50 vuot­ta

Kun lun­ta tu­lee, yrit­tä­jän työ­päi­vät ve­ny­vät pit­kik­si. Sa­maan ai­kaan pi­tää ol­la val­mis läh­te­mään myös VPK:n hä­ly­tyk­siin. Mu­ro­le­lai­nen Mika Mä­ke­lä on pyö­rit­tää mo­ni­a­lais­ta maa­seu­tu­y­ri­tys­tä, jon­ka ryt­mi mää­räy­tyy vuo­den- ja vuo­ro­kau­de­nai­ko­jen mu­kaan. Tal­vel­la työl­lis­tä­vät au­raus- ja hie­koi­tus­työt Ruo­ve­den kes­kus­tas­sa sekä elyn ja teil­lä aliu­ra­koit­si­ja­na sekä met­säyh­ti­öi­den ja yk­si­tyi­sa­si­ak­kai­den teil­lä jopa 50 ki­lo­met­rin sä­teel­lä Mu­ro­lees­ta.

– Jos lun­ta on, nyt­hän ei ole pal­jon tar­vin­nut au­rail­la, to­te­aa Mä­ke­lä.

Vä­hä­lu­mi­nen tal­vi on jät­tä­nyt ai­kaa met­sä­töil­le ja Han­nes-myrs­kyn kaa­ta­mien tuu­li­kaa­to­jen kor­juul­le. Ke­vääl­lä al­kaa myös polt­to­pui­den teko myyn­tiin ja ke­säl­lä työ­ko­ne vaih­tuu kai­vu­riin.

Mä­ke­lä asuu edel­leen ta­los­sa, jos­sa viet­ti lap­suu­ten­sa. Sil­loin sa­mas­sa pi­ha­pii­ris­sä asui iso­van­hem­pia ja si­sar, ja ti­lal­la oli lyp­sy- ja li­ha­kar­jaa. Ky­lä­kin oli Mi­kan lap­suu­sai­koi­na ai­ka toi­sen­lai­nen: oli pank­ki, pos­ti ja kak­si kaup­paa. Nyt kau­pas­sa pi­tää käy­dä Ruo­ve­den kes­kus­tas­sa tai Te­rä­lah­des­sa.

Ku­run met­sä­op­pi­lai­tos vei met­sä­ko­neen­kul­jet­ta­jan am­mat­tiin, ja Mä­ke­lä työs­ken­te­li hak­kuu­ko­neen kul­jet­ta­ja­na kym­me­ni­sen vuot­ta.

Vuon­na 2005 ko­ti­ti­lal­la teh­tiin su­ku­pol­ven­vaih­dos. Mika ja puo­li­so Sirk­ku muut­ti­vat kir­kon­ky­läl­tä ta­kai­sin ko­ti­ti­lal­le.

Per­heen po­jat ovat ny­ky­ään jo omis­sa me­nois­saan: Samu opis­ke­lee me­tal­li­a­laa Män­täs­sä ja kul­kee kou­luun päi­vit­täin Mu­ro­lees­ta. Manu suo­rit­taa par­hail­laan va­rus­mies­pal­ve­lus­taan.

Ti­la­kes­kuk­sen pää­ra­ken­nus on vuo­del­ta 1884, ja toi­nen pi­ha­pii­rin talo 1830-lu­vul­ta. Pää­ra­ken­nus re­mon­toi­tiin pe­rus­teel­li­ses­ti pa­ri­kym­men­tä vuot­ta sit­ten.

– Tämä men­tiin ihan täy­sin läpi. Pe­rus­tuk­set kor­jat­tiin ja talo pu­ret­tiin hir­si­pin­nal­le saak­ka. Myös kat­to uu­sit­tiin.

Mika Mä­ke­lä on toi­mi­nut Mu­ro­leen VPK:n pu­heen­joh­ta­ja­na jo nel­jän­nes­vuo­si­sa­dan. Hä­ly­tyk­siä tu­lee vuo­sit­tain ne­li­sen­kym­men­tä, ja aut­ta­mi­sen halu pi­tää hä­net toi­min­nas­sa mu­ka­na edel­leen.

– Mo­nes­ti se hä­ly­tys tu­lee juu­ri kun ruo­ka on lau­ta­sel­la, Mä­ke­lä nau­rah­taa.

Tässä talossa Mika Mäkelä on asunut lapsuudesta saakka. Parikymmentä vuotta sitten rakennus remontoitiin perusteellisesti.

Sirkku Somero

Haas­tat­te­lu­vii­kol­la Mä­ke­lä on osal­lis­tu­nut kah­teen­kin va­rau­tu­mis­kou­lu­tuk­seen. Han­nes-myrs­ky an­toi esi­ma­kua poik­keu­so­lois­ta. Sen ai­ka­na ky­lä­ta­lo avat­tiin la­taus- ja ko­koon­tu­mis­pai­kak­si ja ky­läyh­dis­tyk­sen ag­g­re­gaat­ti lai­nat­tiin myrs­kyn ai­ka­na Pih­la­ja­lah­del­le.

Ko­ti­va­ran tär­keys on Mä­ke­län mie­les­tä help­po tii­vis­tää:

– Vesi ja ruo­ka 72 tun­nik­si, ag­g­re­gaat­ti ja kui­vaa polt­to­puu­ta.

Polt­to­puis­ta hän ke­hot­taa hank­ki­maan hy­vis­sä ajoin. Ko­ro­na-ai­ka oli konk­reet­ti­nen esi­merk­ki sii­tä, mi­ten äk­kiä puut voi­vat lop­pua, kun kaik­ki tar­vit­se­vat pui­ta yh­täk­kiä sa­maan ai­kaan.

Va­rau­tu­mi­nen on myös yh­tei­söl­le tär­ke­ää.

– Mitä use­am­pi on hy­vin va­rau­tu­nut poik­keu­so­loi­hin, au­tet­ta­vi­a­kin on sil­loin vä­hem­män.

Met­sä on Mä­ke­läl­le tär­keä niin työ­ym­pä­ris­tö­nä kuin va­paa-ajal­la. Syk­syi­sin vii­kon­lo­put ku­lu­vat hir­vi­met­säl­lä.

La­pin-reis­sut kuu­lui­vat per­heen yh­tei­siin pe­rin­tei­siin sil­loin, kun po­jat oli­vat pie­nem­piä.

–  Per­he sekä luon­to ja met­sä on ol­lut ai­na lä­hel­lä sy­dän­tä.

Kor­jat­tu 21.2. klo 15.30 et­tä au­raus- ja hie­koi­tus­työt kes­kus­tas­sa ja ely-teil­lä on aliu­ra­koin­tia.