Anu Kuivasmäki
Armahtakaa!
Kirkonkellot
Kesä on hippeimmillään ja takana on monta helteistä päivää. Jo keväällä on alkanut suunnittelu, mitä kesällä ja lomalla tehdään, missä käydään ja mihin tapahtumiin osallistutaan. Lapsiperheissä yritetään toteuttaa vähintäänkin perinteiksi muodostuneet huvipuistopäivät.
Monilla kesän odotus on myös pihan ja puutarhan kesäistutusten suunnittelua. Tutkitaan siemenluetteloita jo tammikuun pimeinä päivinä ja haaveillaan itse kasvatetuista kukkien ja hyötykasvien taimista ja siitä ihanasta sadosta, jota viljelykset tuottavat. Yleensä viljelykset ja suunnitelmat eivät edellisestä vuodesta pienene, vaikka kesän kastelu- ja hoitorumban jälkeen on saattanut huokaistakin, että ensi vuonna tyydyn vähempään.
Kaiken hyvän ja ihanan lisäksi kesä tuo helposti mukanaan vastakkainasettelun. Jos ja kun hellekausi maahamme iskee, alkaa tiukka keskustelu siitä, onko helle ihanaa vai kamalaa. Toiset eivät voi lainkaan ymmärtää niitä, joiden mielestä Suomessa muka voisi koskaan olla liian kuuma ja niiden toisten mielestä hellet-tä ihannoivat voivat muuttaa päiväntasaajalle.
Entäpä sitten he, jotka eivät siitä pihan laittamisesta innostu? Entäs jos jonkun piha onkin kesällä villinä voikukista ja kukkapenkit puskevat vuohenputkea ja nokkosta? Ei ole hienoja kesäkukkia eikä kasvihuone ja ryytimaa kukoista. Kuinka helposti tällaisen pihan omistaja tuomitaan laiskaksi ja saamattomaksi? Kun ei edes nurmikkoaan viitsi ajaa? Pilaa naapureidenkin elämän tuommoinen. Saisi muuttaa kerrostaloon!
Nautitaan Jumalan meille antamasta kesästä ja annetaan kaikkien kukkien kukkia!
Armahtakaa ihmiset! Armahtakaa toisianne ja muistakaa myös omaa jaksamistanne. Helteellä on hyvä ajatella vanhuksia, jotka kuumista asunnoistaan katselevat ikkunoista ulos pääsemättä sinne itse. Älkää myöskään tuomitko niitä, jotka eivät ehkä hoida pihojaan yhtä innokkaasti kuin muut. Heillä voi olla suurempiakin huolia elämässään kuin rikkakasvit puutarhassa. Tuomittavaa ei ole sekään, että viettää kesänsä kotona reissaamatta ja sen suuremmin mihinkään osallistumatta ja lataa akkujaan sitä ah niin ihanaa talvea varten!
Asioilla on aina vähintään kaksi puolta. Asetutaan välillä toisten ihmisen asemaan ja yritetään ymmärtää asioita myös heidän näkökulmastaan. Ei tuomita eikä syyllistetä ketään tietämättä näkyvien asioiden takana piilossa olevaa todellisuutta. Nautitaan Jumalan meille antamasta kesästä ja annetaan kaikkien kukkien kukkia!
Kirjoittaja on seurakunnan vs. kanttori