Sil­mii­ni sat­tui jo­kin ai­ka sit­ten leh­teä lu­kies­sa las­ten tie­de­pals­ta. Sin­ne oli lä­het­tä­nyt ky­sy­myk­sen 9-vuo­ti­as tyt­tö, joka ky­syi ih­mi­siä kaut­ta ai­ko­jen as­kar­rut­ta­neen ky­sy­myk­sen: Mikä on elä­män tar­koi­tus?

Leh­den toi­mi­tus oli pyy­tä­nyt vas­taus­ta tie­teen am­mat­ti­lai­sel­ta. Vas­taa­ja oli fi­lo­so­fi, jon­ka mu­kaan olem­me sat­tu­man tuo­tok­sia vail­la sy­väl­li­sem­pää tar­koi­tus­ta. Hie­man epäi­le­väs­sä sä­vys­sä fi­lo­so­fi poh­ti, et­tä meil­lä ih­mi­si­nä ei ole si­la­koi­ta, muu­ra­hai­sia tai mui­ta eläin­la­je­ja eri­tyi­sem­pää tar­koi­tus­ta. Toi­saal­ta hän myön­si, et­tä tar­koi­tuk­sen voi an­taa se, et­tä py­rim­me te­ke­mään maa­il­mas­ta pa­rem­man pai­kan elää.

Jos ky­syy te­ko­ä­lyl­tä: ”Mikä on elä­män tar­koi­tus”, vas­taus voi ol­la ym­pä­ri­pyö­reä riip­pu­en sii­tä, mis­tä nä­kö­kul­mas­ta ha­lu­aa asi­aa kat­soa. Tie­de voi an­taa vas­tauk­sen ky­sy­myk­siin, eri­tyi­ses­ti nii­hin, jot­ka liit­ty­vät luon­no­nil­mi­öi­hin, mut­ta ky­sy­myk­seen ”Mikä on elä­män tar­koi­tus?” jo­kai­nen jou­tuu et­si­mään vas­tauk­sen hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti.

Tie­teen an­ta­ma vas­taus on kyl­mä ja loh­du­ton sa­no­ma, joka sa­noo, et­tä ih­mi­sel­lä ei ole eri­tyi­sem­pää tar­koi­tus­ta. Tämä voi riit­tää, jos ei syys­tä tai toi­ses­ta kat­so ai­heel­li­sek­si poh­tia asi­aa. Sil­loin voi jää­dä mon­ta elä­mään liit­ty­vää ky­sy­mys­tä vas­taus­ta vail­le. Ai­na­kin se, mik­si tämä tar­koi­tuk­se­ton, sat­tu­man oi­kus­ta syn­ty­nyt, tie­dos­ta­va ih­mi­nen ky­se­lee kui­ten­kin tar­koi­tus­taan?

Kaut­ta ai­ko­jen ih­mi­nen on et­si­nyt elä­mäl­leen tar­koi­tus­taan. Vas­taus­ta on ha­et­tu niin ih­mi­sen sisä- kuin ul­ko­puo­lel­ta­kin niin us­kon­nois­sa kuin fi­lo­so­fi­sis­sa opeis­sa. Self help -kir­jal­li­suus ja eri­lai­set uus­hen­ki­syy­den opit tar­jo­a­vat ny­ky­ai­ka­na elä­män tar­koi­tus­ta ky­se­le­vil­le ih­mi­sil­le run­saas­ti vaih­to­eh­to­ja. Vaik­ka on va­lin­nan va­raa, moni to­te­aa jää­neen­sä vas­taus­ta vail­le.

Psal­min kir­joit­ta­ja löy­si mer­ki­tyk­sen elä­mäl­leen, kun hän jou­tui vai­keuk­siin. Hän us­koi ja luot­ti sii­hen, et­tä hä­nel­lä on yh­teys Luo­jaan­sa ja hä­nel­lä on lupa pyy­tää apua ja apu tu­lee ih­mi­sen ul­ko­puo­lel­ta, Ju­ma­lal­ta, kai­ken hy­vän al­ku­läh­tees­tä. Hän kir­joit­taa: ”Kuu­le mi­nun ru­kouk­se­ni, Her­ra, ota vas­taan avun­pyyn­tö­ni. Si­nua minä hä­däs­sä­ni huu­dan, ja sinä vas­taat mi­nul­le.” (Ps. 86:6-7).

Heik­ki Vi­le­nius