Tou­ko­kuun blo­gis­sa­ni ker­roin, et­tä Itä­val­las­sa on täl­lä het­kel­lä suo­ma­lais­syn­tyi­nen ope­tus­mi­nis­te­ri, Iris Raus­ka­la. Kun pre­si­den­tin ni­mit­tä­män vir­ka­mies­hal­li­tuk­sen mi­nis­te­ri­lis­ta jul­kais­tiin, me suo­ma­lai­set tie­ten­kin kiin­ni­tim­me huo­mi­om­me ni­meen: Raus­ka­la ei ole ylei­nen nimi Suo­mes­sa, mut­ta suo­ma­lai­sel­ta se sil­ti kuu­los­taa. Ja ai­van oi­kein: mi­nis­te­rin isä on suo­ma­lai­nen.

Niin­pä suo­ma­lai­nen seu­ra­kun­ta kut­sui mi­nis­te­ri Raus­ka­lan tiis­tai-il­lan haas­tat­te­luun, ja mi­nis­te­ri tuli. Ei suur­ta me­lua saa­pu­mi­ses­ta, ei avus­ta­jia, ei leh­ti­mie­hiä ym­pä­ril­lä. Roh­kea, suo­ra­su­kai­nen kes­ki-ikäi­nen nai­nen. Pas­to­rim­me El­la Boba haas­tat­te­li, mi­nis­te­ri vas­ta­si ky­sy­myk­siin kier­te­le­mät­tä.

El­la ava­si kes­kus­te­lun tie­dus­te­le­mal­la, mi­ten Raus­ka­la suh­tau­tui pre­si­den­tin kans­li­an pu­he­lin­soit­toon ja ky­sy­myk­seen, oli­si­ko hän val­mis toi­mi­maan ope­tus­mi­nis­te­ri­nä ja mi­ten pit­kään hä­nel­lä oli mah­dol­li­suus har­ki­ta vas­taus­ta.

Raus­ka­la vas­ta­si, et­tä oli juu­ri vai­mon­sa kans­sa va­el­ta­mas­sa – oli vii­kon­lop­pu – ja et­tä vas­taus oli an­net­ta­va muu­ta­man tun­nin si­säl­lä, siis mah­dol­li­sim­man no­pe­as­ti. Joku, joka ei en­nes­tään tien­nyt, et­tä Raus­ka­la on les­bo ei­kä sa­lai­le asi­aa, saat­toi luul­la kuul­leen­sa vää­rin. (Tyt­tä­re­ni, jol­le ker­roin sky­pes­sä ju­tel­les­sam­me asi­as­ta, nau­roi: Äi­ti, hän on eri su­ku­pol­vea kuin sinä!)

Per­he­taus­tas­taan Raus­ka­la ker­toi, et­tä hä­nen äi­tin­sä asui nuo­re­na muu­ta­man vuo­den Suo­mes­sa, mut­ta erot­tu­aan mie­hes­tään muut­ti ta­kai­sin Itä­val­taan tyt­tä­ren ol­les­sa 5-vuo­ti­as.

Raus­ka­la on unoh­ta­nut suo­men kie­len ei­kä ole käy­nyt Suo­mes­sa kou­lua. Me suo­ma­lai­set eh­dim­me jo toi­voa, et­tä hän en­nät­täi­si mi­nis­te­ri­kau­del­laan uu­dis­taa Itä­val­lan kou­lu­sys­tee­miä edes vä­hän suo­ma­lai­seen suun­taan, mut­ta suo­ma­lai­ses­ta kou­lus­ta hä­nel­lä ei ole pe­rin­poh­jais­ta tie­toa ei­kä hän mie­les­tään voi suu­ria loik­kia ot­taa, uu­si hal­li­tus­han saat­tai­si pe­rua kaik­ki uu­dis­tuk­set. Il­lan kes­kus­te­lu pyö­ri sil­ti pää­a­si­as­sa kou­lu-uu­dis­tuk­sen ym­pä­ril­lä; me kaik­ki, jot­ka olem­me vaik­ka­pa las­tem­me kaut­ta ko­ke­neet itä­val­ta­lai­sen kou­lun van­ha­kan­tai­suu­den, pu­dis­te­lem­me pää­täm­me, vai mitä tuu­maat­te sii­tä, et­tei kou­lus­sa ole vä­li­tun­te­ja, ei läm­min­tä ruo­kaa, ts. ei mi­tään ruo­kaa kou­lun ta­hol­ta, vain pari esi­merk­kiä mai­ni­tak­se­ni.

Jo ai­kai­sem­min Raus­ka­la se­lit­ti jon­kin leh­den haas­tat­te­lus­sa, et­tei suo­ma­lais­ta yh­te­näis­kou­lua voi ko­pi­oi­da Itä­val­taan mait­ten eri­lai­sen yh­teis­kun­ta­jär­jes­tyk­sen ta­kia. Jäin haas­tat­te­lua lu­kies­sa­ni miet­ti­mään asi­aa. To­den tot­ta: itä­val­ta­lai­nen yh­teis­kun­ta on luok­ka­yh­teis­kun­ta, mikä kou­lun­käyn­nin yh­tey­des­sä tar­koit­taa sitä, et­tä aka­tee­mis­ten van­hem­pien lap­set opis­ke­le­vat yli­o­pis­tos­sa, työ­läis­ten lap­set taas me­ne­vät am­mat­ti­kou­luun tai te­ke­vät op­pi­so­pi­muk­sen ja pää­ty­vät sitä kaut­ta am­mat­tiin, sum­mit­tai­ses­ti sa­not­tu­na. Tyt­tä­re­ni leik­ki lap­se­na pi­hal­la ta­lon­mie­hen per­heen tyt­tä­ren kans­sa ja ker­toi ko­to­na häm­mäs­ty­nee­nä, et­tä Sa­bi­ne, ys­tä­vä­tär, ha­lu­aa iso­na kam­paa­jak­si. Tyt­tä­re­ni taas ha­lu­si tul­la po­lii­ti­kok­si tai jok­si­kin muuk­si yh­teis­kun­nan vai­kut­ta­jak­si.

Haus­ka yk­si­tyis­koh­ta mi­nis­te­ri­vie­rai­lun yh­tey­des­sä oli kuul­la, et­tä jou­kos­sam­me on suo­ma­lai­nen, jon­ka veli on Raus­ka­lan isän ys­tä­vä. Riit­ta ker­toi mais­tel­leen­sa ni­meä Raus­ka­la: se­hän oli se per­he Asik­ka­las­sa… Ja ai­van oi­kein, Raus­ka­lan isä on ko­toi­sin Asik­ka­las­ta. Ja niin otet­tiin ti­lai­suu­den lo­puk­si ku­via: Riit­ta ja mi­nis­te­ri, El­la ja mi­nis­te­ri…

Mu­ka­va, lep­poi­sa il­ta, ei pö­nö­tys­tä, ei tär­kei­lyä. Asi­aa ja kes­kus­te­lua asi­ois­ta.