Kir­joi­tin ot­si­kon heti Suo­men mö­kil­le tul­tu­a­ni, mut­ta sit­ten aja­tuk­set pyö­räh­ti­vät muu­al­le ei­kä jat­koa syn­ty­nyt­kään. Tä­nään haa­lin jo ta­va­roi­ta­ni ko­koon, sii­vo­an mök­kiä läh­töä var­ten ja mie­tin, mitä vie­lä pi­tää os­taa Wie­niin vie­tä­väk­si.

Kun en­sim­mäi­sen ker­ran käyn kau­pas­sa aset­tu­ak­se­ni muu­ta­mak­si vii­kok­si mö­kil­le, kau­as lä­hi­kau­pas­ta, pak­kaan kaup­pa­kas­sii­ni tie­ten­kin pe­rus­tar­vik­kei­ta: pe­ru­noi­ta, kah­via, mai­toa, voi­ta, juus­toa, (ohu­e­no­hut­ta ruis)lei­pää, jo­gurt­tia, sil­li­pur­kin… Kun olen var­ma, et­tä elin­tär­ke­ät ruo­ka-ai­neet ovat koos­sa, vil­kui­len kau­pan hyl­ly­jä ja mie­tin, mitä os­tai­sin il­taa var­ten, kun tu­lee ma­ke­an näl­kä tai kun muu­ten syö­pöt­tää. Di­ges­ti­ve-kek­si­pa­ket­ti on must, vält­tä­mä­tön mu­kaan­tu­li­ja, sa­moin pala lei­pä­juus­toa – py­tyn­kan­si­juus­tok­si sitä mi­nun lap­suu­des­sa­ni ni­mi­tet­tiin. Ja mi­nul­la on mer­kil­li­nen vieh­ty­mys pip­pu­ri­juus­toon, sel­lais­ta en löy­dä Wie­nin su­per­mar­ke­teis­ta, sitä pak­kaan mu­kaan. Vie­lä kou­ral­li­nen su­ku­la­ku­ja, nii­tä ohui­ta, ja muu­ta­ma vii­li­purk­ki tie­ten­kin, mi­kään ei voi­ta kun­non pu­nais­ta, täys­mai­dos­ta teh­tyä vii­liä.

Lo­ma­viik­ko­jen ai­ka­na ha­lu­an eh­dot­to­mas­ti kor­va­ta ai­na­kin ker­ran läm­pi­män ate­ri­a­ni tuh­dil­la an­nok­sel­la Ta­po­lan mus­taa­mak­ka­raa, an­teek­si nyt mai­non­ta, mut­ta sitä ei voi vält­tää! Kun saan mak­ka­ran kyy­ti­po­jak­si hy­vän plä­jäyk­sen puo­luk­ka­hil­loa, joka ei ole lii­an ma­ke­aa, niin ate­ri­a­ni on täy­del­li­nen. Sa­vu­sii­ka on myös eh­dot­to­mas­ti ruo­ka­lis­tal­la­ni, joka muu­ten­kin on ka­la­pai­not­tei­nen näi­nä ke­sä­viik­koi­na, ja ku­ten jo­kai­nen suo­ma­lai­nen tie­tää, yk­sin­ker­tai­nen sil­li-pe­ru­na -ate­ria on ke­sän pa­ras­ta.

En­tä mitä vien Wie­niin? Ruis­lei­pää niin pal­jon kuin mat­ka­lauk­kuun mah­tuu. Mu­kaan tu­lee myös pa­ket­ti pari Jy­vä­jem­ma­ria, ruis­sie­men­kui­va­lei­pää, ku­ten val­mis­ta­ja sitä ku­vai­lee, se on Lei­von lei­pää. (Huo­maat­ko sa­na­lei­kin?). Ka­ne­li­kor­put mais­tui­vat mi­nul­le tänä ke­sä­nä eri­no­mai­sen hy­vil­tä ja toi­vat mie­leen nos­tal­gi­sia muis­to­ja lap­suu­den hei­nä­pel­loil­ta ja kah­vi­tau­oil­ta niil­lä. Kor­put ja kui­va­lei­pä ovat ke­vyi­tä, mut­ta sil­ti täy­tyy muis­taa pun­ni­ta lauk­ku ajois­sa, lau­kun poh­jal­la­han on tie­ten­kin vank­ka kasa kir­jo­ja. Len­to­ken­tät ovat näi­nä ai­koi­na tark­ko­ja pai­no­ra­joi­tus­ten­sa kont­rol­loi­mi­ses­sa, yli­pai­nos­ta en ha­lua sen­tään mak­saa. Poi­ka­ni pyy­tää mi­nua joka kesä tuo­maan vih­re­ää tee­tä ni­mel­tään Kuu­ma tans­si, hä­nes­tä se on pa­ras­ta, hän on vih­re­än teen eks­pert­ti. Lak­ka­hil­lo­pur­kin otan myös mu­kaan ja sen oheen lei­pä­juus­toa, mi­nun ruo­ka­tie­toi­suu­des­sa­ni ne kul­ke­vat käsi kä­des­sä ja niil­lä her­kut­te­len poi­ka­ni kans­sa, mi­kä­li hän en­nät­tää ha­kea mi­nut ken­täl­tä.

Va­ra­sin su­per­mar­ke­tin tar­jouk­ses­ta pari pa­ket­tia Pau­li­gin Juh­la­mok­kaa ja ai­oin pa­ka­ta ne mu­kaan, mut­ta sit­ten muis­tin, et­tä sen paah­to on mal­lat­tu Suo­men peh­me­ään ve­teen ei­kä sii­tä saa Wie­nis­sä ei­kä Un­ka­ris­sa yh­tä hy­vää kah­via kuin mö­kil­lä Suo­mes­sa. Jää­kööt pa­ke­tit siis mö­kil­le odot­ta­maan en­si ke­sää, kah­den pa­ke­tin pai­non si­jas­ta voin sit­ten pa­ka­ta lauk­kuun li­sää kir­jo­ja.

Maa­il­ma glo­ba­li­soi­tuu: lak­sit­sia ja Ma­ri­an­ne-kark­ke­ja saa Wie­nis­sä jo mo­nes­ta kau­pas­ta. Mut­ta toi­saal­ta on hyvä, et­tei kaik­kia ke­sä­herk­ku­ja voi tal­ven ai­ka­na syö­dä, ei vii­liä, ei mus­taa­mak­ka­raa. Täy­tyy toki ol­la joi­ta­kin herk­ku­ja, jois­ta tal­ven ai­ka­na voi vain haa­veil­la.

Vää­rin­ma­jas­sa, mö­kil­lä 17.8.2019

Mai­ja Asun­ta-Johns­ton