Lonkkaleikkaukseni jälkeen minun oli etsittävä huusholliini siivooja, Itävallassa leikkausmetodi on toinen kuin Suomessa: täällä uuden titaali/keramiikkaproteesin annetaan kasvaa kiinni reisiluuhun eikä sitä sementoida niin kuin Suomessa. Prosessi kestää ainakin kuusi viikkoa, ja sinä aikana on käytettävä kyynärsauvoja eikä ole lupa kumartua, lonkan on oltava suorassa linjassa. Lonkkaleikkauskuntoutuja ei imuria voi käyttää ja kuudessa viikossa huusholli viidakoituu muutenkin, ellei kukaan ryhdy vastatoimenpiteisiin.
Leikkauksestani on kulunut jo vuosia, mutta kun löysin miellyttävän siivoojan, en ole hänen avustaan luopunut ja meistä on tullut melkein ystäviä.
Mutta eilen riitelin hänen kanssaan! Hän soitti sovittuun aikaan ovikelloa ja eteisessä, vaihtaessamme kuulumisia hän mainitsi ohimennen, ettei ole ottanut koronarokotusta eikä aiokaan sitä ottaa.
“Mitä, et ole ottanut rokotusta!?“ Minä melkein hyppäsin kattoon.
“Kuljet huushollista toiseen, käytät yleisiä kulkuneuvoja ja altistat niin itsesi kuin asiakkaasi, minut esimerkiksi, virukselle. Sinä pelaat venäläistä rulettia!“
Siivoojani puolustautui sillä, että hän testaa itsensä säännöllisesti ja huomaisi kyllä, jos kantaisi virusta. Syyksi rokottamattomuuteensa hän kertoi, että välttää kaikkia lääkkeitä eikä ole vuosikausiin niellyt mitään muita kuin luonnontuotteita.
Minulle nämä selitykset eivät riitä. Itävalta on tällä hetkellä tilanteessa, jossa koronavirus leviää kuin kulovalkea ja seuraus on se, että sairaalat ovat täynnä, teho-osastot ylikuormitettuja, rutiinileikkauksia joudutaan siirtämään. Hoitohenkilökunta on uuvuksissa ja aikoo nousta barrikadeille, joissakin kaupungeissa, esimerkiksi Salzburgissa, he ovat sen jo tehneet ja osoittaneet mieltään kadulla. Sairaaloitten johto pelkää edessä olevaa burnout-aaltoa tai vaihtoehtoisesti massairtisanoutumisia: hoitajien kapasiteetilla on rajansa. On turhauttavaa huolehtia potilaista, jotka ovat sairastuneet, koska eivät ole rokotusta ottaneet – valtaosa vuodeosastoilla makaavista on juuri näitä rokotteesta kieltäytyjiä. Ja voi vain kuvitella, mikä voimanponnistus on hoitaa teho-osastolla potilaita aamusta iltaan ja öisin pukeutuneena täydelliseen suojavarustukseen kuin astronautti, koko ajan niskassa pelko omasta sairastumisesta.
“En minä periaatteessa rokotusta vastaan ole, en vain itse sitä halua; toki minulla on vapaa valta päättää, otanko rokotuksen vai en“, sanoo siivoojani.
Jotkut rokottamattomat selittävät odottavansa parempia, tehokkaampia rokotteita.
Olen toista mieltä. Solidaarisuus on sana, jonka moni näinä aikoina haluaa kokonaan unohtaa ja sivuuttaa. Olkoon sitten niin, jätettäköön solidaarisuus omaan onnelaansa. Siitä huolimatta on yhteiskunnassa ihmisten keskellä elävällä oikeuksien lisäksi myös velvollisuuksia, silloinkin, kun laki ei niitä hänelle suoranaisesti sanele eikä poliisi hiero nenän alle.
Mitä, jos minä kieltäytyisin vaihtamasta autooni talvirenkaita? Voisin sanoa, että onnettomuuksia sattuu siitä huolimatta, että autot käyttävät talvirenkaita, ne eivät siis ole kyllin päteviä jäisillä teillä, odotan mieluummin, että kehitetään sellaiset renkaat, jotka varmasti pitävät minut tiellä. Höperönä minua pidettäisiin, jos niin sanoisin.
Itävallassa on tällä hetkellä voimassa ns. 2G-sääntö (Geimpft, Genesen = rokotettu tai toipunut), mikä tarkoittaa sitä, että yleisötilaisuuksiin, ravintolaan, kahvilaan, kampaajalle, hierojalle, jalkahoitoon ja muualle mennessä on näytettävä rokotustodistus tai vaihtoehtoisesti todistus sairastetusta koronasta. Sakko säännön rikkomisesta on tuntuva. Terveysministeri on juuri ilmoittanut, että sairaaloitten ja muitten hoitolaitosten henkilökunnan on otettava rokotus, yleistä rokotuspakkoa harkitaan.
Olen saanut kaksi rokotusta ja saan kolmannen ensi viikolla, mutta siitä huolimatta olen huolissani, en niinkään itseni puolesta, vaan yleisesti: tilanne ei ole hallinnassa. Mihin ollaan menossa? Pelottaa.
Wien 12.11.2021
Wienin evankelis-luterilainen kirkko kampanjoi tänä talvena tarjoamalla “lämpimän sunnuntai-iltapäivän“ niille, jotka joutuvat miettimään, syövätkö vatsansa täyteen vai käyttävätkö mieluummin vähät rahansa asunnon lämmittämiseen. Lämmittelemään ja seurustelemaan voivat tulla kaikki, jotka ovat yksinäisiä ja kaipaavat juttuseuraa; kutsu on avoin, kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.
Wienin evankelis-luterilainen kirkko kampanjoi tänä talvena tarjoamalla “lämpimän sunnuntai-iltapäivän“ niille, jotka joutuvat miettimään, syövätkö vatsansa täyteen vai käyttävätkö mieluummin vähät rahansa asunnon lämmittämiseen. Lämmittelemään ja seurustelemaan voivat tulla kaikki, jotka ovat yksinäisiä ja kaipaavat juttuseuraa; kutsu on avoin, kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.
Suomalaisissa joulumyyjäisissä on perinteisesti aina myös arpajaiset ja pitkä lista arpajaisvoittoja, joita firmat lahjoittavat Suomalaiselle kouluyhdistykselle, myyjäisten pääjärjestäjälle. Päävoitto on Finnairin meno-paluulippu Helsinkiin. Arvonta suoritetaan myyjäisten loppupuolella.
Suomalaisissa joulumyyjäisissä on perinteisesti aina myös arpajaiset ja pitkä lista arpajaisvoittoja, joita firmat lahjoittavat Suomalaiselle kouluyhdistykselle, myyjäisten pääjärjestäjälle. Päävoitto on Finnairin meno-paluulippu Helsinkiin. Arvonta suoritetaan myyjäisten loppupuolella.
Wienin paikallisseurakunnassani pidettiin tänään solidaarisuusjumalanpalvelus ja muistettiin Iranin kansan taistelua ihmisoikeuksien puolesta; naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ei niitä voi erottaa omaksi kategoriakseen, muistutti pastorimme seurakuntaa. Saarnan yhteydessä kolme seurakunnan iranilaista jäsentä kertoi oman näkemyksensä nykytilanteesta kotimaassaan ja alttarin viereen viritetyltä skreeniltä näimme lukemattomien mielenosoituksissa ammuttujen, etupäässä nuorten, kuvia.
Wienin paikallisseurakunnassani pidettiin tänään solidaarisuusjumalanpalvelus ja muistettiin Iranin kansan taistelua ihmisoikeuksien puolesta; naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ei niitä voi erottaa omaksi kategoriakseen, muistutti pastorimme seurakuntaa. Saarnan yhteydessä kolme seurakunnan iranilaista jäsentä kertoi oman näkemyksensä nykytilanteesta kotimaassaan ja alttarin viereen viritetyltä skreeniltä näimme lukemattomien mielenosoituksissa ammuttujen, etupäässä nuorten, kuvia.
Puolitoista vuotta sitten kuollut Kirsti-tätini oli 11-päisen sisaruskatraan nuorin, ja tänä kesänä, kun testamentti oli lopulta hyväksytty, tyhjensimme hänen asuntoaan. Ei tätini mikään tavaroitten keräilijä ollut, maalaistalossa hankalien matkojen takana lapsuutensa elänyt ihminen. Mutta pitkän elämän aikana ihmiselle kertyy tavaraa, ja vaikka täti kenties oli aikonut eläkevuosinaan niitä järjestellä ja karsia, niin siihen eivät hänen voimansa enää riittäneet. Omia lapsia hänellä ei ollut, ja niin jouduimme me sisarusten lapset remmiin. Helppo tehtävä se ei ollut, sen tietää jokainen vanhempiensa tai jonkun muun jäämistöä selvitellyt ihminen.
Puolitoista vuotta sitten kuollut Kirsti-tätini oli 11-päisen sisaruskatraan nuorin, ja tänä kesänä, kun testamentti oli lopulta hyväksytty, tyhjensimme hänen asuntoaan. Ei tätini mikään tavaroitten keräilijä ollut, maalaistalossa hankalien matkojen takana lapsuutensa elänyt ihminen. Mutta pitkän elämän aikana ihmiselle kertyy tavaraa, ja vaikka täti kenties oli aikonut eläkevuosinaan niitä järjestellä ja karsia, niin siihen eivät hänen voimansa enää riittäneet. Omia lapsia hänellä ei ollut, ja niin jouduimme me sisarusten lapset remmiin. Helppo tehtävä se ei ollut, sen tietää jokainen vanhempiensa tai jonkun muun jäämistöä selvitellyt ihminen.
En käy säännöllisesti kampaajalla, en nauti siitä, että joku hypistelee tukkani, päinvastoin: minusta kampaajalla käynti muistuttaa hammaslääkärillä käyntiä. Mutta yhtä lailla kuin hammaslääkäriin on kampaajallekin joskus pakko mennä. Keväällä siirsin aikavarauksen tekoa niin pitkään kuin mahdollista, ensin koronaan sairastumisen takia, sitten silkkaa laiskuuttani, ja kun lopulta tartuin puhelimeen ja tilasin ajan, sain sen lauantaiksi, 25. kesäkuuta.
En käy säännöllisesti kampaajalla, en nauti siitä, että joku hypistelee tukkani, päinvastoin: minusta kampaajalla käynti muistuttaa hammaslääkärillä käyntiä. Mutta yhtä lailla kuin hammaslääkäriin on kampaajallekin joskus pakko mennä. Keväällä siirsin aikavarauksen tekoa niin pitkään kuin mahdollista, ensin koronaan sairastumisen takia, sitten silkkaa laiskuuttani, ja kun lopulta tartuin puhelimeen ja tilasin ajan, sain sen lauantaiksi, 25. kesäkuuta.
Aivosumua, mitä se on, ihmettelin ennen. Koronan jälkiseurauksena sellaista saattaa esiintyä, luin silloin tällöin, mutta tarkempaan selostukseen siitä, mistä on kyse, en koskaan törmännyt. Mutta nyt tiedän, mitä se on: minulla on aivosumua.
Aivosumua, mitä se on, ihmettelin ennen. Koronan jälkiseurauksena sellaista saattaa esiintyä, luin silloin tällöin, mutta tarkempaan selostukseen siitä, mistä on kyse, en koskaan törmännyt. Mutta nyt tiedän, mitä se on: minulla on aivosumua.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Saukko loppiaisruokailulla Muroleen kanavalla.
Raimo Västilä
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste