Ministerivierailu
Maija Asunta-Johnston
Toukokuun blogissani kerroin, että Itävallassa on tällä hetkellä suomalaissyntyinen opetusministeri, Iris Rauskala. Kun presidentin nimittämän virkamieshallituksen ministerilista julkaistiin, me suomalaiset tietenkin kiinnitimme huomiomme nimeen: Rauskala ei ole yleinen nimi Suomessa, mutta suomalaiselta se silti kuulostaa. Ja aivan oikein: ministerin isä on suomalainen.
Niinpä suomalainen seurakunta kutsui ministeri Rauskalan tiistai-illan haastatteluun, ja ministeri tuli. Ei suurta melua saapumisesta, ei avustajia, ei lehtimiehiä ympärillä. Rohkea, suorasukainen keski-ikäinen nainen. Pastorimme Ella Boba haastatteli, ministeri vastasi kysymyksiin kiertelemättä.
Ella avasi keskustelun tiedustelemalla, miten Rauskala suhtautui presidentin kanslian puhelinsoittoon ja kysymykseen, olisiko hän valmis toimimaan opetusministerinä ja miten pitkään hänellä oli mahdollisuus harkita vastausta.
Rauskala vastasi, että oli juuri vaimonsa kanssa vaeltamassa – oli viikonloppu – ja että vastaus oli annettava muutaman tunnin sisällä, siis mahdollisimman nopeasti. Joku, joka ei ennestään tiennyt, että Rauskala on lesbo eikä salaile asiaa, saattoi luulla kuulleensa väärin. (Tyttäreni, jolle kerroin skypessä jutellessamme asiasta, nauroi: Äiti, hän on eri sukupolvea kuin sinä!)
Perhetaustastaan Rauskala kertoi, että hänen äitinsä asui nuorena muutaman vuoden Suomessa, mutta erottuaan miehestään muutti takaisin Itävaltaan tyttären ollessa 5-vuotias.
Rauskala on unohtanut suomen kielen eikä ole käynyt Suomessa koulua. Me suomalaiset ehdimme jo toivoa, että hän ennättäisi ministerikaudellaan uudistaa Itävallan koulusysteemiä edes vähän suomalaiseen suuntaan, mutta suomalaisesta koulusta hänellä ei ole perinpohjaista tietoa eikä hän mielestään voi suuria loikkia ottaa, uusi hallitushan saattaisi perua kaikki uudistukset. Illan keskustelu pyöri silti pääasiassa koulu-uudistuksen ympärillä; me kaikki, jotka olemme vaikkapa lastemme kautta kokeneet itävaltalaisen koulun vanhakantaisuuden, pudistelemme päätämme, vai mitä tuumaatte siitä, ettei koulussa ole välitunteja, ei lämmintä ruokaa, ts. ei mitään ruokaa koulun taholta, vain pari esimerkkiä mainitakseni.
Jo aikaisemmin Rauskala selitti jonkin lehden haastattelussa, ettei suomalaista yhtenäiskoulua voi kopioida Itävaltaan maitten erilaisen yhteiskuntajärjestyksen takia. Jäin haastattelua lukiessani miettimään asiaa. Toden totta: itävaltalainen yhteiskunta on luokkayhteiskunta, mikä koulunkäynnin yhteydessä tarkoittaa sitä, että akateemisten vanhempien lapset opiskelevat yliopistossa, työläisten lapset taas menevät ammattikouluun tai tekevät oppisopimuksen ja päätyvät sitä kautta ammattiin, summittaisesti sanottuna. Tyttäreni leikki lapsena pihalla talonmiehen perheen tyttären kanssa ja kertoi kotona hämmästyneenä, että Sabine, ystävätär, haluaa isona kampaajaksi. Tyttäreni taas halusi tulla poliitikoksi tai joksikin muuksi yhteiskunnan vaikuttajaksi.
Hauska yksityiskohta ministerivierailun yhteydessä oli kuulla, että joukossamme on suomalainen, jonka veli on Rauskalan isän ystävä. Riitta kertoi maistelleensa nimeä Rauskala: sehän oli se perhe Asikkalassa… Ja aivan oikein, Rauskalan isä on kotoisin Asikkalasta. Ja niin otettiin tilaisuuden lopuksi kuvia: Riitta ja ministeri, Ella ja ministeri…
Mukava, leppoisa ilta, ei pönötystä, ei tärkeilyä. Asiaa ja keskustelua asioista.
Kirjoittajan jutut:
Koronakaranteenissa Unkarissa
Elämäni koronakaranteenissa Unkarin mökillä alkaa vakiintua. Tulin tänne 10. maaliskuuta, ja muutaman päivän päästä raja Itävaltaan suljettiin hermeettisesti. Se tarkoittaa sitä, että ns. pienet rajat varustettiin betoniporsailla ja muilla suluilla ja epävirallisilla ylityspaikoilla vahtii rajapoliisi, ettei kukaan luikahda laittomasti Itävaltaan.
Koronakaranteenissa Unkarissa
Elämäni koronakaranteenissa Unkarin mökillä alkaa vakiintua. Tulin tänne 10. maaliskuuta, ja muutaman päivän päästä raja Itävaltaan suljettiin hermeettisesti. Se tarkoittaa sitä, että ns. pienet rajat varustettiin betoniporsailla ja muilla suluilla ja epävirallisilla ylityspaikoilla vahtii rajapoliisi, ettei kukaan luikahda laittomasti Itävaltaan.
Yksinäinen kesä
Kotikyläni Várbalog Unkarissa elää pientä draamaa. Ei, ei ole kyse koronatartunnasta, puhun kylän haikarasta. Keskellä pääkatua on puhelinpylvään päässä haikaranpesä, ja joka kevät siihen on tullut asukkaita, haikarapari, joka on saanut yhden tai kaksi poikasta, ruokkinut ne ja opettanut ne lentämään, niin että koko perhe on kesän kallistuessa lopuilleen lähtenyt etelään.
Yksinäinen kesä
Kotikyläni Várbalog Unkarissa elää pientä draamaa. Ei, ei ole kyse koronatartunnasta, puhun kylän haikarasta. Keskellä pääkatua on puhelinpylvään päässä haikaranpesä, ja joka kevät siihen on tullut asukkaita, haikarapari, joka on saanut yhden tai kaksi poikasta, ruokkinut ne ja opettanut ne lentämään, niin että koko perhe on kesän kallistuessa lopuilleen lähtenyt etelään.
Uusi saunankiuas
Olipa hyvät löylyt, huokaan, kun palaan saunasta pyyhe hiusten ympärillä. Oli autuasta istua lauteilla tujakan löylyn lämmössä ja unohtaa maailma – ja koronavirus! Ehkä se ei tosiaankaan pidä lämmöstä – tämän tiedon paikkansapitävyyttä kyllä epäilen, silloinhan Suomessa olisi jokaisella jo vastalääke valmiina.
Uusi saunankiuas
Olipa hyvät löylyt, huokaan, kun palaan saunasta pyyhe hiusten ympärillä. Oli autuasta istua lauteilla tujakan löylyn lämmössä ja unohtaa maailma – ja koronavirus! Ehkä se ei tosiaankaan pidä lämmöstä – tämän tiedon paikkansapitävyyttä kyllä epäilen, silloinhan Suomessa olisi jokaisella jo vastalääke valmiina.
Suomen naiset, asianne ovat hyvällä tolalla, uskokaa pois
Sunnuntaina 8. maaliskuuta oli naistenpäivä. Kuuntelin viime viikolla Suomen pääministerin Sanna Marinin YK:n yleisistunnossa pitämän puheen, jonka teemana oli naisten tasa-arvo Suomessa. Ilmeisesti Suomi on maailmalla tunnettu siitä, että siellä ovat naisten asiat hyvin, miten muuten olisi selitettävissä, että puhetta kuuntelemaan oli satojen ihmisten jono. Tiukat turvatoimet tietenkin selittävät osittain jonojen syntymistä, mutta uskon, että kyse oli aktiivisesta kiinnostuksesta.
Suomen naiset, asianne ovat hyvällä tolalla, uskokaa pois
Sunnuntaina 8. maaliskuuta oli naistenpäivä. Kuuntelin viime viikolla Suomen pääministerin Sanna Marinin YK:n yleisistunnossa pitämän puheen, jonka teemana oli naisten tasa-arvo Suomessa. Ilmeisesti Suomi on maailmalla tunnettu siitä, että siellä ovat naisten asiat hyvin, miten muuten olisi selitettävissä, että puhetta kuuntelemaan oli satojen ihmisten jono. Tiukat turvatoimet tietenkin selittävät osittain jonojen syntymistä, mutta uskon, että kyse oli aktiivisesta kiinnostuksesta.
Ei koskaan enää!
Olen lukenut maanantaina tullutta viikonvanhaa hesaria, jonka päiväys on 26.1.2020. Saan sunnuntaihesarin Wieniin joskus seuraavana tiistaina, toisinaan vasta viikon päästä; postin kulku on minulle mysteeri.
Ei koskaan enää!
Olen lukenut maanantaina tullutta viikonvanhaa hesaria, jonka päiväys on 26.1.2020. Saan sunnuntaihesarin Wieniin joskus seuraavana tiistaina, toisinaan vasta viikon päästä; postin kulku on minulle mysteeri.
Nimet ovat vaikeita
Vastoin tapojani avasin sunnuntaina aamupäivällä television katsoakseni talviurheilukilpailuja, kun kuulin radiosta, että Leevillä oli menossa pujottelukisa. Löysin kanavan, ja aivan oikein: sumuinen Levin rinne Finnairin mainoksineen täytti ruudun.
Nimet ovat vaikeita
Vastoin tapojani avasin sunnuntaina aamupäivällä television katsoakseni talviurheilukilpailuja, kun kuulin radiosta, että Leevillä oli menossa pujottelukisa. Löysin kanavan, ja aivan oikein: sumuinen Levin rinne Finnairin mainoksineen täytti ruudun.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Lukijakuvat
Upea kuu Siikakankaalla 6.5. kello 23.
Raimo Västiä
Videot
Luetuimmat
Tuoreimmat
Lukijakuvat
Upea kuu Siikakankaalla 6.5. kello 23.
Raimo Västiä