Yksin­pu­he­lua koro­na­vi­ruk­sesta

Tä­nään on ko­ti­a­res­tin eli lock dow­nin, ku­ten sak­san­kie­li­ses­sä maas­sa sa­no­taan, kuu­des päi­vä. Itä­val­las­sa ovat ko­ro­na­tar­tun­nat kii­ven­neet hä­lyt­tä­viin lu­ke­miin, eli ku­ten joku pa­ki­noit­si­ja sar­kas­ti­ses­ti kir­joit­ti: ker­ran­kin joh­dam­me jos­sa­kin asi­as­sa! Kun maas­sa kuo­lee vuo­ro­kau­den ai­ka­na yli sata ih­mis­tä, se on kova luku. En­sin ko­keil­tiin ns. peh­me­ää lock dow­nia eli sitä, et­tä kah­vi­lat ja ra­vin­to­lat sul­jet­tiin, mut­ta kun se ei aut­ta­nut, maa­han ju­lis­tet­tiin ul­ko­na­liik­ku­mis­kiel­to tai pa­rem­min­kin ul­ko­na­liik­ku­mis­ra­joit­tei­ta. Kaik­ki liik­keet pait­si jo­ka­päi­väi­ses­sä elä­mäs­sä elin­tär­ke­ät ovat kiin­ni, kou­lut sa­moin. Jo­kai­nen, joka suin­kin voi, teh­köön etä­työ­tä ja ih­mi­set py­sy­kööt ko­to­naan, pau­haa hal­li­tus.

Yksin­pu­he­lua koro­na­vi­ruk­sesta

Tä­nään on ko­ti­a­res­tin eli lock dow­nin, ku­ten sak­san­kie­li­ses­sä maas­sa sa­no­taan, kuu­des päi­vä. Itä­val­las­sa ovat ko­ro­na­tar­tun­nat kii­ven­neet hä­lyt­tä­viin lu­ke­miin, eli ku­ten joku pa­ki­noit­si­ja sar­kas­ti­ses­ti kir­joit­ti: ker­ran­kin joh­dam­me jos­sa­kin asi­as­sa! Kun maas­sa kuo­lee vuo­ro­kau­den ai­ka­na yli sata ih­mis­tä, se on kova luku. En­sin ko­keil­tiin ns. peh­me­ää lock dow­nia eli sitä, et­tä kah­vi­lat ja ra­vin­to­lat sul­jet­tiin, mut­ta kun se ei aut­ta­nut, maa­han ju­lis­tet­tiin ul­ko­na­liik­ku­mis­kiel­to tai pa­rem­min­kin ul­ko­na­liik­ku­mis­ra­joit­tei­ta. Kaik­ki liik­keet pait­si jo­ka­päi­väi­ses­sä elä­mäs­sä elin­tär­ke­ät ovat kiin­ni, kou­lut sa­moin. Jo­kai­nen, joka suin­kin voi, teh­köön etä­työ­tä ja ih­mi­set py­sy­kööt ko­to­naan, pau­haa hal­li­tus.

Terroria Wienissä

Is­tuin maa­nan­tai-il­ta­na kai­kes­sa rau­has­sa ko­to­na te­le­vi­si­on edes­sä ja kat­soin il­lan his­to­ri­al­lis­ta fil­miä, kun ruu­dun ala­reu­nas­sa al­koi juos­ta teks­ti­tie­do­tus:Am­pu­mis­vä­li­koh­taus Wie­nin kes­kus­tas­sa Schwe­denp­lat­zil­la, ajan­koh­tai­soh­jel­ma al­kaa klo 21.

Terroria Wienissä

Is­tuin maa­nan­tai-il­ta­na kai­kes­sa rau­has­sa ko­to­na te­le­vi­si­on edes­sä ja kat­soin il­lan his­to­ri­al­lis­ta fil­miä, kun ruu­dun ala­reu­nas­sa al­koi juos­ta teks­ti­tie­do­tus:Am­pu­mis­vä­li­koh­taus Wie­nin kes­kus­tas­sa Schwe­denp­lat­zil­la, ajan­koh­tai­soh­jel­ma al­kaa klo 21.

Hau­ta­jai­sissa Wienissä

Lo­ka­kuun alus­sa sain su­ru­vies­tin: suo­ma­lai­nen Lei­la oli kuol­lut. Hän oli jo lä­hes 90-vuo­ti­as ja hen­ki­ses­ti vä­sy­nyt, hä­nen kuo­le­mas­taan saat­toi syys­tä käyt­tää ku­lu­nut­ta sa­non­ta­ta­paa "hän pää­si pois“. Il­moit­tau­duin hau­ta­jai­siin.

Hau­ta­jai­sissa Wienissä

Lo­ka­kuun alus­sa sain su­ru­vies­tin: suo­ma­lai­nen Lei­la oli kuol­lut. Hän oli jo lä­hes 90-vuo­ti­as ja hen­ki­ses­ti vä­sy­nyt, hä­nen kuo­le­mas­taan saat­toi syys­tä käyt­tää ku­lu­nut­ta sa­non­ta­ta­paa "hän pää­si pois“. Il­moit­tau­duin hau­ta­jai­siin.

Auto, apu­lai­seni

En ole mi­kään au­to­nar­ri, mi­nul­le au­to on vält­tä­mä­tön apu­neu­vo, jota tar­vit­sen pääs­täk­se­ni Un­ka­rin mö­kil­le­ni, ei enem­pää. Au­to­ni ei ole sta­tus­sym­bo­li, tär­ke­ää on vain se, et­tä se on luo­tet­ta­va, start­taa sil­loin kun ha­lu­an ja kul­kee mu­ki­se­mat­ta.

Auto, apu­lai­seni

En ole mi­kään au­to­nar­ri, mi­nul­le au­to on vält­tä­mä­tön apu­neu­vo, jota tar­vit­sen pääs­täk­se­ni Un­ka­rin mö­kil­le­ni, ei enem­pää. Au­to­ni ei ole sta­tus­sym­bo­li, tär­ke­ää on vain se, et­tä se on luo­tet­ta­va, start­taa sil­loin kun ha­lu­an ja kul­kee mu­ki­se­mat­ta.

Haja­miet­teitä koro­na­vii­koilta

Olen ol­lut koh­ta nel­jä kuu­kaut­ta mö­kil­lä­ni Un­ka­ris­sa, kä­väis­syt to­sin jo pari ker­taa Wie­nis­sä, mut­ta pa­lan­nut no­pe­as­ti tän­ne hil­jai­suu­teen. Tu­lee­ko­han mi­nus­ta erak­ko: huo­maan viih­ty­vä­ni tääl­lä yhä pa­rem­min. Mikä on­ni, et­tä ko­ro­na is­ki Eu­roop­paan ke­vääl­lä ei­kä syk­syl­lä, ajat­te­len, ja sama aja­tus on ta­kuul­la kä­väis­syt mo­nen muun­kin mie­les­sä.

Haja­miet­teitä koro­na­vii­koilta

Olen ol­lut koh­ta nel­jä kuu­kaut­ta mö­kil­lä­ni Un­ka­ris­sa, kä­väis­syt to­sin jo pari ker­taa Wie­nis­sä, mut­ta pa­lan­nut no­pe­as­ti tän­ne hil­jai­suu­teen. Tu­lee­ko­han mi­nus­ta erak­ko: huo­maan viih­ty­vä­ni tääl­lä yhä pa­rem­min. Mikä on­ni, et­tä ko­ro­na is­ki Eu­roop­paan ke­vääl­lä ei­kä syk­syl­lä, ajat­te­len, ja sama aja­tus on ta­kuul­la kä­väis­syt mo­nen muun­kin mie­les­sä.

Koro­na­ka­ran­tee­nissa Unkarissa

Elä­mä­ni ko­ro­na­ka­ran­tee­nis­sa Un­ka­rin mö­kil­lä al­kaa va­kiin­tua. Tu­lin tän­ne 10. maa­lis­kuu­ta, ja muu­ta­man päi­vän pääs­tä raja Itä­val­taan sul­jet­tiin her­meet­ti­ses­ti. Se tar­koit­taa sitä, et­tä ns. pie­net ra­jat va­rus­tet­tiin be­to­ni­por­sail­la ja muil­la su­luil­la ja epä­vi­ral­li­sil­la yli­tys­pai­koil­la vah­tii ra­ja­po­lii­si, et­tei ku­kaan lui­kah­da lait­to­mas­ti Itä­val­taan.

Koro­na­ka­ran­tee­nissa Unkarissa

Elä­mä­ni ko­ro­na­ka­ran­tee­nis­sa Un­ka­rin mö­kil­lä al­kaa va­kiin­tua. Tu­lin tän­ne 10. maa­lis­kuu­ta, ja muu­ta­man päi­vän pääs­tä raja Itä­val­taan sul­jet­tiin her­meet­ti­ses­ti. Se tar­koit­taa sitä, et­tä ns. pie­net ra­jat va­rus­tet­tiin be­to­ni­por­sail­la ja muil­la su­luil­la ja epä­vi­ral­li­sil­la yli­tys­pai­koil­la vah­tii ra­ja­po­lii­si, et­tei ku­kaan lui­kah­da lait­to­mas­ti Itä­val­taan.