Lonk­ka­leik­kauk­se­ni jäl­keen mi­nun oli et­sit­tä­vä huus­hol­lii­ni sii­voo­ja, Itä­val­las­sa leik­kaus­me­to­di on toi­nen kuin Suo­mes­sa: tääl­lä uu­den ti­taa­li/ke­ra­miik­kap­ro­tee­sin an­ne­taan kas­vaa kiin­ni rei­si­luu­hun ei­kä sitä se­men­toi­da niin kuin Suo­mes­sa. Pro­ses­si kes­tää ai­na­kin kuu­si viik­koa, ja sinä ai­ka­na on käy­tet­tä­vä kyy­när­sau­vo­ja ei­kä ole lupa ku­mar­tua, lon­kan on ol­ta­va suo­ras­sa lin­jas­sa. Lonk­ka­leik­kaus­kun­tou­tu­ja ei imu­ria voi käyt­tää ja kuu­des­sa vii­kos­sa huus­hol­li vii­da­koi­tuu muu­ten­kin, el­lei ku­kaan ryh­dy vas­ta­toi­men­pi­tei­siin.

Leik­kauk­ses­ta­ni on ku­lu­nut jo vuo­sia, mut­ta kun löy­sin miel­lyt­tä­vän sii­voo­jan, en ole hä­nen avus­taan luo­pu­nut ja meis­tä on tul­lut mel­kein ys­tä­viä.

Mut­ta ei­len rii­te­lin hä­nen kans­saan! Hän soit­ti so­vit­tuun ai­kaan ovi­kel­loa ja etei­ses­sä, vaih­ta­es­sam­me kuu­lu­mi­sia hän mai­nit­si ohi­men­nen, et­tei ole ot­ta­nut ko­ro­na­ro­ko­tus­ta ei­kä ai­o­kaan sitä ot­taa.

“Mitä, et ole ot­ta­nut ro­ko­tus­ta!?“ Minä mel­kein hyp­pä­sin kat­toon.

“Kul­jet huus­hol­lis­ta toi­seen, käy­tät ylei­siä kul­ku­neu­vo­ja ja al­tis­tat niin it­se­si kuin asi­ak­kaa­si, mi­nut esi­mer­kik­si, vi­ruk­sel­le. Sinä pe­laat ve­nä­läis­tä ru­let­tia!“

Sii­voo­ja­ni puo­lus­tau­tui sil­lä, et­tä hän tes­taa it­sen­sä sään­nöl­li­ses­ti ja huo­mai­si kyl­lä, jos kan­tai­si vi­rus­ta. Syyk­si ro­kot­ta­mat­to­muu­teen­sa hän ker­toi, et­tä vält­tää kaik­kia lääk­kei­tä ei­kä ole vuo­si­kau­siin niel­lyt mi­tään mui­ta kuin luon­non­tuot­tei­ta.

Mi­nul­le nämä se­li­tyk­set ei­vät rii­tä. Itä­val­ta on täl­lä het­kel­lä ti­lan­tees­sa, jos­sa ko­ro­na­vi­rus le­vi­ää kuin ku­lo­val­kea ja seu­raus on se, et­tä sai­raa­lat ovat täyn­nä, teho-osas­tot yli­kuor­mi­tet­tu­ja, ru­tii­ni­leik­kauk­sia jou­du­taan siir­tä­mään. Hoi­to­hen­ki­lö­kun­ta on uu­vuk­sis­sa ja ai­koo nous­ta bar­ri­ka­deil­le, jois­sa­kin kau­pun­geis­sa, esi­mer­kik­si Salz­bur­gis­sa, he ovat sen jo teh­neet ja osoit­ta­neet miel­tään ka­dul­la. Sai­raa­loit­ten joh­to pel­kää edes­sä ole­vaa bur­nout-aal­toa tai vaih­to­eh­toi­ses­ti mas­sair­ti­sa­nou­tu­mi­sia: hoi­ta­jien ka­pa­si­tee­til­la on ra­jan­sa. On tur­haut­ta­vaa huo­leh­tia po­ti­lais­ta, jot­ka ovat sai­ras­tu­neet, kos­ka ei­vät ole ro­ko­tus­ta ot­ta­neet – val­ta­o­sa vuo­de­o­sas­toil­la ma­kaa­vis­ta on juu­ri näi­tä ro­kot­tees­ta kiel­täy­ty­jiä. Ja voi vain ku­vi­tel­la, mikä voi­man­pon­nis­tus on hoi­taa teho-osas­tol­la po­ti­lai­ta aa­mus­ta il­taan ja öi­sin pu­keu­tu­nee­na täy­del­li­seen suo­ja­va­rus­tuk­seen kuin ast­ro­naut­ti, koko ajan nis­kas­sa pel­ko omas­ta sai­ras­tu­mi­ses­ta.

“En minä pe­ri­aat­tees­sa ro­ko­tus­ta vas­taan ole, en vain it­se sitä ha­lua; toki mi­nul­la on va­paa val­ta päät­tää, otan­ko ro­ko­tuk­sen vai en“, sa­noo sii­voo­ja­ni.

Jot­kut ro­kot­ta­mat­to­mat se­lit­tä­vät odot­ta­van­sa pa­rem­pia, te­hok­kaam­pia ro­kot­tei­ta.

Olen tois­ta miel­tä. So­li­daa­ri­suus on sana, jon­ka moni näi­nä ai­koi­na ha­lu­aa ko­ko­naan unoh­taa ja si­vuut­taa. Ol­koon sit­ten niin, jä­tet­tä­köön so­li­daa­ri­suus omaan on­ne­laan­sa. Sii­tä huo­li­mat­ta on yh­teis­kun­nas­sa ih­mis­ten kes­kel­lä elä­väl­lä oi­keuk­sien li­säk­si myös vel­vol­li­suuk­sia, sil­loin­kin, kun laki ei nii­tä hä­nel­le suo­ra­nai­ses­ti sa­ne­le ei­kä po­lii­si hie­ro ne­nän al­le.

Mitä, jos minä kiel­täy­tyi­sin vaih­ta­mas­ta au­too­ni tal­vi­ren­kai­ta? Voi­sin sa­noa, et­tä on­net­to­muuk­sia sat­tuu sii­tä huo­li­mat­ta, et­tä au­tot käyt­tä­vät tal­vi­ren­kai­ta, ne ei­vät siis ole kyl­lin pä­te­viä jäi­sil­lä teil­lä, odo­tan mie­luum­min, et­tä ke­hi­te­tään sel­lai­set ren­kaat, jot­ka var­mas­ti pi­tä­vät mi­nut tiel­lä. Hö­pe­rö­nä mi­nua pi­det­täi­siin, jos niin sa­noi­sin.

Itä­val­las­sa on täl­lä het­kel­lä voi­mas­sa ns. 2G-sään­tö (Geimpft, Ge­ne­sen = ro­ko­tet­tu tai toi­pu­nut), mikä tar­koit­taa sitä, et­tä ylei­sö­ti­lai­suuk­siin, ra­vin­to­laan, kah­vi­laan, kam­paa­jal­le, hie­ro­jal­le, jal­ka­hoi­toon ja muu­al­le men­nes­sä on näy­tet­tä­vä ro­ko­tus­to­dis­tus tai vaih­to­eh­toi­ses­ti to­dis­tus sai­ras­te­tus­ta ko­ro­nas­ta. Sak­ko sään­nön rik­ko­mi­ses­ta on tun­tu­va. Ter­veys­mi­nis­te­ri on juu­ri il­moit­ta­nut, et­tä sai­raa­loit­ten ja muit­ten hoi­to­lai­tos­ten hen­ki­lö­kun­nan on otet­ta­va ro­ko­tus, yleis­tä ro­ko­tus­pak­koa har­ki­taan.

Olen saa­nut kak­si ro­ko­tus­ta ja saan kol­man­nen en­si vii­kol­la, mut­ta sii­tä huo­li­mat­ta olen huo­lis­sa­ni, en niin­kään it­se­ni puo­les­ta, vaan ylei­ses­ti: ti­lan­ne ei ole hal­lin­nas­sa. Mi­hin ol­laan me­nos­sa? Pe­lot­taa.

Wien 12.11.2021