Testatkaa, testatkaa,…

Pu­he­li­me­ni ki­lah­ti aa­mu­päi­väl­lä, sain teks­ti­vies­tin, jon­ka lä­het­tä­jäk­si oli mer­kit­ty Wie­nin kau­pun­ki. Ava­sin sen: „PCR-tes­tin­ne tu­los on täs­sä lin­kis­sä“, luki pu­he­li­men ruu­dus­sa. Ava­sin lin­kin mut­kik­kaan koo­din avul­la ja luin tes­ti­tu­lok­sen: ne­ga­tii­vi­nen. Vaik­kei tu­los yl­lät­tä­nyt – häm­mäs­ty­nyt oli­sin ol­lut, jos ruu­dus­sa oli­si ol­lut sana po­si­tii­vi­nen – jon­kin­lai­sen pie­nen jän­ni­tyk­sen tun­sin sil­ti vies­tiä ava­tes­sa­ni.

Testatkaa, testatkaa,…

Pu­he­li­me­ni ki­lah­ti aa­mu­päi­väl­lä, sain teks­ti­vies­tin, jon­ka lä­het­tä­jäk­si oli mer­kit­ty Wie­nin kau­pun­ki. Ava­sin sen: „PCR-tes­tin­ne tu­los on täs­sä lin­kis­sä“, luki pu­he­li­men ruu­dus­sa. Ava­sin lin­kin mut­kik­kaan koo­din avul­la ja luin tes­ti­tu­lok­sen: ne­ga­tii­vi­nen. Vaik­kei tu­los yl­lät­tä­nyt – häm­mäs­ty­nyt oli­sin ol­lut, jos ruu­dus­sa oli­si ol­lut sana po­si­tii­vi­nen – jon­kin­lai­sen pie­nen jän­ni­tyk­sen tun­sin sil­ti vies­tiä ava­tes­sa­ni.

Esmaeil

– Mi­tes tent­ti meni? Es­ma­ei­lin huo­neen ovi on au­ki, sii­tä tie­dän, et­tä tent­ti on ohi; ko­pu­tan va­ro­vas­ti oven­pie­leen. Es­ma­eil is­tuu ala­ku­loi­se­na lap­to­pin­sa edes­sä.

Esmaeil

– Mi­tes tent­ti meni? Es­ma­ei­lin huo­neen ovi on au­ki, sii­tä tie­dän, et­tä tent­ti on ohi; ko­pu­tan va­ro­vas­ti oven­pie­leen. Es­ma­eil is­tuu ala­ku­loi­se­na lap­to­pin­sa edes­sä.

Melan­ko­li­nen kesä

Su­ru­vaip­pa, toi­nen, kol­mas. Vai on­ko nii­tä vain kak­si ja ne seu­raa­vat mi­nua, kun kul­jen met­sän hal­ki mök­ki­po­lul­la­ni? Ne ovat hät­käh­dyt­tä­vän kau­nii­ta per­ho­sia, näen nii­tä usein tänä ke­sä­nä ja mie­tin, ha­lu­a­vat­ko ne ker­toa mi­nul­le jo­ta­kin.

Melan­ko­li­nen kesä

Su­ru­vaip­pa, toi­nen, kol­mas. Vai on­ko nii­tä vain kak­si ja ne seu­raa­vat mi­nua, kun kul­jen met­sän hal­ki mök­ki­po­lul­la­ni? Ne ovat hät­käh­dyt­tä­vän kau­nii­ta per­ho­sia, näen nii­tä usein tänä ke­sä­nä ja mie­tin, ha­lu­a­vat­ko ne ker­toa mi­nul­le jo­ta­kin.

Mul­pe­ri­puun alla

Toi­sen maa­il­man­so­dan ai­ka­na Un­ka­ris­sa is­tu­tet­tiin mul­pe­ri­pui­ta kaik­kien ta­lo­jen puu­tar­haan, aja­tus oli se, et­tä per­heet sai­si­vat li­sä­tu­lo­ja silk­ki­per­hos­ten kas­va­tuk­ses­ta. Niit­ten tou­kat syö­vät mul­pe­ri­puun leh­tiä ja ko­te­loi­tu­vat silk­ki­siin ko­te­loi­hin ja silk­kiä tar­vit­tiin so­dan ai­ka­na las­ku­var­jo­te­ol­li­suu­teen. Näin mi­nul­le ker­toi edes­men­nyt naa­pu­ri­ni Ka­ro­ly, kun ta­lon os­tet­tu­a­ni ky­se­lin, mik­si puu­tar­has­sa­ni ja naa­pu­rien­kin puu­tar­hois­sa on mul­pe­ri­pui­ta. Sii­tä en pääs­syt pe­ril­le, on­nis­tui­ko aja­tus, toi­sin sa­no­en saa­tiin­ko per­hos­ten tou­kis­ta silk­kiä ja sitä taas mark­ki­noi­tua.

Mul­pe­ri­puun alla

Toi­sen maa­il­man­so­dan ai­ka­na Un­ka­ris­sa is­tu­tet­tiin mul­pe­ri­pui­ta kaik­kien ta­lo­jen puu­tar­haan, aja­tus oli se, et­tä per­heet sai­si­vat li­sä­tu­lo­ja silk­ki­per­hos­ten kas­va­tuk­ses­ta. Niit­ten tou­kat syö­vät mul­pe­ri­puun leh­tiä ja ko­te­loi­tu­vat silk­ki­siin ko­te­loi­hin ja silk­kiä tar­vit­tiin so­dan ai­ka­na las­ku­var­jo­te­ol­li­suu­teen. Näin mi­nul­le ker­toi edes­men­nyt naa­pu­ri­ni Ka­ro­ly, kun ta­lon os­tet­tu­a­ni ky­se­lin, mik­si puu­tar­has­sa­ni ja naa­pu­rien­kin puu­tar­hois­sa on mul­pe­ri­pui­ta. Sii­tä en pääs­syt pe­ril­le, on­nis­tui­ko aja­tus, toi­sin sa­no­en saa­tiin­ko per­hos­ten tou­kis­ta silk­kiä ja sitä taas mark­ki­noi­tua.

Kesä ja helle, mutta elossa olen!

Oi­ke­as­taan mi­nun pi­täi­si poi­mia mul­pe­rei­ta, en­sim­mäi­set niis­tä ovat kyp­siä ja tuu­li pu­dot­te­lee nii­tä jo maa­han mul­pe­ri­puun al­le. Mut­ta mi­ten voi teh­dä ul­ko­na pie­nin­tä­kään lii­ket­tä vaa­ti­vaa työ­tä, kun läm­pö­mit­ta­ri jo aa­mu­päi­väl­lä kel­lo 10 näyt­ti 30°C, il­ta­päi­väl­lä luku on var­maan 37°C, ai­na­kin ei­len oli!

Kesä ja helle, mutta elossa olen!

Oi­ke­as­taan mi­nun pi­täi­si poi­mia mul­pe­rei­ta, en­sim­mäi­set niis­tä ovat kyp­siä ja tuu­li pu­dot­te­lee nii­tä jo maa­han mul­pe­ri­puun al­le. Mut­ta mi­ten voi teh­dä ul­ko­na pie­nin­tä­kään lii­ket­tä vaa­ti­vaa työ­tä, kun läm­pö­mit­ta­ri jo aa­mu­päi­väl­lä kel­lo 10 näyt­ti 30°C, il­ta­päi­väl­lä luku on var­maan 37°C, ai­na­kin ei­len oli!

Pik­ku­ky­lässä pik­ku­ky­län juorut

Várba­lo­gis­sa, un­ka­ri­lai­ses­sa pik­ku­ky­läs­sä, jos­sa mi­nul­la on pie­ni talo, asuu, tai asui, toi­nen­kin skan­di­na­vi­nen per­he: ruot­sa­lai­nen Rolf ja hä­nen suo­ma­lai­nen vai­mon­sa Riit­ta. He ovat oi­ke­as­taan jo muut­ta­neet ta­kai­sin Ruot­siin, jos­sa ovat ai­em­min asu­neet, mut­ta ta­lo­aan he ei­vät ole vie­lä myy­neet. Riit­ta tu­lee sil­loin täl­löin hoi­ta­maan ta­lon puu­tar­haa, Rolf py­syt­te­lee Tuk­hol­mas­sa.

Pik­ku­ky­lässä pik­ku­ky­län juorut

Várba­lo­gis­sa, un­ka­ri­lai­ses­sa pik­ku­ky­läs­sä, jos­sa mi­nul­la on pie­ni talo, asuu, tai asui, toi­nen­kin skan­di­na­vi­nen per­he: ruot­sa­lai­nen Rolf ja hä­nen suo­ma­lai­nen vai­mon­sa Riit­ta. He ovat oi­ke­as­taan jo muut­ta­neet ta­kai­sin Ruot­siin, jos­sa ovat ai­em­min asu­neet, mut­ta ta­lo­aan he ei­vät ole vie­lä myy­neet. Riit­ta tu­lee sil­loin täl­löin hoi­ta­maan ta­lon puu­tar­haa, Rolf py­syt­te­lee Tuk­hol­mas­sa.