Ministerivierailu
Toukokuun blogissani kerroin, että Itävallassa on tällä hetkellä suomalaissyntyinen opetusministeri, Iris Rauskala. Kun presidentin nimittämän virkamieshallituksen ministerilista julkaistiin, me suomalaiset tietenkin kiinnitimme huomiomme nimeen: Rauskala ei ole yleinen nimi Suomessa, mutta suomalaiselta se silti kuulostaa. Ja aivan oikein: ministerin isä on suomalainen.
Niinpä suomalainen seurakunta kutsui ministeri Rauskalan tiistai-illan haastatteluun, ja ministeri tuli. Ei suurta melua saapumisesta, ei avustajia, ei lehtimiehiä ympärillä. Rohkea, suorasukainen keski-ikäinen nainen. Pastorimme Ella Boba haastatteli, ministeri vastasi kysymyksiin kiertelemättä.
Ella avasi keskustelun tiedustelemalla, miten Rauskala suhtautui presidentin kanslian puhelinsoittoon ja kysymykseen, olisiko hän valmis toimimaan opetusministerinä ja miten pitkään hänellä oli mahdollisuus harkita vastausta.
Rauskala vastasi, että oli juuri vaimonsa kanssa vaeltamassa – oli viikonloppu – ja että vastaus oli annettava muutaman tunnin sisällä, siis mahdollisimman nopeasti. Joku, joka ei ennestään tiennyt, että Rauskala on lesbo eikä salaile asiaa, saattoi luulla kuulleensa väärin. (Tyttäreni, jolle kerroin skypessä jutellessamme asiasta, nauroi: Äiti, hän on eri sukupolvea kuin sinä!)
Perhetaustastaan Rauskala kertoi, että hänen äitinsä asui nuorena muutaman vuoden Suomessa, mutta erottuaan miehestään muutti takaisin Itävaltaan tyttären ollessa 5-vuotias.
Rauskala on unohtanut suomen kielen eikä ole käynyt Suomessa koulua. Me suomalaiset ehdimme jo toivoa, että hän ennättäisi ministerikaudellaan uudistaa Itävallan koulusysteemiä edes vähän suomalaiseen suuntaan, mutta suomalaisesta koulusta hänellä ei ole perinpohjaista tietoa eikä hän mielestään voi suuria loikkia ottaa, uusi hallitushan saattaisi perua kaikki uudistukset. Illan keskustelu pyöri silti pääasiassa koulu-uudistuksen ympärillä; me kaikki, jotka olemme vaikkapa lastemme kautta kokeneet itävaltalaisen koulun vanhakantaisuuden, pudistelemme päätämme, vai mitä tuumaatte siitä, ettei koulussa ole välitunteja, ei lämmintä ruokaa, ts. ei mitään ruokaa koulun taholta, vain pari esimerkkiä mainitakseni.
Jo aikaisemmin Rauskala selitti jonkin lehden haastattelussa, ettei suomalaista yhtenäiskoulua voi kopioida Itävaltaan maitten erilaisen yhteiskuntajärjestyksen takia. Jäin haastattelua lukiessani miettimään asiaa. Toden totta: itävaltalainen yhteiskunta on luokkayhteiskunta, mikä koulunkäynnin yhteydessä tarkoittaa sitä, että akateemisten vanhempien lapset opiskelevat yliopistossa, työläisten lapset taas menevät ammattikouluun tai tekevät oppisopimuksen ja päätyvät sitä kautta ammattiin, summittaisesti sanottuna. Tyttäreni leikki lapsena pihalla talonmiehen perheen tyttären kanssa ja kertoi kotona hämmästyneenä, että Sabine, ystävätär, haluaa isona kampaajaksi. Tyttäreni taas halusi tulla poliitikoksi tai joksikin muuksi yhteiskunnan vaikuttajaksi.
Hauska yksityiskohta ministerivierailun yhteydessä oli kuulla, että joukossamme on suomalainen, jonka veli on Rauskalan isän ystävä. Riitta kertoi maistelleensa nimeä Rauskala: sehän oli se perhe Asikkalassa… Ja aivan oikein, Rauskalan isä on kotoisin Asikkalasta. Ja niin otettiin tilaisuuden lopuksi kuvia: Riitta ja ministeri, Ella ja ministeri…
Mukava, leppoisa ilta, ei pönötystä, ei tärkeilyä. Asiaa ja keskustelua asioista.