!
Luetuimmat
Tuoreimmat
Kesäyön väriloistoa Hyyrylänkylässä 14. kesäkuuta.
Esko Lahtinen
#unelma 2030-tilaisuus alkaa klo 12.35. Katso striimi!
Terhi Kääriäinen
Luetuimmat
Tuoreimmat
Kesäyön väriloistoa Hyyrylänkylässä 14. kesäkuuta.
Esko Lahtinen
#unelma 2030-tilaisuus alkaa klo 12.35. Katso striimi!
Terhi Kääriäinen
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste