Aust­ra­li­an au­rin­ko paah­taa juu­ri nyt niin kuu­mas­ti, et­tä päi­väl­lä ulos ei ha­lua men­nä. Jon­na Aho­nen on toki kym­me­nes­sä vuo­des­sa sii­hen jo tot­tu­nut, mut­ta jos­kus hän kai­paa Suo­men vuo­de­nai­ko­ja. Toi­saal­ta hän naut­tii sii­tä, et­tä päi­vän pi­tuus py­syy sa­man­lai­se­na ym­pä­ri vuo­den.

Jon­na läh­ti Aust­ra­li­aan au pai­rik­si vuo­dek­si.

– En tien­nyt sil­loin, et­tä ta­pai­sin tääl­lä mie­he­ni en­kä pa­lai­si Suo­meen enää kuin käy­mään.

Nyt Bris­ba­nes­sa asu­vaan per­hee­seen kuu­lu­vat mie­hen, Cas­pa­rin, li­säk­si lap­set Isa­bel, 5, ja Luna, 3.

Rakkaus Caspariin muutti Jonnan paluusuunnitelmat. Ystävän häissä otetussa kuvassa taustalla on Story Bridge Brisbanessa.

Jonna Ahonen

Jonna, Caspar, Isabel ja Luna.

Katie Graham Photography.

Per­heen ar­ki on lii­kun­nal­li­nen: lau­an­tait al­ka­vat park­run-juok­sul­la. Juok­suk­lu­be­ja on kau­pun­gis­sa usei­ta. Ta­pa­na on vii­den ki­lo­met­rin len­kin jäl­keen käy­dä yh­des­sä aa­mu­pa­lal­la.

Jon­na ei Suo­mes­sa ol­lut kah­vin ys­tä­vä, mut­ta nyt cap­puc­ci­not mais­tu­vat.

– Mei­dän pahe on kyl­lä kah­vit ul­ko­na ja lap­sil­le ba­byc­hi­no eli vaah­do­tet­tu mai­to, hän nau­raa.

Vii­kon­lop­pui­hin kuu­lu­vat myös mark­ki­nat, uin­ti­ret­ket kau­pun­gin ui­ma­loi­hin tai tun­nin ajo­mat­kan pää­hän val­ta­me­ren ran­taan.

Lii­kun­ta yh­dis­ti pa­ris­kun­nan jo al­ku­met­reil­lä.

– Juos­tiin yh­des­sä ma­ra­ton­kin sil­loin eka­na vuon­na Gold Co­as­til­la, muis­te­lee Jon­na.

Meren rannalle on kotoa matkaa tunnin ajomatkan verran.

Jonna Ahonen

Kun en­sim­mäi­nen työn ja mat­kai­lun yh­dis­tä­mä 12 kuu­kau­den vii­su­mi lop­pui, Jon­na pa­la­si puo­lek­si vuo­dek­si Suo­meen ja työs­ken­te­li Pirk­ka­las­sa päi­vä­ko­dis­sa.

Työn­saan­ti päi­vä­ko­dis­ta on ol­lut Aust­ra­li­as­sa help­poa. Päi­vä­ko­tien ar­ki on pää­a­si­as­sa ai­ka sa­man­lais­ta mo­lem­mis­sa mais­sa.

– Lap­set ovat sa­man­lai­sia kui­ten­kin.

Tyy­lis­sä ja hin­nas­sa on kui­ten­kin eroa. Suo­mes­sa päi­vä­ko­dit ovat vi­su­aa­li­ses­ti mi­ni­ma­lis­ti­sem­pia, ta­voi­te on har­mo­nia ja luon­nol­li­suus. Aust­ra­li­as­sa si­sus­tuk­ses­sa käy­te­tään to­del­la pal­jon vä­re­jä, ver­taa Jon­na.

Hen­ki­lö­kun­taa on Suo­mes­sa enem­män. Suu­rin ero on per­heen pal­ve­lus­ta mak­sa­mas­sa hin­nas­sa: Aust­ra­li­as­sa päi­vä­hoi­dos­ta jou­tuu mak­sa­maan noin 10 000 (aust­ra­li­an dol­la­ria) vuo­des­sa.

Isabel kokeilee karjalanpiirakoitten rypytystä Suomi-kerhossa Brisbanessa.

Jonna Ahonen

Eng­lan­nin opet­te­lu vei ai­kan­sa, mut­ta työl­lis­ty­mi­nen päi­vä­ko­tiin aut­toi pää­se­mään ar­keen kiin­ni. So­si­aa­li­sen ver­kos­ton ra­ken­ta­mi­nen on ot­ta­nut ai­kaa ja vä­lil­lä on ikä­vä per­het­tä ja ys­tä­viä Suo­mes­sa – sekä suo­ma­lai­sia ir­to­kark­ke­ja.

– Ruis­lei­pää tie­ten­kin pyy­dän ai­na tuo­maan Suo­mes­ta ja sitä on jos­kus pak­ko ti­la­ta Suo­mi-kau­pas­ta.

Isabelin ensimmäinen koulupäivä tammikuun lopulla, yllä koulupuku ekaa kertaa.

Jonna Ahonen

Lap­sil­le Jon­na pu­huu Suo­mea, jota ty­töt pää­se­vät käyt­tä­mään myös Bris­ba­nen Suo­mi-kou­lus­sa ker­ran kuus­sa.

– Yri­tän par­haa­ni kie­len kans­sa, mut­ta on se haas­ta­vaa, kun mie­he­ni ei puhu ol­len­kaan suo­mea.

Jon­na ker­too, et­tä lu­kee ja lau­laa lap­sil­le suo­mek­si.

– Cas­par­kin osaa pari lau­lua suo­mek­si, oon niin pal­jon lau­les­kel­lut. Isa­bel ja Luna ra­kas­taa, kun lau­lan niil­le Tii­ti­äi­nen, met­sä­läi­nen -lau­lua en­nen nuk­ku­maan­me­noa.

Per­he asuu oma­ko­ti­ta­los­sa, jon­ka he os­ti­vat 1,5 vuot­ta sit­ten.

– Las­ten syn­ty­män myö­tä ha­lut­tiin isom­pi talo ja enem­män pi­haa. Ei ol­lut ko­vin help­po löy­tää, kos­ka asun­to­jen hin­nat ovat pil­vis­sä. On­nis­tut­tiin kui­ten­kin saa­maan tämä. Si­jain­ti ei ole lii­an kau­ka­na kes­kus­tas­ta ja kou­lu on ihan kä­ve­ly­mat­kan pääs­sä.

Isa­bel on nyt esi­kou­lus­sa. Kou­lu­päi­vät ovat kuu­den tun­nin mit­tai­sia. Eroa Suo­meen on sii­nä, et­tä kou­luun pi­tää ot­taa mu­kaan eväät ja kou­lu­pu­ku pi­tää ol­la kai­kil­la.

Jon­na ker­too, et­tä kos­ka it-alal­la työs­ken­te­le­vä Cas­par voi teh­dä etä­töi­tä, hän pys­tyy vie­mään ja ha­ke­maan Isa­be­lin joka päi­vä.

Luna on sa­mas­sa päi­vä­ko­dis­sa, jos­sa Jon­na työs­ken­te­lee.

Caspar, Isabel ja Luna tekevät tuttavuutta kengurun kanssa eläintarhassa.

Jonna Ahonen

Koti on met­sän lä­hel­lä, mikä on Jon­nas­ta iha­naa. On­ni on ol­lut myö­tä myös sii­nä, et­tä sa­mas­sa kau­pun­gi­no­sas­sa asuu hyvä suo­ma­lai­nen per­heys­tä­vä, joil­la on sa­ma­ni­käi­set lap­set.

– Heil­lä on myös ui­ma-al­las ja sau­na, jon­ka ys­tä­vä­ni isä Suo­mes­ta on käy­nyt te­ke­mäs­sä. Olen al­ka­nut myös mun is­käl­le pu­hu­maan, et­tä sau­na olis ai­ka kiva jut­tu...

Isabelin synttäreillä kylässä olivat myös Jonnan äiti Jaana (vas.) ja sisko Janita.

Jonna Ahonen

Jon­nan äi­ti ja si­sa­ret ovat käy­neet vie­rai­lul­la Aust­ra­li­as­sa.

– Ker­ran ta­vat­tiin puo­les­sa mat­kas­sa Sin­ga­po­res­sa, ker­too Jon­na.

Suo­mes­sa per­he käy 1-2 vuo­den vä­lein. Vii­mek­si he oli­vat käy­mäs­sä pää­si­äi­se­nä kak­si vuot­ta sit­ten.

– Soi­tel­laan tosi pal­jon ja sis­ko­ni ovat tosi tär­kei­tä lap­sil­le. Isa­bel pu­huu pal­jon lu­mes­ta. Lap­sis­ta on iha­naa tul­la Suo­meen. En­si ke­sä­nä tul­laan koko per­he mum­mu­laan Ruo­ve­del­le, toi­vot­ta­vas­ti ty­töt pää­se­vät sil­loin ui­maan.