Kesä ja digestive-keksit
Kirjoitin otsikon heti Suomen mökille tultuani, mutta sitten ajatukset pyörähtivät muualle eikä jatkoa syntynytkään. Tänään haalin jo tavaroitani kokoon, siivoan mökkiä lähtöä varten ja mietin, mitä vielä pitää ostaa Wieniin vietäväksi.
Kun ensimmäisen kerran käyn kaupassa asettuakseni muutamaksi viikoksi mökille, kauas lähikaupasta, pakkaan kauppakassiini tietenkin perustarvikkeita: perunoita, kahvia, maitoa, voita, juustoa, (ohuenohutta ruis)leipää, jogurttia, sillipurkin… Kun olen varma, että elintärkeät ruoka-aineet ovat koossa, vilkuilen kaupan hyllyjä ja mietin, mitä ostaisin iltaa varten, kun tulee makean nälkä tai kun muuten syöpöttää. Digestive-keksipaketti on must, välttämätön mukaantulija, samoin pala leipäjuustoa – pytynkansijuustoksi sitä minun lapsuudessani nimitettiin. Ja minulla on merkillinen viehtymys pippurijuustoon, sellaista en löydä Wienin supermarketeista, sitä pakkaan mukaan. Vielä kourallinen sukulakuja, niitä ohuita, ja muutama viilipurkki tietenkin, mikään ei voita kunnon punaista, täysmaidosta tehtyä viiliä.
Lomaviikkojen aikana haluan ehdottomasti korvata ainakin kerran lämpimän ateriani tuhdilla annoksella Tapolan mustaamakkaraa, anteeksi nyt mainonta, mutta sitä ei voi välttää! Kun saan makkaran kyytipojaksi hyvän pläjäyksen puolukkahilloa, joka ei ole liian makeaa, niin ateriani on täydellinen. Savusiika on myös ehdottomasti ruokalistallani, joka muutenkin on kalapainotteinen näinä kesäviikkoina, ja kuten jokainen suomalainen tietää, yksinkertainen silli-peruna -ateria on kesän parasta.
Entä mitä vien Wieniin? Ruisleipää niin paljon kuin matkalaukkuun mahtuu. Mukaan tulee myös paketti pari Jyväjemmaria, ruissiemenkuivaleipää, kuten valmistaja sitä kuvailee, se on Leivon leipää. (Huomaatko sanaleikin?). Kanelikorput maistuivat minulle tänä kesänä erinomaisen hyviltä ja toivat mieleen nostalgisia muistoja lapsuuden heinäpelloilta ja kahvitauoilta niillä. Korput ja kuivaleipä ovat kevyitä, mutta silti täytyy muistaa punnita laukku ajoissa, laukun pohjallahan on tietenkin vankka kasa kirjoja. Lentokentät ovat näinä aikoina tarkkoja painorajoitustensa kontrolloimisessa, ylipainosta en halua sentään maksaa. Poikani pyytää minua joka kesä tuomaan vihreää teetä nimeltään Kuuma tanssi, hänestä se on parasta, hän on vihreän teen ekspertti. Lakkahillopurkin otan myös mukaan ja sen oheen leipäjuustoa, minun ruokatietoisuudessani ne kulkevat käsi kädessä ja niillä herkuttelen poikani kanssa, mikäli hän ennättää hakea minut kentältä.
Varasin supermarketin tarjouksesta pari pakettia Pauligin Juhlamokkaa ja aioin pakata ne mukaan, mutta sitten muistin, että sen paahto on mallattu Suomen pehmeään veteen eikä siitä saa Wienissä eikä Unkarissa yhtä hyvää kahvia kuin mökillä Suomessa. Jääkööt paketit siis mökille odottamaan ensi kesää, kahden paketin painon sijasta voin sitten pakata laukkuun lisää kirjoja.
Maailma globalisoituu: laksitsia ja Marianne-karkkeja saa Wienissä jo monesta kaupasta. Mutta toisaalta on hyvä, ettei kaikkia kesäherkkuja voi talven aikana syödä, ei viiliä, ei mustaamakkaraa. Täytyy toki olla joitakin herkkuja, joista talven aikana voi vain haaveilla.
Väärinmajassa, mökillä 17.8.2019
Maija Asunta-Johnston