Taivaan kansalaisena maailmassa
Urheilujoukkueilla on omat tunnuksensa ja heidän kannattajansa tunnistaa jo kaukaa joukkueen väreihin pukeutumisesta. Jotkut etniset ryhmät ja tiettyjen musiikkivirtausten edustajatkin erottuvat yleensä selvästi ympäristöstään. Oletko koskaan ihmisiä katsellessasi miettinyt mistä voisi tunnistaa ihan tavallisen kristityn? Onko se edes mahdollista?
Kirkoissa ja muissa seurakunnan tiloissa on paljonkin näkyviä uskon symboleja. Tunnetuin ja varmasti näkyvin on risti. Kaulassa olevasta ristiriipuksesta saattaa tunnistaa myös kristityn. Se onkin ehkä ainut ulkoinen merkki, josta tunnistuksen voi tehdä. Toinen, harvinaisempi konkreettinen merkki löytyy joidenkin auton takaluukun reunasta. Se on yksinkertainen kalaa muistuttava symboli, yksi vanhimmista kristillisistä symboleista. Kun kristittyjä vainottiin Rooman valtakunnassa, he tunnistivat toisensa piirtämällä kalan kuvan maahan, seinälle tai pöytään.
Paljaalla silmällä näkyvien käsin kosketeltavien merkkien lisäksi kaikille kristityiksi kastetuille on kasteen hetkellä kasvoihin ja rintaan piirretty ristin merkki, joka tarkoittaa Jumalan valtakunnan jäseneksi ottamista. Samalla se on lupaus asunnosta taivaan kodissa, jonne muuttaessaan kristitty saa vielä viimeisen, hiekasta piirrettävän ristin arkkunsa päälle. Taivaan koti odottaa varmasti, homehtumatta, lahoamatta ja arvoaan menettämättä ja siksi sinne on turha kiirehtiä. Ei ole syytä ajatella olevansa kahden asunnon loukussa tai hävetä kaksoiskansalaisuuttaan.
Elämä on lahja, joka on ylhäältä annettu ja käytettäväksi tarkoitettu. Hoidetaan itseämme, ympäristöämme ja toinen toisiamme. Ollaan ystävällisiä, eletään mukana toisten iloissa ja suruissa. Kohdellaan toisia samoin kuin toivotaan meitä kohdeltavan. Annetaan kristityn näkymättömän merkin näkyä hyvyytenä kaikkea ympärillä olevaa kohtaan.
”Täällä työni teen, itken ja nauran, raivaan peltoni, kynnän maan. Rauhan siemenen kylvän riitaan ja sotiin. Kerran paikalleen lasken auran, kerran viljani korjataan. Silloin tiedän sen: olen tullut viimein kotiin! Jalat pidän mullassa maailman, katseellani taivasta tavoitan. Tiedän minne matkaani tehdä saan, olen kansalainen kahden maan.” –Pekka Simojoki