Ylä-Yr­jö­län pi­hat­to­na­ve­tas­sa Ve­laa­tas­sa on syn­ty­nyt yön ai­ka­na va­sik­ka. Lau­ra kur­kis­taa emon voin­tia ja to­te­aa, et­tä kaik­ki on hy­vin.

Rat­tais­sa me­noa tark­kai­lee vuo­den ikäi­nen Frans, hän­tä ei leh­mien am­mun­ta tai ko­nei­den hu­ri­na häi­rit­se.

Täl­lais­ta on ti­lan ar­ki: sa­maan ai­kaan syn­tyy uut­ta elä­mää, yri­tys pyö­rii ja ar­ki pyö­rii las­ten mu­ka­na.

Vil­le Au­nio ra­ken­si Ylä-Yr­jö­län ti­lal­le työ­pai­kan it­sel­leen. Emo­leh­mät pa­la­si­vat Ve­laa­tan ky­lään vuon­na 2018 ja toi­vat mu­ka­naan työ­tä, vas­tuu­ta ja tu­le­vai­suu­de­nus­koa.

Työn­ja­ko nuo­ren­pa­rin kes­ken Ylä-Yr­jö­län ti­lal­la on sel­vä: Lau­ra hoi­taa leh­mät ja pa­pe­ri­työt, Vil­le ko­neet ja kai­ken muun. Noin suu­rin piir­tein siis, puo­lin ja toi­sin tie­tys­ti au­tel­laan.

Lau­ran ja Vil­len vuo­den ikäi­nen kuo­pus on usein mu­ka­na päi­vän tou­huis­sa, ku­ten kak­si­vuo­ti­as iso­sis­ko Syl­vi­kin sil­loin kun ei ole päi­vä­hoi­dos­sa. Joka viik­ko osan ai­kaa per­hees­sä tou­hu­a­vat Vil­len isom­mat lap­set, eka­luok­ka­lai­nen Kreet­ta ja en­si syk­sy­nä es­ka­rin aloit­ta­va El­vii­ra. Kaik­ki lap­set kul­ke­vat mu­ka­na na­ve­tal­la ja ko­nei­den pa­ris­sa.

Ville nostaa Fransin nukkumaan ja perhe suuntaa navettaan.

Sirkku Somero

Ti­lan siir­ros kas­vin­vil­je­lys­tä kar­jan­kas­va­tuk­seen ta­pah­tui ker­ral­la ja isos­ti.

– Moni aloit­taa pa­ril­la­kym­me­nel­lä emol­la, mut­ta meil­lä aloi­tet­tiin ker­ral­la kuu­del­la­kym­me­nel­lä, ker­too Vil­le.

Pi­hat­to­na­ve­tas­sa emo­leh­miä on nyt 95, hie­ho­ja 25, vii­si sii­tos­son­nia ja li­säk­si vie­lä nuor­kar­jaa. Ylä-Yr­jö­läs­sä on pää­a­si­as­sa mus­tia An­gus-ro­tui­sia leh­miä, li­säk­si on myös ro­te­via rus­kei­ta Li­mou­si­ne­ja.

– Tou­ko-ke­sä­kuun vaih­tees­sa pää­lu­ku on suu­rim­mil­laan, hi­poo kah­ta­sa­taa, ker­too Vil­le.

Aja­tus oli, et­tä työ­paik­ka oli­si täs­sä ko­to­na, kun tu­lee ikää ja lap­sia.

Kar­jaa otet­tiin, kos­ka ko­neu­ra­koin­tiy­rit­tä­jä­nä työs­ken­nel­lyt Vil­le ha­lu­si työt lä­hem­mäs ko­tia.

– Aja­tus oli, et­tä työ­paik­ka oli­si täs­sä ko­to­na, kun tu­lee ikää ja lap­sia. Pel­to­ja­kin oli, ja mie­tit­tiin, mi­ten nii­tä pys­tyi­si hyö­dyn­tä­mään par­hai­ten, Vil­le ker­too.

Tut­tu­jen ja naa­pu­rei­den esi­mer­kit vai­kut­ti­vat. Re­hua oli kor­jat­tu pel­loil­ta jo ai­em­min, ja aja­tus omas­ta kar­jas­ta al­koi tun­tua luon­te­val­ta jat­kol­ta.

Vil­le nau­rah­taa, et­tä syy kar­ja­ti­lan aloit­ta­mi­seen on it­se asi­as­sa Lau­ran van­hem­pien: Vil­le kävi Lau­ran ko­ti­ti­lal­la Sar­va­nas­sa Mu­ro­lees­sa ja kier­si tu­tus­tu­mas­sa mui­hin­kin kar­jan­kas­va­tus­ti­loi­hin tuo­tan­to­suun­taa har­ki­tes­saan.

Koneurakointiakin Ville tekee edelleen, vaikka on sen määrää vähentänyt.

Sirkku Somero

Kul­je­tus­lii­ke Vil­le Au­nio Oy ajaa edel­leen murs­ket­ta, te­kee maan­ra­ken­nus­töi­tä, au­raa ja pi­tää tei­tä kun­nos­sa. Ai­em­min urak­ka­töi­tä oli enem­män ja puu­na­jo­kin on vä­hen­ty­nyt. Töi­tä riit­tää sil­lä­kin sa­ral­la niin pal­jon kuin jak­saa teh­dä.

Työt seu­raa­vat vuo­den­kier­toa – ke­vääl­lä syn­ty­vät va­si­kat, ke­säl­lä teh­dään rehu, tal­vel­la huol­le­taan ka­lus­to.

Rehu ura­koi­daan lä­hi­seu­dun vil­je­li­jöi­den kans­sa yh­des­sä.

Kar­ja­ti­lan tou­hut tu­li­vat Lau­ral­le tu­tuik­si jo lap­suu­des­sa Mu­ro­lees­sa, mut­ta omaa uraa hän ei leh­mien pa­ris­sa näh­nyt.

– En ai­ko­nut am­ma­tik­se­ni leh­miä hoi­taa – mut­ta toi­sin kävi.

Tuli Ylä-Yr­jö­län ti­lal­le töi­hin vuon­na 2021.

– Ja kä­vi­kin niin, et­tä jäin tän­ne. Tu­li­kin pi­dem­pi reis­su, sa­noo Lau­ra.

Navetan seinässä on rakentamisvuosi 1905.

Sirkku Somero

Ve­laat­ta on Vil­len ko­ti­mai­se­maa. Hän on käy­nyt Ve­laa­tas­sa ala­kou­lun en­sim­mäi­set luo­kat, nyt lä­hin kou­lu on Te­rä­lah­des­sa.

Pa­ras­ta ky­läs­sä on Au­ni­oi­den mie­les­tä yh­tei­söl­li­syys.

– Kaik­ki tun­te­vat kaik­ki, ja ih­mis­ten kans­sa on help­poa, to­te­aa Vil­le

– Mi­nus­ta tämä on kes­kel­lä kaik­kia, vaik­ka sil­ti saa ol­la omas­sa rau­has­sa. Tam­pe­reen kes­kus­taan täs­tä ajaa kol­me vart­tia. Ruo­ve­si­kin on lä­hel­lä. Meil­lä on kou­lu, ala-as­te hoi­to­pai­kat ihan vie­res­sä, tii­vis­tää Lau­ra par­hai­ta puo­lia.

Yk­si ky­län tu­le­vai­suu­del­le tär­keä asia on kou­lun säi­ly­mi­nen.

–  On maa­il­man iha­nin asia, et­tä kou­lu on lä­hel­lä. Tän­ne on vii­me ai­koi­na tul­lut lap­si­a­kin ihan mu­ka­vas­ti, sa­noo Lau­ra.

Suurimmillaan navetan pääluku on juuri nyt, lehmiä on noin parisataa.

Sirkku Somero

Puhe jää kes­ken, kun ar­ki kut­suu ta­kai­sin töi­hin.

Frans nu­kah­ti keit­ti­ös­sä ju­tel­les­sa äi­din sy­liin. Läh­dem­me käy­mään na­ve­tal­la, ym­pä­ril­lä teu­ta­roi kak­si rot­t­wei­le­ria, Tert­tu ja Tors­ti. Na­ve­tal­la on rau­hal­lis­ta, aa­mu­yöl­lä syn­ty­nyt va­sik­ka le­pää emän­sä vie­res­sä.

Päi­vän työt jat­ku­vat, ei­kä nii­tä voi siir­tää huo­mi­sel­le. Ylä-Yr­jö­läs­sä työ ja ar­ki ovat yh­tä ja sa­maa.

Muu­ta ta­paa ei oi­ke­as­taan ole.

Jut­tu on jul­kais­tu en­sim­mäi­sen ker­ran 20.5. Teis­ko-Ai­to­lah­ti-leh­des­sä.
Leh­den jul­kai­si­ja on Ruo­ve­den Sa­no­ma­leh­ti Oy.