Korpin juusto
Monet lukijoista muistanevat vanhan kansansadun Korpin juusto. Kulkee myös nimellä Korppi ja kettu.
Siinähän tyhmä korppi elvistelee löytämällään juustokimpalella, kunnes tapaa ovelan ketun. Ketulla on nälkä ja se päättää saada juustopalan ruuakseen.
Kettu alkaa kehua korppia kauniiksi hienoine höyhenineen. Ja tästähän korppi tykkää. "Olen kuullut, että sinulla on myös kaunis lauluääni. Voi jospa joskus saisin kuulla sinun laulavan”, jatkoi kettu.
Eihän korppi kehujen keskellä voinut olla laulamatta, vaan avasi suunsa, jolloin juustonpala putosi suoraan ketun suuhun.
”Muistatko korppiseni, kun äsken kehuin sinua komeaksi, mutten viisaaksi. Viisas ei nimittäin usko kaikkea, mitä hänestä sanotaan”, kettu sanoi ja juoksi iloisena metsään herkullinen juustonpala vatsassaan.
Korppi ja kettu -yhdistelmiä on tämän päivän politiikassa useitakin. Ruotsin pääministeri Stefan Löfven on korppi, jolla on maineikas amerikkalainen räppäri pidätettynä tappelusta ja pahoinpitelystä.
Kettu, Donald Trump, yritti maanitelemalla saada maanmiehensä vapaaksi. Hän kertoi vuolaasti, miten Yhdysvallat on eri tilanteissa auttanut Ruotsia.
Löfven kuittaa, että demokratiassa maan johto ei voi puuttua oikeuslaitoksen toimintaan.
Kettu kävi hyökkäykseen haukkumalla Ruotsin systeemin ja erityisesti pääministerin, ja totesi myös Ruotsin hallituksen pettäneen afroamerikkalaisen yhteisön. Rasismista syytetty presidentti ottaakin nyt kantaa vähemmistön puolesta!
Oikeudenkäynnin lopputulos julkistuu näinä päivinä, ja uskon, ettei ehdotonta vankeutta tuomita, vaan sakkoja ja ehdonalaista, jos sitäkään.
Toinen kettu-korppipari on Unkarin pääministeri Viktor Orban vastaan Suomen valtio- ja eurooppaministeri Tytti Tuppurainen.
Orban havittelee Euroopan Unionilta edelleen suuria maataloustukia, johon Unkari on ”tottunut”. Suomi unionin puheenjohtajamaana vaatii Unkarilta samoja oikeusvaltion käytäntöjä kuin muissa EU-maissa on.
Kettu-Orban on todennut, että kärvistellään loput viisi kuukautta kunnes "paskamainen" Suomi väistyy puheenjohtajuudesta ja elämä palautuu entiselleen.
Hän hyökkää Suomea vastaan väittäen, että meillä itsellämme asiat ovat retuperällä.
Korppi-Tuppurainen ei puolestaan aio antaa periksi. Riskinä tässä on, että Orbania ei saada ruotuun, vaan hän jatkaa linjaansa ilman, että se virallisesti siunattaisiin. Näin hän saa ”juustonsa”.
Kotimaassamme meillä on Antti-korppi, joka on ovelampi kuin korpit yleensä. Vaalien alla hän heilutti nokassaan vappusatasta ja sai suuren eläkeläislauman äänestämään ja voitti vaalit. Voiton jälkeen hän heilutti nokassaan viisikymppistä ja kaksikymppistä todeten eläkeläisille, että saatte ensi hätään nämä ja myöhemmin lisää, jos varaa on. Kuinkahan suurta joukkoa ketutti...
Itsestänikin oli lähellä tulla korppi.
Olin erämaamökilläni Kainuussa ja poislähtiessäni myös verkot piti hakea pois järvestä. Lähdin oikeaoppisesti toimimaan vastatuuleen. Nostin verkkoankkurin, kelasin narun, jossa verkkojata oli kiinni, kunnes huomasin, että puikkarit ovatkin verkkojen toisessa päässä. Minulla ei ollut varapuikkaria, joten oli siirryttävä nostamaan verkot toisesta päästä ja jätettävä verkonpää vapaasti ajelehtimaan.
Kaikki sujui hyvin, kunnes kohdalle tuli tuo verkkojatan viimeinen, toisesta päästä vapaana ajelehtiva verkko.
Tapani mukaan otin puikkarin hampaitteni väliin ja samalla aloin nostaa toiselle puikkarille keräämääni edellistä verkkoa kaksin käsin veneeseen. Mieleeni tuli tarina, Korpin juusto. Jos puikkari irtoaisi suustani, menettäisin verkon, koska toinen pää ajalehtii vapaana. Hymähdin ajatukselle, kunnes iso paarma pörähti pohkeelleni ja puraisi. Huitaisin kädelläni ja ärjäisin "perk..." Puikkari irtosi suustani kuin korpilta juusto. Onneksi refleksini olivat nopeat ja sain siepattua puikkarista kiinni ja pelastettua verkkoni.
Korpin juusto-tarinan syvällisin opetus lienee se, että on tilanteita, missä on parempi pitää suunsa kiinni...