Ruo­ve­si on an­ta­nut mai­ni­ot eväät mo­nil­le tääl­tä opis­ke­le­maan läh­te­neil­le tai työn pe­räs­sä pois muut­ta­neil­le. Tie­tyin vä­li­a­join Ruo­ve­si-leh­den­kin pals­toil­ta voi lu­kea, mitä heil­le kuu­luu ja mi­ten maa­il­man myrs­kyt ovat koh­del­leet.

Eten­kin ke­vään yli­op­pi­lai­ta haas­ta­tel­les­sa käy mie­les­sä, et­tä mi­hin mo­net val­ko­la­kin pää­hän­sä Ruo­ve­den lu­ki­os­ta nos­ta­neet ovat pää­ty­neet.

Pää­tim­me­kin sik­si toi­mi­tuk­ses­sa ot­taa yh­teyt­tä 10 vuot­ta sit­ten Ruo­ve­den lu­ki­os­ta val­mis­tu­nei­siin. Ajat­te­lim­me, et­tä kym­me­nes­sä vuo­des­sa on jo eh­ti­nyt pal­jon ta­pah­tua, am­mat­tiin on val­mis­tut­tu ja ken­ties per­he­kin pe­rus­tet­tu. Näin oli­kin.

Saim­me vas­tauk­sia joka kol­man­nel­ta tuol­loin val­mis­tu­neel­ta! Ku­ten toi­mit­ta­ja Ter­hi Kää­ri­äi­nen kes­ki­au­ke­a­man ju­tus­sa kir­joit­taa, kuu­lu­mi­set ilah­dut­ti­vat ko­vas­ti.

Elä­mä on kan­ta­nut. Pai­koil­leen ei ole jä­mäh­det­ty, vaan mah­dol­li­suu­det ovat edel­leen­kin au­ki. Muu­ta­ma heis­tä on myös pa­lan­nut ko­ti­kon­nuil­le, ja muu­ta­ma oli­si ha­lu­kas pa­laa­maan, jos se oli­si mah­dol­lis­ta.

Vaik­ka ei enää asui­si­kaan Ruo­ve­del­lä, voi sil­ti seu­ra­ta, mitä tääl­lä ta­pah­tuu, viet­tää ke­siä tääl­lä tai pii­pah­taa muu­ten vain naut­ti­mas­sa luon­non­kau­niin pi­tä­jän an­ti­mis­ta. Näin haas­ta­tel­lut­kin te­ke­vät.

Ruo­ve­si on jät­tä­nyt muis­ti­jäl­jen.