Irina Tuomainen
Irina Tuomainen
Kirkonkellot
Jotkut ihmiset ovat erityisen taitavia luomaan ympärilleen luottamuksellista ilmapiiriä. Silmiin katsominen, kättely, kiinnostunut katse ja ystävällinen kehonkieli tulevat tällaisilta ihmisiltä kuin luonnostaan sosiaalisissa tilanteissa. Jos tähän vielä lisää keskustelukumppanin nimen muistamisen seuraavalla kerralla tavatessa, niin hyvä mielihän siitä kohdatulle tulee.
Millä tavalla Jumala vetää meitä puoleensa? Pelon vai rakkauden, rangaistuksen uhan vai armon kokemisen kautta? Tähän voi kukin vastata vain omasta puolestaan. Jos pelkäisin oikein kovasti jotakuta ihmistä, yrittäisin parhaani mukaan väistellä häntä. Jos suhteeni Jumalaan, Luojaani, perustuisi vain pelkoon, en pystyisi kokemaan vapauttavaa rakkautta. Yrittäisin paeta.
Raamatun mukaan Jumala kutsuu meitä luokseen rakkauden kautta: Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Millaista tuo rakkaus on, joka ei perustu pelkoon? Se on ainakin täynnä kärsivällisyyttä ja lempeyttä, joka ei hajota, vaan parantaa. Täydellinen rakkaus antaa aikaa toipua ja tilaa kasvulle. Se kunnioittaa mielen vapautta ja ymmärtää ihmisen tuskaa.
Ihmisen on joskus vaikea uskoa, varsinkin joidenkin syvien pettymysten jälkeen, että joku ihminen voi oikeasti rakastaa häntä. Joskus voi olla vaikea käsittää myös sitä, että Jumala rakastaa juuri minua. Rakkautta täynnä oleva Jumala kelpuuttaa meidät luokseen joka hetki sellaisina kuin olemme, juuri tällaisina, kaikki nimeltä kutsuttuina.
Kiitos, kun matkaa saa hitaasti taittaa
askelin pienin ja tavallisin,
ontuminenkaan ei kulkua haittaa,
perille pääsevät heikoimmatkin. Vk 975;5
Lapsille on kerrottu ties kuinka kauan tarinaa joulupukista, joka saapuu jouluna reellään Korvatunturilta lasten luo. Tähän minäkin pienenä uskoin, kunnes veljeni palautti minut maan pinnalle ilmoittamalla, että joulupukkia ei ole olemassa. Pettymys oli karmea ei ehkä niinkään siihen, että pukkia ei ole, vaan siihen, että minulle ei ole puhuttu totta. Saamme iloksemme kuitenkin kaikki sukupolvesta sukupolveen nauttia joulupukista satuolentona.
Lapsille on kerrottu ties kuinka kauan tarinaa joulupukista, joka saapuu jouluna reellään Korvatunturilta lasten luo. Tähän minäkin pienenä uskoin, kunnes veljeni palautti minut maan pinnalle ilmoittamalla, että joulupukkia ei ole olemassa. Pettymys oli karmea ei ehkä niinkään siihen, että pukkia ei ole, vaan siihen, että minulle ei ole puhuttu totta. Saamme iloksemme kuitenkin kaikki sukupolvesta sukupolveen nauttia joulupukista satuolentona.
Muistan, kun lapsena istuin sängyn laidalla, puristin silmiäni tiukasti yhteen ja rukoilin kädet ristissä. Ajattelin, että Jumala on olemassa, mutta halusin kovasti uskoa myös Jeesukseen ja tuntea hänen olevan oikeasti elossa. Jumala oli kiltti, hän kuuli aikaa myöten lapsen rukouksen. Sen jälkeen olen ajatellut, että jo halu uskoa on uskoa itsessään. Paavali kirjoitti heprealaisille uskosta: ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä”.
Muistan, kun lapsena istuin sängyn laidalla, puristin silmiäni tiukasti yhteen ja rukoilin kädet ristissä. Ajattelin, että Jumala on olemassa, mutta halusin kovasti uskoa myös Jeesukseen ja tuntea hänen olevan oikeasti elossa. Jumala oli kiltti, hän kuuli aikaa myöten lapsen rukouksen. Sen jälkeen olen ajatellut, että jo halu uskoa on uskoa itsessään. Paavali kirjoitti heprealaisille uskosta: ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä”.
Kouluaikaan kuuluu oppilaan monenlainen arviointi. Ainakin omana kouluaikanani arvioitiin teoria-aineita, käytännön aineita, huolellisuutta ja käyttäytymistä. Katsoin todistuksista aina ensimmäisenä käyttäytymisen, uskonnon, liikunnan ja musiikin numerot, muilla ei itselleni ollut niin väliä. Myöhemmissä opinnoissa mukaan kuvaan tuli itsearviointi ja opettajien arviot opiskelijan kehityksestä. En koskaan oikein viihtynyt arvioitavana, mutta se kuului systeemiin. Arviointi tähtäsi hyvään.
Kouluaikaan kuuluu oppilaan monenlainen arviointi. Ainakin omana kouluaikanani arvioitiin teoria-aineita, käytännön aineita, huolellisuutta ja käyttäytymistä. Katsoin todistuksista aina ensimmäisenä käyttäytymisen, uskonnon, liikunnan ja musiikin numerot, muilla ei itselleni ollut niin väliä. Myöhemmissä opinnoissa mukaan kuvaan tuli itsearviointi ja opettajien arviot opiskelijan kehityksestä. En koskaan oikein viihtynyt arvioitavana, mutta se kuului systeemiin. Arviointi tähtäsi hyvään.
Monet seurakuntanuoret 1980-luvun alussa Tampereella pukeutuivat paitaan, jossa oli teksti With Christ never alone eli Kristuksen kanssa et ole koskaan yksin. Muistan itsekin pukeutuneeni tuollaiseen paitaan ja olleeni joskus koulutoverieni keskellä tentattavana paidan kuvasta ja tekstistä. En muista, että minua olisi pilkattu tai kiusattu, mutta paita herätti uteliaisuutta ja selvästi kysymyksiä. Ajattelin varmaan tuolloin, että paidan pitäminen oli helppo tapa kertoa omasta uskosta.
Monet seurakuntanuoret 1980-luvun alussa Tampereella pukeutuivat paitaan, jossa oli teksti With Christ never alone eli Kristuksen kanssa et ole koskaan yksin. Muistan itsekin pukeutuneeni tuollaiseen paitaan ja olleeni joskus koulutoverieni keskellä tentattavana paidan kuvasta ja tekstistä. En muista, että minua olisi pilkattu tai kiusattu, mutta paita herätti uteliaisuutta ja selvästi kysymyksiä. Ajattelin varmaan tuolloin, että paidan pitäminen oli helppo tapa kertoa omasta uskosta.
Raamatussa puhutaan paljon rakastamisen tärkeydestä ja kuvaillaan sitä, mitä rakkaus on. Täydellinen rakkaus kertoo Jumalasta, hänen ominaisuuksistaan ja teoistaan. Meitä ihmisiä kutsutaan seuraamaan ja toteuttamaan elämässämme samankaltaista rakkautta, ainakin siihen tulisi pyrkiä.
Raamatussa puhutaan paljon rakastamisen tärkeydestä ja kuvaillaan sitä, mitä rakkaus on. Täydellinen rakkaus kertoo Jumalasta, hänen ominaisuuksistaan ja teoistaan. Meitä ihmisiä kutsutaan seuraamaan ja toteuttamaan elämässämme samankaltaista rakkautta, ainakin siihen tulisi pyrkiä.
Kevään edetessä ja kesän heristellessä tuloaan aistimme virittyvät äärimmilleen ottamaan luonnon vastaan mahdollisimman monipuolisesti. Jäätyneen maan sulaminen loppukeväästä herättelee eri maalajien ominaistuoksut tajuntaamme. Nenämme yrittää saada kontaktia kaikkeen mahdolliseen, mikä kertoo meille pakkaskauden päättymisestä ja uudesta elämästä. Hajuaisti on meille tärkeä, valitettavasti jotkut ovat saattaneet sen jostain syystä menettää.
Kevään edetessä ja kesän heristellessä tuloaan aistimme virittyvät äärimmilleen ottamaan luonnon vastaan mahdollisimman monipuolisesti. Jäätyneen maan sulaminen loppukeväästä herättelee eri maalajien ominaistuoksut tajuntaamme. Nenämme yrittää saada kontaktia kaikkeen mahdolliseen, mikä kertoo meille pakkaskauden päättymisestä ja uudesta elämästä. Hajuaisti on meille tärkeä, valitettavasti jotkut ovat saattaneet sen jostain syystä menettää.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Syksyisenä aamuna Pihlajanmarjat hehkuvat Ruoveden Pilkotulla.
Esko Lahtinen
Vuoden noidan syytelista on pitkä.
Terhi Kääriäinen
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste