"Kun Sii­ka­ne­van pol­ku­ja käys­ke­len ja kul­jen sen pit­kos­pui­ta, mun rin­ta­ni on niin rie­mui­nen, saan näh­dä kai­ken sen kau­neu­den, jol­la Luo­ja on muis­ta­nut mei­tä," mu­kai­li Ruo­ve­den lau­lun sa­no­ja Ta­pa­ni Uu­si­niit­ty Sii­ka­ne­van Vä­hä­jär­ven­maan tu­len­te­ko­pai­kal­la Sii­ka­ne­van län­si­puo­len rau­hoit­ta­mi­sen 50-vuo­tis­ta­pah­tu­man al­ka­jai­sik­si.

Vir­tain-Ruo­ve­den Luon­non­suo­je­lu­yh­dis­tyk­sen 6. ke­sä­kuu­ta jär­jes­tä­mäl­lä ta­pah­tu­mal­la ha­lut­tiin muis­taa ar­vo­kas­ta suo­je­lu­pää­tös­tä.

Tervetuliaissanat lausui Virtain-Ruoveden luonnonsuojeluyhdistyksen hallituksen varajäsen Tapani Uusiniitty vierellään juhlaesitelmän pitänyt Ilkka Sahi.

Anu Kuivasmäki

Pit­kos­pui­ta pit­kin tu­len­te­ko­pai­kal­le pa­ti­koi­nut juh­la­vä­ki sai kuul­la ai­mo an­nok­sen Sii­ka­ne­van his­to­ri­al­li­sia kään­tei­tä sekä vii­mei­sim­piä kuu­lu­mi­sia. Vä­häl­lä oli, et­tä Sii­ka­ne­van pit­kos­puil­le ei oli­si ol­lut lain­kaan asi­aa. Met­sä­hal­li­tus kun il­moit­ti maa­lis­kuus­sa, et­tä alue sul­je­taan ylei­söl­tä huo­no­kun­tois­ten pit­kos­pui­den vuok­si.

Kun­ta kui­ten­kin neu­vot­te­li no­pe­as­ti so­pi­muk­sen, jol­la se ryh­tyy huo­leh­ti­maan alu­een pit­kos­pui­den ja tu­len­te­ko­paik­ko­jen yl­lä­pi­dos­ta. So­pi­mus as­tui voi­maan 5. ke­sä­kuu­ta. Pit­kos­pui­den kun­nos­ta­mi­seen on pe­rus­tet­tu myös Pro Sii­ka­ne­va -yh­dis­tys, joka on aloit­ta­nut ke­räyk­set uu­sien pit­kos­pui­den ra­hoit­ta­mi­sek­si ja tal­koo­vä­en ko­ko­a­mi­sek­si.

Siikanevan pitkospuita korjaamaan perustettiin nopeasti Pro Siikaneva -yhdistys. Sen toiminnasta ja periaatteista kertoi yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Mikko Vartiainen.

Anu Kuivasmäki

Pro Sii­ka­ne­va -yh­dis­tyk­sen pu­heen­joh­ta­ja Mik­ko Var­ti­ai­nen ker­toi tu­len­te­ko­pai­kal­la yh­dis­tyk­sen syn­nys­tä ja tä­män het­ken ti­lan­tees­ta.

– Mitä ta­han­sa, mil­lä saa­daan pit­kos­puut kun­toon, sitä koh­ti men­nään, Var­ti­ai­nen sel­vit­ti.

Jä­se­niä on täl­lä het­kel­lä jo 60, mut­ta li­sää toi­vo­taan. En­sim­mäi­set tal­koot ovat 8. elo­kuu­ta.

Ruo­ve­den kun­nan­joh­ta­ja Toni Lep­pä­nen ker­ta­si neu­vot­te­lu­ku­vi­ot Met­sä­hal­li­tuk­sen kans­sa ja to­te­si, et­tä kun­nan saa­ma po­si­tii­vi­nen jul­ki­suus asi­an hoi­dos­sa oli myös tär­ke­ää.

– Me läh­dim­me miet­ti­mään tätä hy­vin­voin­ti­tee­mal­la. Pu­hu­taan, kuin­ka pal­jon luon­to ja met­sä ih­mi­sil­le an­ta­vat. Sik­si läh­dim­me vie­mään tätä eteen­päin.

Ruoveden kunnanjohtaja Toni Leppänen kertoi kunnan toimineen Siikaneva-asiassa ripeästi ja kuntalaisten hyvinvointi silmällä pitäen. Vierellä luonnonsuojeluyhdistyksen sihteeri Aimo Kuivamäki, puheenjohtaja Larissa Heinämäki sekä Katri Senilä, Kaija Salminen ja Maija ja Samppa Keskinen.

Anu Kuivasmäki

Sii­ka­ne­vas­ta ja sen suo­je­lun his­to­ri­as­ta saa­tiin ti­lai­suu­des­sa kuul­la lin­tu­mie­he­nä tun­ne­tun Ilk­ka Sa­hin koos­ta­ma laa­ja esi­tys.

Yk­si­tyis­mail­le teh­ty rau­hoit­ta­mis­pää­tös ei ol­lut ai­van yk­sin­ker­tai­nen asia, vaan sii­nä oli mo­nen­lai­sia kään­tei­tä, joi­ta Sahi oli an­si­ok­kaas­ti sel­vit­tä­nyt.

Sa­hin tie­to­jen mu­kaan Met­sä­hal­li­tus rau­hoit­ti itä­pään aar­ni­a­lu­eet joko vuon­na 1958 tai 1968. Sii­ka­ne­vaa so­vi­tel­tiin myös kan­sal­lis­puis­tok­si ja mu­kaan kaa­vail­tiin yk­si­tyis­ten mai­ta. Tämä tuli kui­ten­kin pai­kal­li­sil­le yl­lä­tyk­se­nä, ei­kä sii­hen ha­lut­tu suos­tua. Sen si­jaan suo­mai­den suu­rim­mat omis­ta­jat Pek­ka­lan kar­ta­no ja Yli-poh­jan tila esit­ti­vät, et­tä Sii­ka­ne­van yk­si­tyis­mail­le on pe­rus­teil­la oma luon­non­suo­je­lu­a­lue. Kään­tei­tä riit­ti ja niis­tä uu­ti­soi­vat niin Ruo­ve­si-leh­ti kuin Hel­sin­gin Sa­no­mat. Lo­pul­li­sen luon­non­suo­je­lu­pää­tök­sen suon län­si­pääs­tä teki Hä­meen lää­nin­hal­li­tus 21.5.1976.

– Ko­ko­nai­suu­te­na suo­je­lup­ro­jek­tis­ta voi sa­noa, et­tä oli­pa­han "stoo­ri"! Sahi heh­kut­ti.

Rau­hoi­tus oli vuo­den 1976 soi­den­suo­je­lu­vuo­den merk­ki­ta­pauk­sia.

Rau­hoi­tus oli vuo­den 1976 soi­den­suo­je­lu­vuo­den merk­ki­ta­pauk­sia. Rau­hoit­ta­mi­seen vai­kut­ti oleel­li­ses­ti Pek­ka­lan isän­tä­vä­en myön­tei­nen asen­ne. Syy­nä lie­nee Sa­hin mu­kaan ol­lut mon­ta te­ki­jää: suon alu­eel­li­nen mer­ki­tys koko luon­non ja lin­nus­ton kan­nal­ta, maa­no­mis­ta­jien suo­je­lu­ha­lu, Hyy­ti­ä­län vai­ku­tus ja suo­tur­peen al­hai­nen käyt­tö­ar­vo.

Ilkka Sahi valotti Siikanevan historiaa ja nykyisyyttä syvällisesti ja perehtyneesti. Vierellä Virtain-Ruoveden luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Larissa Heinämäki.

Anu Kuivasmäki

Sii­ka­ne­vas­ta tuli soi­den­suo­je­lu­a­lue vuon­na 1988 ja myö­hem­min myös Ruo­ve­den Na­tu­ra 2000-alue. Sen pin­ta-ala 1 300 heh­taa­ria kä­sit­tää mo­lem­mat suo­je­lu­a­lu­eet. Vuon­na 2014 Sii­ka­ne­va otet­tiin Pir­kan­maan ar­vi­oin­nis­sa tär­kei­den lin­tu­a­lu­ei­den jouk­koon.

– Sii­ka­ne­va on edel­leen maa­kun­nan mer­kit­tä­vin suo­lin­tu­jen pe­si­mä­a­lue sekä tär­keä le­väh­dy­sa­lue var­sin­kin kur­jil­le ja han­hil­le. Ilk­ka Sahi va­lot­ti.

Siikanevan nuotiotulilla valmistettu nokipannukahvi maistui pullan kera mitä parhaimmalta luonnon helmassa.

Anu Kuivasmäki

Kat­ri Se­ni­lä pal­jas­ti käy­vän­sä Sii­ka­ne­val­la vä­hin­tään ker­ran ke­säs­sä. Juh­la­ti­lai­suu­des­ta hän ker­toi saa­neen­sa pal­jon uut­ta tie­toa Sii­ka­ne­vas­ta ja sen his­to­ri­as­ta.

– Ei tul­lut edes sitä lu­vat­tua kaa­to­sa­det­ta. Ja kah­vi oli tosi hy­vää! hän li­sä­si.

No­ki­pan­nu­kah­veis­ta vas­tan­nut erä­o­pas Pet­ri Ris­ti­nie­mel­le Sii­ka­ne­va on pal­jon enem­män kuin pelk­kä ret­kei­ly­koh­de.

– Tän­ne tul­laan rau­hoit­tu­maan ja ha­ke­maan ir­ti­ot­toa. Joka ker­ta kun tän­ne tu­lee, tämä on ai­na eri­lai­nen. Tääl­lä on eri­lai­set tuok­sut, eri­lai­set ää­net, ai­na on jo­tain uut­ta. Tämä on ihan us­ko­ma­ton paik­ka!

Juh­lan taus­ta­mu­sii­kis­ta vas­ta­si­vat­kin lin­nut, ää­nek­käim­pä­nä käki.

Kotiin lähdettiin samoja pitkospuita pitkin kuin tullessakin. Parkkipaikalla odotti yhteiskuljetus takaisin Ruoveden keskustaan.

Anu Kuivasmäki