Kesä ja digestive-keksit
Maija Asunta-Johnston
Kirjoitin otsikon heti Suomen mökille tultuani, mutta sitten ajatukset pyörähtivät muualle eikä jatkoa syntynytkään. Tänään haalin jo tavaroitani kokoon, siivoan mökkiä lähtöä varten ja mietin, mitä vielä pitää ostaa Wieniin vietäväksi.
Kun ensimmäisen kerran käyn kaupassa asettuakseni muutamaksi viikoksi mökille, kauas lähikaupasta, pakkaan kauppakassiini tietenkin perustarvikkeita: perunoita, kahvia, maitoa, voita, juustoa, (ohuenohutta ruis)leipää, jogurttia, sillipurkin… Kun olen varma, että elintärkeät ruoka-aineet ovat koossa, vilkuilen kaupan hyllyjä ja mietin, mitä ostaisin iltaa varten, kun tulee makean nälkä tai kun muuten syöpöttää. Digestive-keksipaketti on must, välttämätön mukaantulija, samoin pala leipäjuustoa – pytynkansijuustoksi sitä minun lapsuudessani nimitettiin. Ja minulla on merkillinen viehtymys pippurijuustoon, sellaista en löydä Wienin supermarketeista, sitä pakkaan mukaan. Vielä kourallinen sukulakuja, niitä ohuita, ja muutama viilipurkki tietenkin, mikään ei voita kunnon punaista, täysmaidosta tehtyä viiliä.
Lomaviikkojen aikana haluan ehdottomasti korvata ainakin kerran lämpimän ateriani tuhdilla annoksella Tapolan mustaamakkaraa, anteeksi nyt mainonta, mutta sitä ei voi välttää! Kun saan makkaran kyytipojaksi hyvän pläjäyksen puolukkahilloa, joka ei ole liian makeaa, niin ateriani on täydellinen. Savusiika on myös ehdottomasti ruokalistallani, joka muutenkin on kalapainotteinen näinä kesäviikkoina, ja kuten jokainen suomalainen tietää, yksinkertainen silli-peruna -ateria on kesän parasta.
Entä mitä vien Wieniin? Ruisleipää niin paljon kuin matkalaukkuun mahtuu. Mukaan tulee myös paketti pari Jyväjemmaria, ruissiemenkuivaleipää, kuten valmistaja sitä kuvailee, se on Leivon leipää. (Huomaatko sanaleikin?). Kanelikorput maistuivat minulle tänä kesänä erinomaisen hyviltä ja toivat mieleen nostalgisia muistoja lapsuuden heinäpelloilta ja kahvitauoilta niillä. Korput ja kuivaleipä ovat kevyitä, mutta silti täytyy muistaa punnita laukku ajoissa, laukun pohjallahan on tietenkin vankka kasa kirjoja. Lentokentät ovat näinä aikoina tarkkoja painorajoitustensa kontrolloimisessa, ylipainosta en halua sentään maksaa. Poikani pyytää minua joka kesä tuomaan vihreää teetä nimeltään Kuuma tanssi, hänestä se on parasta, hän on vihreän teen ekspertti. Lakkahillopurkin otan myös mukaan ja sen oheen leipäjuustoa, minun ruokatietoisuudessani ne kulkevat käsi kädessä ja niillä herkuttelen poikani kanssa, mikäli hän ennättää hakea minut kentältä.
Varasin supermarketin tarjouksesta pari pakettia Pauligin Juhlamokkaa ja aioin pakata ne mukaan, mutta sitten muistin, että sen paahto on mallattu Suomen pehmeään veteen eikä siitä saa Wienissä eikä Unkarissa yhtä hyvää kahvia kuin mökillä Suomessa. Jääkööt paketit siis mökille odottamaan ensi kesää, kahden paketin painon sijasta voin sitten pakata laukkuun lisää kirjoja.
Maailma globalisoituu: laksitsia ja Marianne-karkkeja saa Wienissä jo monesta kaupasta. Mutta toisaalta on hyvä, ettei kaikkia kesäherkkuja voi talven aikana syödä, ei viiliä, ei mustaamakkaraa. Täytyy toki olla joitakin herkkuja, joista talven aikana voi vain haaveilla.
Väärinmajassa, mökillä 17.8.2019
Maija Asunta-Johnston
Kirjoittajan jutut:
Koronakaranteenissa Unkarissa
Elämäni koronakaranteenissa Unkarin mökillä alkaa vakiintua. Tulin tänne 10. maaliskuuta, ja muutaman päivän päästä raja Itävaltaan suljettiin hermeettisesti. Se tarkoittaa sitä, että ns. pienet rajat varustettiin betoniporsailla ja muilla suluilla ja epävirallisilla ylityspaikoilla vahtii rajapoliisi, ettei kukaan luikahda laittomasti Itävaltaan.
Koronakaranteenissa Unkarissa
Elämäni koronakaranteenissa Unkarin mökillä alkaa vakiintua. Tulin tänne 10. maaliskuuta, ja muutaman päivän päästä raja Itävaltaan suljettiin hermeettisesti. Se tarkoittaa sitä, että ns. pienet rajat varustettiin betoniporsailla ja muilla suluilla ja epävirallisilla ylityspaikoilla vahtii rajapoliisi, ettei kukaan luikahda laittomasti Itävaltaan.
Yksinäinen kesä
Kotikyläni Várbalog Unkarissa elää pientä draamaa. Ei, ei ole kyse koronatartunnasta, puhun kylän haikarasta. Keskellä pääkatua on puhelinpylvään päässä haikaranpesä, ja joka kevät siihen on tullut asukkaita, haikarapari, joka on saanut yhden tai kaksi poikasta, ruokkinut ne ja opettanut ne lentämään, niin että koko perhe on kesän kallistuessa lopuilleen lähtenyt etelään.
Yksinäinen kesä
Kotikyläni Várbalog Unkarissa elää pientä draamaa. Ei, ei ole kyse koronatartunnasta, puhun kylän haikarasta. Keskellä pääkatua on puhelinpylvään päässä haikaranpesä, ja joka kevät siihen on tullut asukkaita, haikarapari, joka on saanut yhden tai kaksi poikasta, ruokkinut ne ja opettanut ne lentämään, niin että koko perhe on kesän kallistuessa lopuilleen lähtenyt etelään.
Uusi saunankiuas
Olipa hyvät löylyt, huokaan, kun palaan saunasta pyyhe hiusten ympärillä. Oli autuasta istua lauteilla tujakan löylyn lämmössä ja unohtaa maailma – ja koronavirus! Ehkä se ei tosiaankaan pidä lämmöstä – tämän tiedon paikkansapitävyyttä kyllä epäilen, silloinhan Suomessa olisi jokaisella jo vastalääke valmiina.
Uusi saunankiuas
Olipa hyvät löylyt, huokaan, kun palaan saunasta pyyhe hiusten ympärillä. Oli autuasta istua lauteilla tujakan löylyn lämmössä ja unohtaa maailma – ja koronavirus! Ehkä se ei tosiaankaan pidä lämmöstä – tämän tiedon paikkansapitävyyttä kyllä epäilen, silloinhan Suomessa olisi jokaisella jo vastalääke valmiina.
Suomen naiset, asianne ovat hyvällä tolalla, uskokaa pois
Sunnuntaina 8. maaliskuuta oli naistenpäivä. Kuuntelin viime viikolla Suomen pääministerin Sanna Marinin YK:n yleisistunnossa pitämän puheen, jonka teemana oli naisten tasa-arvo Suomessa. Ilmeisesti Suomi on maailmalla tunnettu siitä, että siellä ovat naisten asiat hyvin, miten muuten olisi selitettävissä, että puhetta kuuntelemaan oli satojen ihmisten jono. Tiukat turvatoimet tietenkin selittävät osittain jonojen syntymistä, mutta uskon, että kyse oli aktiivisesta kiinnostuksesta.
Suomen naiset, asianne ovat hyvällä tolalla, uskokaa pois
Sunnuntaina 8. maaliskuuta oli naistenpäivä. Kuuntelin viime viikolla Suomen pääministerin Sanna Marinin YK:n yleisistunnossa pitämän puheen, jonka teemana oli naisten tasa-arvo Suomessa. Ilmeisesti Suomi on maailmalla tunnettu siitä, että siellä ovat naisten asiat hyvin, miten muuten olisi selitettävissä, että puhetta kuuntelemaan oli satojen ihmisten jono. Tiukat turvatoimet tietenkin selittävät osittain jonojen syntymistä, mutta uskon, että kyse oli aktiivisesta kiinnostuksesta.
Ei koskaan enää!
Olen lukenut maanantaina tullutta viikonvanhaa hesaria, jonka päiväys on 26.1.2020. Saan sunnuntaihesarin Wieniin joskus seuraavana tiistaina, toisinaan vasta viikon päästä; postin kulku on minulle mysteeri.
Ei koskaan enää!
Olen lukenut maanantaina tullutta viikonvanhaa hesaria, jonka päiväys on 26.1.2020. Saan sunnuntaihesarin Wieniin joskus seuraavana tiistaina, toisinaan vasta viikon päästä; postin kulku on minulle mysteeri.
Nimet ovat vaikeita
Vastoin tapojani avasin sunnuntaina aamupäivällä television katsoakseni talviurheilukilpailuja, kun kuulin radiosta, että Leevillä oli menossa pujottelukisa. Löysin kanavan, ja aivan oikein: sumuinen Levin rinne Finnairin mainoksineen täytti ruudun.
Nimet ovat vaikeita
Vastoin tapojani avasin sunnuntaina aamupäivällä television katsoakseni talviurheilukilpailuja, kun kuulin radiosta, että Leevillä oli menossa pujottelukisa. Löysin kanavan, ja aivan oikein: sumuinen Levin rinne Finnairin mainoksineen täytti ruudun.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Lukijakuvat
Upea kuu Siikakankaalla 6.5. kello 23.
Raimo Västiä
Videot
Luetuimmat
Tuoreimmat
Lukijakuvat
Upea kuu Siikakankaalla 6.5. kello 23.
Raimo Västiä