Van­ha pie­ni ja­pa­ni­lai­nen au­to­kot­te­ro­ni hyr­rä­si luo­tet­ta­van kuu­loi­ses­ti pit­kin pien­tä maa­seu­dun kan­ta­tie­tä. Mat­kus­tin juu­ri pa­pik­si vi­hit­ty­nä nuo­re­na mie­he­nä koh­ti en­sim­mäis­tä seu­ra­kun­taa­ni. Mie­tin kaik­kea tu­le­vaa ja sitä, kuin­ka sii­tä sel­vi­äi­sin. Tun­sin epä­var­muut­ta tun­te­mat­to­man tu­le­vai­suu­den edes­sä.

Tuo­na il­ta­na mie­lee­ni pa­lau­tui sa­teen­kaa­ren mer­ki­tys Raa­ma­tus­sa Ju­ma­lan us­kol­li­suu­den ja ar­mol­li­suu­den merk­ki­nä. S

Lop­pu­ke­sän veh­rey­des­sä vas­taa­ni tuli sank­ka sa­de­kuu­ro ja pian sen jäl­keen kir­kas au­rin­gon­pais­te. Lo­pul­ta etee­ni avau­tui mie­leen­pai­nu­van kau­nis sa­teen­kaa­ri. Se nä­kyi juu­ri sii­nä suun­nas­sa, mis­sä tu­le­va seu­ra­kun­ta­ni mi­nua odot­ti.

Tuo­na il­ta­na mie­lee­ni pa­lau­tui sa­teen­kaa­ren mer­ki­tys Raa­ma­tus­sa Ju­ma­lan us­kol­li­suu­den ja ar­mol­li­suu­den merk­ki­nä. Se roh­kai­si ja an­toi luot­ta­mus­ta tu­le­vaan, joka oli sil­loin täy­sin hä­mä­rän pei­tos­sa.

Jou­lun ai­kaan kuu­luu ker­to­mus tai­vaal­la nä­ky­väs­tä mer­kis­tä. Ei to­sin sa­teen­kaa­res­ta vaan täh­des­tä: Ku­nin­kaan sa­nat kuul­tu­aan tie­tä­jät läh­ti­vät mat­kaan, ja täh­ti, jon­ka he oli­vat näh­neet nou­se­van tai­vaal­le, kul­ki hei­dän edel­lään. Kun täh­ti tuli sen pai­kan ylä­puo­lel­le, mis­sä lap­si oli, se py­säh­tyi sii­hen. Mie­het nä­ki­vät täh­den, ja hei­dät val­ta­si suu­ri ilo. (Matt. 2: 9-11)

Täh­ti oli tie­tä­jil­le toi­von merk­ki, merk­ki oi­keu­den­mu­kai­sen ku­nin­kaan syn­ty­mäs­tä. Tämä sai hei­dät läh­te­mään liik­keel­le kau­kai­ses­ta ko­ti­maas­taan, jot­ta he voi­si­vat to­dis­taa mer­kit­tä­vää ja his­to­ri­al­li­ses­ta ta­pah­tu­maa omin sil­min. Mat­kal­laan tie­tä­jät oli­vat kui­ten­kin tun­te­mat­to­man tu­le­vai­suu­den edes­sä.

He jou­tui­vat te­ke­mään mat­kaan­sa epä­var­moi­na ja suur­ten ky­sy­mys­ten saat­te­le­ma­na: Löy­däm­me­kö kos­kaan pe­ril­le? Sel­vi­äm­me­kö mat­kal­tam­me ta­kai­sin ko­tiin ter­vei­nä? En­tä jos olem­me ereh­ty­neet ei­kä mi­tään ku­nin­gas­ta ole syn­ty­nyt­kään?

Us­kon et­tä jou­lun täh­del­lä on tär­keä sa­no­ma meil­le kai­kil­le jot­ka tänä jou­lu­na tun­nem­me epä­var­muut­ta tun­te­mat­to­man tu­le­vai­suu­den edes­sä.

Eri­koi­nen täh­ti ei kui­ten­kaan jät­tä­nyt mat­ka­lai­sia pu­laan. He löy­si­vät kuin löy­si­vät­kin pe­ril­le tai­vaal­li­sen na­vi­gaat­to­rin opas­ta­ma­na. En­sim­mäis­tä jou­lua to­dis­ta­nei­den vie­rai­den epä­var­muus ja pel­ko haih­tui Jee­sus- lap­sen sei­men ää­rel­lä. Hei­dän suu­ri hel­pot­tu­nei­suu­ten­sa ja huo­jen­tu­nei­suu­ten­sa pur­kau­tui suu­re­na ilo­na.

Us­kon et­tä jou­lun täh­del­lä on tär­keä sa­no­ma meil­le kai­kil­le jot­ka tänä jou­lu­na tun­nem­me epä­var­muut­ta tun­te­mat­to­man tu­le­vai­suu­den edes­sä. Meil­le jot­ka mie­tim­me: Sel­vi­än­kö minä? Tu­len­ko toi­meen? Jään­kö yk­sin? Kes­tää­kö ter­vey­te­ni? Jou­lun täh­ti va­lai­see elä­mäm­me mai­se­maa ja sy­tyt­tää sii­hen toi­von.

Toi­von täh­des­tä em­me voi lu­kea tu­le­vai­suut­tam­me em­me­kä koh­ta­lo­am­me, ja hyvä niin. Saam­me kui­ten­kin ai­heen vah­vaan luot­ta­muk­seen: Kun kul­jem­me koh­ti tu­le­vaa, hyvä Ju­ma­la jo odot­taa mei­tä siel­lä. Mitä koh­taam­me­kin, koh­taam­me sen niin et­tä ih­mi­sek­si syn­ty­nyt Va­pah­ta­jam­me kul­kee joka as­ke­len kans­sam­me. Toi­von täh­den voim­me koh­da­ta tu­le­vai­suu­den luot­ta­vai­sin mie­lin.

Ra­kas Jee­sus, Va­pah­ta­jam­me.

Si­nun sei­me­si ää­reen tu­li­vat

idän tie­tä­jät lah­joi­neen,

sil­lä Ju­ma­lan täh­ti joh­dat­ti hei­tä.

Myös me tu­lem­me va­lo­si kut­su­mi­na

-tu­lem­me pi­me­äs­tä, tyh­jin kä­sin, e

pä­var­moi­na ja pe­lok­kai­na.

Kat­som­me si­nuun, ih­mi­sek­si syn­ty­nyt Ju­ma­la, ja pyy­däm­me:

Sy­ty­tä elä­määm­me

tai­vaas­ta tuo­ma­si toi­von valo.

Kos­ke­ta mei­tä ja lä­he­tä mei­dät liik­keel­le ja­ka­maan rak­kau­te­si lah­jo­ja.

Amen.