Jo joutui armas aika

Sin­ne se meni, lu­ku­vuo­si, tal­vi­kau­si. Säät ei­vät kai­kin ajoin ole ol­leet vie­lä ko­vin ke­säi­siä, jo­ten ke­sä­kau­den al­ku pää­see lä­hes yl­lät­tä­mään, vaik­ka kou­lu­jen päät­tä­jäi­si­ä­kin vie­te­tään vas­ta rei­lus­ti ke­sä­kuun puo­lel­la.

Jo joutui armas aika

Sin­ne se meni, lu­ku­vuo­si, tal­vi­kau­si. Säät ei­vät kai­kin ajoin ole ol­leet vie­lä ko­vin ke­säi­siä, jo­ten ke­sä­kau­den al­ku pää­see lä­hes yl­lät­tä­mään, vaik­ka kou­lu­jen päät­tä­jäi­si­ä­kin vie­te­tään vas­ta rei­lus­ti ke­sä­kuun puo­lel­la.

Muuttuuko ihminen?

Mi­ten­käs on paas­to su­ju­nut? Olet­ko syö­nyt ja so­met­ta­nut vä­hem­män? En­tä olet­ko muu­ten elä­nyt to­dek­si paas­ton ai­kaa, hil­jaa mie­tis­kel­len ja kat­set­ta it­ses­tä pois kään­tä­en?

Muuttuuko ihminen?

Mi­ten­käs on paas­to su­ju­nut? Olet­ko syö­nyt ja so­met­ta­nut vä­hem­män? En­tä olet­ko muu­ten elä­nyt to­dek­si paas­ton ai­kaa, hil­jaa mie­tis­kel­len ja kat­set­ta it­ses­tä pois kään­tä­en?

Paaston aikaa

Las­ki­ai­nen on las­ke­tel­tu ja pul­lat ja her­ne­ro­kat syö­ty. Olem­me siir­ty­neet paas­ton ai­kaan.

Paaston aikaa

Las­ki­ai­nen on las­ke­tel­tu ja pul­lat ja her­ne­ro­kat syö­ty. Olem­me siir­ty­neet paas­ton ai­kaan.

”Oi, kuinka ihana on huonees, Jumala!”

Näil­lä sa­noil­la al­kaa vir­si 200, jos­ta teh­dyl­lä mu­siik­ki­vi­de­ol­la ruo­ve­si­läi­sis­tä nuo­ris­ta koot­tu kuo­ro osal­lis­tui an­si­ok­kaas­ti vir­si­vi­de­o­kil­pai­luun yli 30 vuot­ta sit­ten. Vi­de­ol­la nä­kyi ku­vaa ai­na­kin kir­kos­ta, rip­pi­kou­lus­ta ja kirk­ko­ve­ne­sou­dus­ta.

”Oi, kuinka ihana on huonees, Jumala!”

Näil­lä sa­noil­la al­kaa vir­si 200, jos­ta teh­dyl­lä mu­siik­ki­vi­de­ol­la ruo­ve­si­läi­sis­tä nuo­ris­ta koot­tu kuo­ro osal­lis­tui an­si­ok­kaas­ti vir­si­vi­de­o­kil­pai­luun yli 30 vuot­ta sit­ten. Vi­de­ol­la nä­kyi ku­vaa ai­na­kin kir­kos­ta, rip­pi­kou­lus­ta ja kirk­ko­ve­ne­sou­dus­ta.

Himmetä ei muistot koskaan saa

Tänä vuon­na it­se­näi­nen ko­ti­maam­me täyt­tää 103 vuot­ta. It­se muis­tan vuo­sis­ta vii­mei­set nel­jä­kym­men­tä jo­ten­ku­ten. En­sim­mäi­set muis­ti­ku­vat ovat pre­si­den­tin it­se­näi­syys­päi­vän vas­taa­no­ton seu­raa­mi­ses­ta mus­ta­val­koi­ses­ta te­le­vi­si­os­ta Ur­ho Kek­ko­sen kä­tel­les­sä kut­su­vie­rai­taan.

Himmetä ei muistot koskaan saa

Tänä vuon­na it­se­näi­nen ko­ti­maam­me täyt­tää 103 vuot­ta. It­se muis­tan vuo­sis­ta vii­mei­set nel­jä­kym­men­tä jo­ten­ku­ten. En­sim­mäi­set muis­ti­ku­vat ovat pre­si­den­tin it­se­näi­syys­päi­vän vas­taa­no­ton seu­raa­mi­ses­ta mus­ta­val­koi­ses­ta te­le­vi­si­os­ta Ur­ho Kek­ko­sen kä­tel­les­sä kut­su­vie­rai­taan.

Jeesuksen lähet­ti­läinä

On hie­noa kuun­nel­la asi­an­tun­ti­jan pi­tä­mää lu­en­toa tai esi­tel­mää. Hän tie­tää, mis­tä pu­huu ja osaa esit­tää kyl­mää fak­taa sa­no­jen­sa va­kuu­dek­si.

Jeesuksen lähet­ti­läinä

On hie­noa kuun­nel­la asi­an­tun­ti­jan pi­tä­mää lu­en­toa tai esi­tel­mää. Hän tie­tää, mis­tä pu­huu ja osaa esit­tää kyl­mää fak­taa sa­no­jen­sa va­kuu­dek­si.