Ke­vät­tä se oli jos­kus 80-lu­vul­la, kun ala-as­teel­la ol­les­sa­ni ko­koon­nuim­me aa­mul­la ki­vi­kou­lun pi­haan li­pun­nos­toon ja lau­la­maan Si­ni­ris­ti­lip­pum­me -lau­lua. Mi­nua har­mit­ti, kos­ka lau­lua ei ol­tu har­joi­tel­tu en­kä sitä osan­nut.

Au­ti­os­sa lei­ril­lä ol­les­sa lip­pu oli nos­tet­tu joka aa­mu ja tie­tys­ti las­ket­tu il­lal­la, mut­ta tuo lau­lu teki kou­lun pi­han ti­lai­suu­des­ta eri­tyi­sen hie­non. Lei­reil­lä muis­tan ai­na jän­nit­tä­nee­ni mil­loin oli­si mi­nun vuo­ro­ni ol­la lip­pua nos­ta­mas­sa ja toi­voin, et­tei sitä kos­kaan tu­li­si. Oli­han ope­tet­tu, et­tä jos lip­pu osuu maa­han se pi­tää polt­taa ja ar­ve­lin, mi­nun vuo­rol­la­ni niin voi­si hel­pos­ti käy­dä ja et­tä se oli­si kau­hea hä­peä ja tu­li­si kal­liik­si.

Eläm­me juu­ri nyt vil­kas­ta li­pu­tu­sai­kaa. Ku­lu­val­le vii­kol­le­kin li­pu­tus­päi­viä osuu kol­me. Toi­saal­ta esi­mer­kik­si syys­kuus­sa tai tam­mi­kuus­sa vi­ral­li­sia li­pu­tus­päi­viä ei ole ol­len­kaan.

Si­ni­ris­tin voi sil­ti näh­dä mil­loin ja mis­sä vain, mu­ka­na elä­män ilois­sa ja su­ruis­sa. Lip­pu puo­li­tan­gos­sa ker­too kuo­le­mas­ta ja lip­puun ver­hot­tu ark­ku ras­kaas­ta me­ne­tyk­ses­tä.

Lä­hes jo­kai­nen suo­ma­lai­nen on kuul­lut ker­rot­ta­van ää­rim­mäi­sen rii­pai­se­van sota-ajan ta­pauk­sen, kun si­ni­ris­ti, suo­ma­lai­suu­den ja kau­pun­gin hal­lin­nan merk­ki, otet­tiin alas Vii­pu­rin lin­nan tor­nis­ta, kun kau­pun­ki piti jät­tää. Erään ai­ka­kau­den päät­ty­mi­ses­tä ker­toi myös ai­ka­naan pre­si­dent­ti Mau­no Koi­vis­ton kuo­le­maa seu­ran­neen päi­vän su­ru­li­pu­tus kaut­ta maan. Muis­tan kuin­ka loh­dut­to­mil­ta sil­loin näyt­ti­vät san­ka­ri­hau­dan puo­li­tan­gos­sa lie­hu­neet li­put.

Useim­mi­ten lip­pu kui­ten­kin on­nek­si nos­te­taan sal­koon juh­lan ja on­nen mer­keis­sä. Ur­hei­lu­ta­pah­tu­mis­sa lie­hu­vat li­put ker­to­vat suu­res­ta ilos­ta, yh­teis­hen­ges­tä ja yl­pey­des­tä ol­la suo­ma­lai­nen.

Mu­ka­va on se­kin, kun ul­ko­mail­la liik­ku­es­sa nä­kee pie­nen si­ni­ris­tin au­ton re­kis­te­ri­kil­ves­sä, mat­kai­li­jan re­pus­sa tai ho­tel­lin lip­pu­tan­gos­sa. Meil­lä on kau­nis oma lip­pu, an­ne­taan sen lie­hua ai­na kun sii­hen on ai­het­ta!

”Nou­se sal­koon lip­pu val­koi­nen, piir­rä pil­viin ris­ti si­ni­nen. Se on kal­lein aar­re isän­maam­me, merk­ki ku­nin­kaam­me, liit­to ikui­nen. Nou­se sal­koon toi­vo sy­dän­ten, nou­se sal­koon ris­ti Jee­suk­sen!” -Las­se Heik­ki­lä, Suo­ma­lai­nen mes­su

Ee­va-Kai­sa Pa­lo­vii­ta