Ruo­ve­si­läis­läh­töi­nen Joni Rai­vio tun­ne­taan lin­tu­har­ras­ta­ja­na ja luon­to­ku­vaa­ja­na. Vuo­des­ta 2017 hän on ol­lut mu­ka­na te­ke­mäs­sä luon­to­sel­vi­tyk­siä, joi­ta tar­vi­taan eri­lais­ten ra­ken­ta­mis­suun­ni­tel­mien taus­tal­le. Ny­ky­ään hän te­kee nii­tä toi­mi­ni­men tur­vin: yri­tyk­sen nimi on Tmi Yö­vilk­ka.

Jo­nin eri­koi­sa­laa ovat lin­nut ja ni­säk­käät, Yö­vil­kan toi­nen am­mat­ti­lai­nen on Las­se Ko­so­nen, joka tie­tää eri­tyi­ses­ti kas­veis­ta ja sie­nis­tä.

Joni Raiviolle luonto on sekä työ että harrastus.

Sirkku Somero

Luon­non tun­te­mi­nen on tie­tys­ti kar­toit­ta­jan pe­rus­tai­to. Sel­vi­tyk­sis­sä voi ol­la mon­ta kär­keä, si­säl­tö riip­puu ti­laa­jas­ta.

– Sel­vi­te­tään lin­nus­toa tai tut­ki­taan, on­ko lii­to-ora­vis­ta merk­ke­jä, elää­kö alu­eel­la suo­jel­ta­via vii­ta­sam­mak­ko­ja tai le­pak­ko­ja, ker­too Rai­vio.

Eläi­miä voi­daan ha­vain­noi­da myös lu­mi­jäl­kien pe­rus­teel­la. Ai­hee­na voi ol­la myös kas­vil­li­suu­den ja kas­vi­la­jis­ton sel­vit­tä­mi­nen tai luon­to­tyyp­pien mää­rit­te­ly.

– Tar­kim­mal­la sil­mäl­lä tut­ki­taan uha­na­lai­sia la­je­ja Rai­vio to­te­aa.

Sienien tunnistamisessa on apuna myös hajuaisti.

Sirkku Somero

Vanhojen metsien lahopuut ovat tärkeitä elinympäristöjä monille lajeille.

Sirkku Somero

Hän ker­too, et­tä pe­rus­teel­li­seen luon­to­sel­vi­tyk­seen ku­luu usein koko su­lan maan ai­ka, maa­lis–lo­ka­kuu.

– Tal­vel­la on teh­ty pari ker­taa myös iso­jen ni­säk­käi­den ja suur­pe­to­jen lu­mi­jäl­ki­sel­vi­tyk­siä. Lin­tu­sel­vi­tyk­sis­sä me­nee yleen­sä 2-al­ku­ke­vät ja li­säk­si jos ti­la­taan lin­tu­jen muut­to­sel­vi­tys liik­kel­lä pi­tää ol­la ai­kai­sein ke­vääl­lä ja myö­hään syk­syl­lä.

Ti­laa­ji­na voi­vat ol­la kun­nat tai kun­tien val­tuut­ta­mat kon­sult­tiyh­ti­öt. Jos­kus sel­vi­tyk­siä ha­lu­a­vat myös yk­si­tyi­set hen­ki­löt ja yh­tei­söt.

Lajitunnistuksen varmistamiseksi otetaan näytteitä, joiden dna tutkitaan laboratoriossa. Näytteen säilyttämisessä toimii tavallinen muovilokerikko.

Sirkku Somero

Ar­vok­kai­den la­jien esiin­ty­mis­pai­kat ja ar­vok­kaat luon­to­tyyp­pien si­jan­ti ote­taan maas­tos­sa tal­teen GPS-lait­t­tel­la ja myö­hem­min siir­re­tään kar­tal­le.

– Va­lo­ku­via ote­taan pe­ri­aat­teel­la mie­luum­min lii­an pal­jon kuin lii­an vä­hän, to­te­aa Rai­vio.

Löydetyt lajit merkitään gps-paikantimen avulla kartalle

Sirkku Somero

Luon­nos­sa viih­ty­väl­le Rai­vi­ol­le mie­len­kiin­toi­sin­ta on pääs­tä vaih­te­le­viin maas­toi­hin.

– Ai­na ei tie­dä mil­lai­sia aar­tei­ta joku en­tuu­des­taan täy­sin tun­te­ma­ton alue voi si­säl­tää ja sii­nä ”se on tä­män ju­tun suo­la”, ku­ten huu­to­kaup­pa­kei­sa­ri sa­noo.

Haas­teet aset­taa luon­nos­sa kul­ke­mi­nen: maas­to voi ol­la vai­ke­a­kul­kuis­ta ei­kä sää­ti­laa­kaan saa ti­laa­mal­la.

Luontoselvityksiä pitäisi tehdä myös luonnonsuojelukohteille, jotta lajistosta tiedettäisiin enemmän.

Sirkku Somero

Ruo­ve­del­lä on Rai­vi­on mu­kaan ol­lut sel­vi­tet­tä­vä­nä ar­vok­kai­ta koh­tei­ta. Hä­nen haa­vee­naan on teh­dä lak­ki­sie­ni- ja kää­pä­sel­vi­tyk­siä Sii­i­ka­ne­van suo­a­lu­een met­sä­saa­rek­kei­siin tai Su­si­mä­en ja Mus­tu­rin luon­non­suo­je­lu­a­lu­een van­hoihn met­siin.

– Sel­vi­tyk­set ede­saut­tai­si­vat alu­ei­den ar­vok­kuu­den ja la­jis­ton tie­tou­den li­sää­mi­ses­sä kos­ka näis­tä alu­eis­ta on vä­hän tie­toa, to­te­aa Rai­vio.