Te­le­vi­si­os­sa haas­ta­tel­tiin Duud­so­nei­ta. Yh­del­tä heis­tä ky­syt­tiin, us­koo­ko hän Ju­ma­laan, hän kun oli ol­lut ri­pa­ril­la iso­se­na­kin. Kyl­lä, las­ten kans­sa ru­koil­laan il­ta­ru­kous­ta. Kyl­lä, hän us­koo jo­hon­kin kor­ke­am­paan voi­maan.

Täl­lä ta­val­la sa­noi­te­tun us­kon­tun­nus­tuk­sen olen näh­nyt muu­al­la­kin. Ih­mi­nen ai­ka luon­nos­taan ta­ju­aa, et­tä täy­tyy ol­la jo­tain ih­mis­tä suu­rem­paa. Jon­kun mie­les­tä se on kiu­sal­lis­ta, toi­sen mie­les­tä tur­val­lis­ta. On myös help­poa ja­kaa tämä aja­tus mel­kein ke­nen ta­han­sa kans­sa. Ajat­te­li­pa kor­ke­am­man voi­man ole­van mikä hy­vän­sä, voi mui­den kans­sa yh­des­sä sa­noa et­tä jo­tain suu­rem­paa on.

Mil­lais­ta on lait­taa toi­von­sa jo­hon­kin epä­mää­räi­seen kor­ke­am­paan voi­maan? Jo­hon­kin, jol­la ei ole ni­meä, ei suun­taa ei­kä vas­taus­ta. Sen voi va­paas­ti it­se mää­ri­tel­lä omien aja­tus­ten­sa mu­kai­sek­si ja ol­la tyy­ty­väi­nen omaan va­kau­muk­seen­sa.

Mi­hin ih­mi­nen pää­see täl­lä us­kon­tun­nus­tuk­sel­la? Mi­ten pit­käl­le se riit­tää? Raa­ma­tun mu­kaan ei ihan pe­ril­le as­ti. Jos aja­tel­laan et­tä on ole­mas­sa edes pie­ni mah­dol­li­suus sii­hen, et­tä Ju­ma­la on oi­ke­as­ti ole­mas­sa. Jos on ole­mas­sa se Ju­ma­lan suu­ri käm­men ja ra­kas­ta­va syli jos­sa kaik­ki lo­pul­ta kor­ja­taan hy­väk­si. Sil­loin sen va­raan kan­nat­taa las­kea. Se on pa­ras tar­jous mitä maan pääl­tä löy­tyy.

Jo­han­nes Kas­ta­ja rai­va­si tie­tä Va­pah­ta­jal­le. Hä­nen teh­tä­vän­sä oli ra­vis­tel­la ih­mis­ten luu­tu­nei­ta aja­tus­mal­le­ja. Ju­ma­lan val­ta­kun­ta tu­lee, Mes­si­as saa­puu. Olet­ko aja­tel­lut no­tee­ra­ta sen asi­an? Ha­lu­at­ko ol­la suu­res­sa mu­ka­na? Tämä on elä­mä­si ti­lai­suus. Jee­sus on tie jota kul­ke­mal­la pää­see pe­ril­le, mui­ta tei­tä ei ole meil­le lu­vat­tu.

Jo­han­nes Kas­ta­jal­la oli op­pi­lai­ta ku­ten Jee­suk­sel­la­kin. Heis­tä moni siir­tyi seu­raa­maan Jee­sus­ta. Jo­han­nes it­se oh­ja­si hei­tä: Kat­so­kaa, Ju­ma­lan Ka­rit­sa joka ot­taa pois maa­il­man syn­nin! Jos jo­tain hy­vää et­sit­te, tuol­ta se löy­tyy!

Puo­les­tam­me ei lyö­ty ris­til­le jo­tain kor­ke­am­paa voi­maa. Sin­ne vie­tiin Jee­sus, joka jou­lu­na syn­tyi maa­il­maan vel­jek­sem­me. Mei­dän tur­vam­me on Ju­ma­la, jol­la on nimi. Hä­nel­lä on kas­vot ja hän on per­soo­na. Hän kuun­te­lee mei­tä ja vas­taa ru­kouk­siim­me.

Sei­ja Laak­so­nen

Nuo­ri­so­työ­noh­jaa­ja, Vir­tain seu­ra­kun­ta