Ihmeel­li­nen armo

Te­ok­ses­sa Lau­lun mat­ka vir­rek­si ker­ro­taan vir­ren Oi ih­meel­lis­tä ar­moa (Ama­zing Grace) taus­ta­ta­ri­na. John New­ton (1725-1807) oli eng­lan­ti­lai­nen me­ri­kap­tee­ni, or­ja­lai­van pääl­lik­kö, jon­ka tie joh­ti lo­pul­ta pa­pik­si ja vir­si­ru­noi­li­jak­si. En­ti­nen ju­ma­lan­kiel­tä­jä ja -pilk­kaa­ja oli myö­hem­min myö­tä­vai­kut­ta­mas­sa or­ja­kau­pan lak­kaut­ta­mi­seen Eng­lan­nin siir­to­mais­sa.

Ihmeel­li­nen armo

Te­ok­ses­sa Lau­lun mat­ka vir­rek­si ker­ro­taan vir­ren Oi ih­meel­lis­tä ar­moa (Ama­zing Grace) taus­ta­ta­ri­na. John New­ton (1725-1807) oli eng­lan­ti­lai­nen me­ri­kap­tee­ni, or­ja­lai­van pääl­lik­kö, jon­ka tie joh­ti lo­pul­ta pa­pik­si ja vir­si­ru­noi­li­jak­si. En­ti­nen ju­ma­lan­kiel­tä­jä ja -pilk­kaa­ja oli myö­hem­min myö­tä­vai­kut­ta­mas­sa or­ja­kau­pan lak­kaut­ta­mi­seen Eng­lan­nin siir­to­mais­sa.

Kuka oli Jeesus?

Kuka oli Jee­sus? Höl­mön kuu­lui­nen ky­sy­mys meil­le, jot­ka koko ikäm­me olem­me kuul­leet Je­suk­ses­ta. Kyl­lä­hän me tie­däm­me, et­tä hän oli Ju­ma­lan poi­ka ja mei­dän va­pah­ta­jam­me. Mie­leem­me var­maan tu­lee kuva par­rak­kaas­ta mie­hes­tä, jol­la on vaa­lea vaa­te pääl­lään ja lem­peä hymy kas­voil­laan. Näin­hän hän­tä on ku­vat­tu meil­le mo­nes­sa­kin kir­jas­sa ja elo­ku­vas­sa.

Kuka oli Jeesus?

Kuka oli Jee­sus? Höl­mön kuu­lui­nen ky­sy­mys meil­le, jot­ka koko ikäm­me olem­me kuul­leet Je­suk­ses­ta. Kyl­lä­hän me tie­däm­me, et­tä hän oli Ju­ma­lan poi­ka ja mei­dän va­pah­ta­jam­me. Mie­leem­me var­maan tu­lee kuva par­rak­kaas­ta mie­hes­tä, jol­la on vaa­lea vaa­te pääl­lään ja lem­peä hymy kas­voil­laan. Näin­hän hän­tä on ku­vat­tu meil­le mo­nes­sa­kin kir­jas­sa ja elo­ku­vas­sa.

Onko rukoi­le­mi­nen turhaa?

Ju­ma­la kyl­lä tie­tää, mitä minä ha­lu­an. Mik­si pi­täi­si ru­koi­le­mal­la se­lit­tää, min­kä Hän jo tie­tää. Li­säk­si vai­kut­taa, et­tä har­vem­min Ju­ma­la täyt­tää toi­vee­ni. On­ko Ju­ma­la siis pal­ve­li­ja, jon­ka pi­täi­si au­to­maat­ti­ses­ti täyt­tää toi­veem­me? Meil­lä on hel­pos­ti sama asen­ne kun yh­del­lä tyt­tä­ris­tä­ni pie­ne­nä: Kun hän ei saa­nut, mitä ha­lu­si, tuli tiuk­ka vaa­ti­mus: ”kyl­lä tei­dän pi­tää mua pal­vel­la, kun oot­te ker­ran mut hank­ki­nu!”. Toi­si­naan tei­ni-ikäi­sen­kin suh­de van­hem­piin­sa ki­tey­tyy

Onko rukoi­le­mi­nen turhaa?

Ju­ma­la kyl­lä tie­tää, mitä minä ha­lu­an. Mik­si pi­täi­si ru­koi­le­mal­la se­lit­tää, min­kä Hän jo tie­tää. Li­säk­si vai­kut­taa, et­tä har­vem­min Ju­ma­la täyt­tää toi­vee­ni. On­ko Ju­ma­la siis pal­ve­li­ja, jon­ka pi­täi­si au­to­maat­ti­ses­ti täyt­tää toi­veem­me? Meil­lä on hel­pos­ti sama asen­ne kun yh­del­lä tyt­tä­ris­tä­ni pie­ne­nä: Kun hän ei saa­nut, mitä ha­lu­si, tuli tiuk­ka vaa­ti­mus: ”kyl­lä tei­dän pi­tää mua pal­vel­la, kun oot­te ker­ran mut hank­ki­nu!”. Toi­si­naan tei­ni-ikäi­sen­kin suh­de van­hem­piin­sa ki­tey­tyy

Rau­hat­to­muu­desta rauhaan

Mar­kuk­sen evan­ke­liu­mis­sa lu­vus­sa 10 ker­ro­taan mie­hes­tä, jol­le oli epä­sel­vää, mi­ten hän pe­ri­si ikui­sen elä­män. Ky­sy­mys oli hä­nel­le polt­ta­va, kos­ka hän tuli sitä ky­sy­mään juok­su­jal­kaa Jee­suk­sel­ta. Hän tun­si juu­ta­lai­sen lain ja oli sitä tun­nol­li­ses­ti nou­dat­ta­nut. Si­sim­mäs­sään hän kui­ten­kin epäi­li, vaik­ka hän oli elä­nyt fa­ri­seus­ten ja lai­no­pet­ta­jien oh­jei­den mu­kaan. Puut­tui­ko vie­lä jo­tain?

Rau­hat­to­muu­desta rauhaan

Mar­kuk­sen evan­ke­liu­mis­sa lu­vus­sa 10 ker­ro­taan mie­hes­tä, jol­le oli epä­sel­vää, mi­ten hän pe­ri­si ikui­sen elä­män. Ky­sy­mys oli hä­nel­le polt­ta­va, kos­ka hän tuli sitä ky­sy­mään juok­su­jal­kaa Jee­suk­sel­ta. Hän tun­si juu­ta­lai­sen lain ja oli sitä tun­nol­li­ses­ti nou­dat­ta­nut. Si­sim­mäs­sään hän kui­ten­kin epäi­li, vaik­ka hän oli elä­nyt fa­ri­seus­ten ja lai­no­pet­ta­jien oh­jei­den mu­kaan. Puut­tui­ko vie­lä jo­tain?

Ikuinen kesä

Lau­ri Vii­dan vii­mei­sek­si jää­nyt runo On­ni päät­tyy niin her­käs­ti, et­tei sitä voi it­ke­mät­tä lu­kea.

Ikuinen kesä

Lau­ri Vii­dan vii­mei­sek­si jää­nyt runo On­ni päät­tyy niin her­käs­ti, et­tei sitä voi it­ke­mät­tä lu­kea.

Siunattua kesää!

Maa vi­he­ri­öi, uut­ta syn­tyy koko ajan; tun­nen sel­väs­ti va­lon voi­man, Py­hän Hen­gen kirk­kaan kut­sun hen­non al­ku­ke­sän raik­kaan tuu­len juok­sus­sa.

Siunattua kesää!

Maa vi­he­ri­öi, uut­ta syn­tyy koko ajan; tun­nen sel­väs­ti va­lon voi­man, Py­hän Hen­gen kirk­kaan kut­sun hen­non al­ku­ke­sän raik­kaan tuu­len juok­sus­sa.