Eläin­lää­kä­ri Kati Nii­nis­tön säh­kö­pos­ti­vies­tin lo­pus­sa on va­kuut­ta­va lis­ta ni­mik­kei­tä: he­vos­sai­rauk­sien eri­koi­se­läin­lää­kä­ri, DVM, Dip. ECEIM.

Maa­nan­tai­na lis­ta pi­te­ni en­ti­ses­tään, kun Nii­nis­tö väit­te­li eläin­lää­ke­tie­teen toh­to­rik­si Hel­sin­gin yli­o­pis­tos­ta. Hä­nen väi­tös­kir­jan­sa kä­sit­te­lee he­vos­ten hie­kan­syön­tiä.

Kati Nii­nis­tö on ko­toi­sin Ruo­ve­del­tä. Jo lap­se­na hän haa­vei­li eläin­lää­kä­rin uras­ta. Työ oli tut­tu, sil­lä äi­ti työs­ken­te­li pit­kään kun­na­ne­läin­lää­kä­ri­nä.

Ka­tin nuo­ruu­des­sa Ruo­ve­del­lä ei vie­lä ol­lut ny­kyis­tä rat­sas­tus­kou­lua, jo­ten hep­pa­o­pit ja rat­sas­tus­tai­dot oli käy­tä­vä hank­ki­mas­sa naa­pu­ri­kun­nis­sa. Sit­ten han­kit­tiin oma he­vo­nen. Ja use­am­pi­a­kin he­vo­sia. Rat­sas­tus kul­ki koko ajan mu­ka­na.

– En sil­ti kos­kaan aja­tel­lut ryh­ty­vä­ni am­mat­ti­rat­sas­ta­jak­si.

Kun Nii­nis­tö kir­joit­ti yli­op­pi­laak­si Ruo­ve­den Yh­teis­kou­lun lu­ki­os­ta vuon­na 1991, hän poh­ti, läh­te­ä­kö opis­ke­le­maan lää­kä­rik­si vai­ko eläin­lää­kä­rik­si.

– En pääs­syt suo­raan eläin­lää­kik­seen. Hoi­din vuo­den he­vo­sia ja opis­ke­lin pari vuot­ta maan­vil­je­lys­tä eli ag­ro­no­mik­si, ja sit­ten pää­sin eläin­lää­ke­tie­teel­li­seen.

Eläin­lää­kä­rik­si hän val­mis­tui vuon­na 2000. Työ­paik­ka löy­tyi heti Hel­sin­gin yli­o­pis­ton eläin­lää­ke­tie­teel­li­ses­tä tie­de­kun­nas­ta.

–  Siel­lä oli hir­veä pula he­vos­lää­kä­reis­tä. Ei ole kau­he­an ide­aa­li­nen ti­lan­ne, et­tä lai­te­taan vas­ta­val­mis­tu­nut opet­ta­maan mui­ta, mut­ta niin minä me­nin sin­ne.

Sit­ten koit­ti­vat si­sä­tau­tien eri­kois­tu­mi­so­pin­not ja kan­sain­vä­li­nen dip­lo­maat­ti­tut­kin­to, jon­ka Kati Nii­nis­tö sai val­miik­si 2012. Se on tut­kin­to, jota hän pi­tää myös eni­ten ar­vos­sa.

Ei ole kau­he­an ide­aa­li­nen ti­lan­ne, et­tä lai­te­taan vas­ta­val­mis­tu­nut opet­ta­maan mui­ta, mut­ta niin minä me­nin sin­ne.

Työs­ken­te­ly Hel­sin­gin yli­o­pis­tos­sa ja he­vos­sai­raa­las­sa joh­ti vuon­na 2012 sii­hen, et­tä Nii­nis­tös­tä tuli Hel­sin­gin yli­o­pis­ton he­vos­sai­raa­lan joh­ta­ja. Si­sä­tau­ti­lää­kä­rin toi­men­ku­vaan tu­li­vat mu­kaan joh­ta­mi­nen ja muut hal­lin­nol­li­set työt. Nii­nis­tö joh­ti sai­raa­laa kah­dek­san vuot­ta, kun­nes päät­ti kes­kit­tyä eläin­lää­kä­rin töi­hin.

–  It­se asi­as­sa tänä syk­sy­nä luo­vuin sii­tä joh­ta­juu­des­ta ja siir­ryin ta­val­li­sen lää­kä­rin teh­tä­viin. Olen hy­vin on­nel­li­nen, joku muu hoi­taa pa­pe­ri­työt.

Aka­tee­mis­ta te­ke­mis­tä Nii­nis­tö on pi­tä­nyt yl­lä kir­joit­ta­mal­la tie­teel­li­siä ar­tik­ke­lei­ta ja lu­en­noi­mal­la sekä koti- et­tä ul­ko­mail­la. Li­säk­si hän on oh­jan­nut alan eri­kois­tu­jia näi­den opin­nois­sa.

Kati Nii­nis­tö on tut­tu nai­nen myös he­vos­kil­pai­luis­ta. Nii­nis­tö on teh­nyt kil­pai­luis­sa sekä hoi­ta­van eläin­lää­kä­rin et­tä vii­me vuo­si­na en­tis­tä enem­män val­vo­van eläin­lää­kä­rin töi­tä. Esi­mer­kik­si Hel­sin­ki In­ter­na­ti­o­nal Hor­se Show´ssa hän on työs­ken­nel­lyt vii­mei­set vuo­det val­vo­va­na eläin­lää­kä­ri­nä.

Kati Niinistö (vas.) käy paljon eläinlääkäritehtävissä myös hevoskilpailuissa. Tässä hän tarkastaa hevospasseja Tanja Pehkosen kanssa Lempäälässä kenttäkisoissa.

Ruo­ve­del­lä käy­des­sään­kin Nii­nis­tö te­kee mie­lel­lään eläin­lää­kä­rin töi­tä.

– No, sem­mois­ta hy­vin yk­sin­ker­tais­ta pe­rusp­rak­tiik­kaa.

Ruo­vet­tä koh­taan Kati tun­tee myös muu­ten­kin luk­ka­rin­rak­kaut­ta.

– Ruo­ve­si on il­mi­ö­nä jän­nä, kos­ka kaik­ki­han tu­le­vat ai­na tän­ne kat­so­maan ja muis­te­le­maan. Eh­kä se on paik­ka­na sem­moi­nen. Kyl­lä tämä paik­ka sy­dä­mes­sä kui­ten­kin on.

Maa­nan­tai­na hy­väk­sy­tyn väi­tös­kir­jan ei pi­tä­nyt alun pe­rin ol­la Nii­nis­töl­le iso jut­tu. Ar­tik­ke­le­ja piti kui­ten­kin mat­kan var­rel­la saa­da li­sää, ja ma­te­ri­aa­li pyö­räh­te­li mo­neen ker­taan ym­pä­ri. Työn ohes­sa teh­ty aka­tee­mi­nen työ vei kui­ten­kin ai­kaa kah­dek­san vuot­ta.

– Tut­ki­mus ve­nyi sen­kin ta­kia, et­tä en pys­ty­nyt ot­ta­maan mui­den töi­den vuok­si tut­kit­ta­via he­vo­sia tal­liin si­sään, kun ei ol­lut ti­laa.

It­se väi­tös­ti­lai­suus oli ko­ro­nan vuok­si poik­keuk­sel­li­nen. Pai­kan pääl­le pää­si vain kou­ral­li­nen lä­him­piä. Ti­lai­suus näy­tet­tiin etäyh­teyk­sil­lä kai­kil­le ha­luk­kail­le.

Par­haim­mil­laan väi­tös­tä seu­ra­si etäyh­teyk­sien kaut­ta yli sata hen­keä.

Elänläääkäri Kati Niinistö väitteli tohtoriksi 23.11. Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Naturally occurring large colon sand accumulations and their medical treatment in horses". Väitöstilaisuus järjestettiin virtuaalina Zoomin kautta. Paikallaolijoiden määrä oli rajattu. Opponenttina toiminut professori Gayle Hallowell Nottingamin Yliopistosta oli väitöstilaisuudessa etäyhteydellä. Kustoksena toimi Helsingin yliopiston Kliinisen hevos- ja pieneläinlääketieteen osaston professori Mirja Ruohoniemi.

Väitös hevosten hiekan syönnin oireista ja hoidosta

He­vo­sen pak­su­suo­len hiek­ka­ker­ty­mä on ylei­nen on­gel­ma suo­ma­lai­sil­la he­vo­sil­la. Hiek­ka­ker­ty­mis­tä ja nii­den ai­heut­ta­mis­ta on­gel­mis­ta on tie­det­ty jo yli sata vuot­ta, mut­ta tut­kit­tu tie­to niis­tä on mel­ko vä­häis­tä. Kir­jal­li­suu­des­ta ei löy­dy ai­kai­sem­pia tut­ki­muk­sia, jois­sa lää­ke­hoi­to­jen te­hoa oli­si ver­rat­tu po­ti­las­he­vo­sil­la.

Tark­kaa syy­tä he­vos­ten hie­kan­syön­tiin ei tie­de­tä, mut­ta muun mu­as­sa eri­lai­sia puu­tos­ti­lo­ja on epäil­ty. Ta­hal­li­sen maan syön­nin li­säk­si hiek­kaa voi ker­tyä suo­lis­toon ruo­an mu­ka­na va­hin­gos­sa. Myös ah­neus li­sää hie­kan ker­ty­mi­sen mah­dol­li­suut­ta. Osal­la he­vo­sis­ta syö­ty hiek­ka ker­tyy pak­su­suo­leen. Hiek­ka­ker­ty­mä voi ai­heut­taa oi­rei­na äh­kyä, ri­pu­lia ja laih­tu­mis­ta.

Hiek­ka­ker­ty­mä voi­daan to­de­ta par­hai­ten rönt­gen­ku­val­la, mut­ta myös ult­ra­ää­ni­tut­ki­muk­sel­la.

Te­hok­kaim­mak­si hoi­dok­si tut­ki­mis­ta­ni vaih­to­eh­dois­ta osoit­tau­tui ne­nä­nie­lu­let­ku­tus psyl­liu­min ja mag­ne­sium­sul­faa­tin yh­dis­tel­mäl­lä.

Eläin­lää­kä­ri Kati Nii­nis­tö Hel­sin­gin yli­o­pis­ton eläin­lää­ke­tie­teel­li­ses­tä tie­de­kun­nas­ta sel­vit­ti väi­tös­kir­ja­tut­ki­muk­ses­saan ”Na­tu­ral­ly oc­cur­ring lar­ge co­lon sand ac­cu­mu­la­ti­ons and their me­di­cal tre­at­ment in hor­ses” pak­su­suo­len hiek­ka­ker­ty­mään liit­ty­viä klii­ni­siä oi­rei­ta ja on­gel­man taus­ta­te­ki­jöi­tä sekä te­ho­kas­ta lää­ke­hoi­toa hiek­ka­ker­ty­män pois­toon.

– Te­hok­kaim­mak­si hoi­dok­si tut­ki­mis­ta­ni vaih­to­eh­dois­ta osoit­tau­tui ne­nä­nie­lu­let­ku­tus psyl­liu­min ja mag­ne­sium­sul­faa­tin, joka myös Ep­som-suo­la­na tun­ne­taan, yh­dis­tel­mäl­lä, to­te­aa Nii­nis­tö.

Väi­tös­kir­ja koos­tui nel­jäs­tä osa­tut­ki­muk­ses­ta, jois­ta en­sim­mäi­ses­sä ky­syt­tiin he­vos­ten omis­ta­jil­ta hiek­ka­ker­ty­miin liit­ty­viä klii­ni­siä oi­rei­ta sekä hiek­ka­ker­ty­mil­le al­tis­ta­via te­ki­jöi­tä. Toi­ses­sa osa­työs­sä ver­rat­tiin ta­kau­tu­vas­ti he­vos­ten saa­mia hoi­to­ja. Kol­mas ja nel­jäs osa­työ oli­vat sa­tun­nais­tet­tu­ja klii­ni­siä hoi­to­ko­kei­ta, jois­sa ver­rat­tiin eri lää­ki­tys­ten te­hoa hiek­ka­ker­ty­män pois­tos­sa.

– Jos he­vo­sel­la epäil­lään hiek­ka­ker­ty­mää pak­su­suo­les­sa, niin asia kan­nat­taa tut­ki­tut­taa eläin­lää­kä­ril­lä ja hoi­dat­taa yh­dis­tel­mä­lää­ki­tyk­sel­lä en­nen kuin se ai­heut­taa he­vo­sel­le va­ka­via komp­li­kaa­ti­oi­ta, ku­ten äh­kyn, Nii­nis­tö sum­maa.

Jut­tu on jul­kais­tu en­sim­mäi­sen ker­ran 25.11.