Politiikka – tämän päivän sirkushuvia
Kansa voidaan pitää tyytyväisenä eri tavoin. Stalinin Neuvostoliitossa ja myöhemminkin se mitattiin leivän ja votkan riittävyydellä. Jossain se oli ja on suuren johtajan auktoriteetti ja ihailu, jossain muualla haave tasa-arvosta ja taloudellisesta yhdenvertaisuudesta lupauksiin nojaten. Tuo viimeksi mainittu saattaa kuitenkin kääntyä rajusti vastaan, ellei lupauksia kyetä tai haluta lunastaa.
USA:n tämän hetken poliittista tilannetta kuvaa hyvin esimerkiksi Aamulehden toimittaja Ida Kanniston otsikointi Washingtonissa: ”Kuin kävelisi sisään tv-draaman juonitteluihin”. Hän kuvaa presidentti Trumpia liukkaimmaksi tefloniksi. Mikään Trumpista paljastuva ei näytä muuttavan ihmisten mielipidettä hänestä.
Kansa seuraa herkeämättä televisiosta ristiriitaisen presidenttinsä edesottamuksia. Politiikassaan hän on oma itsensä: kaoottinen, hurmaava, törkeä, ystävällinen ja raivoisa. Hän on Yhdysvaltojen politiikan ehdoton keskipiste mahdollisine virkasyytteineen ja mediaraivoineen. Kansa saa mitä tilaa. Saa nähdä, onnistuuko Trump kääntämään tämän ajojahdin vielä sen alulle panijoita vastaan.
Suomessa on edetty ensimmäiseen eduskunnan välikysymykseen saakka. Sen hallitus voitti äänin 97–75. Ihmetyttää molempien lukujen alhaisuus, joka mahtoi johtua äänestyslaitteiden toimimattomuudesta. Moni ehti jo poistua, ennen kuin turvauduttiin avoimeen lippuäänestykseen.
Hurja ja tuhlaileva hallitusohjelma ja ensi vuoden budjetti nojaavat pitkälti työllisyysasteen nousuun hallituskaudella 75 prosenttiin. Tuoreen mittauksen mukaan 71 % kansasta ei usko tähän, vaan pitää sitä täysin utopistisena. EU-tasolla on juuri raportoitu kansantuotteen kasvun hiipuvan yhteen prosenttiin, samoin Suomessa. Lisäksi kauppasota ja Brexit-sekoilu lisäävät epävarmuutta.
Yritykset Suomessa sopeuttavat nyt, eivätkä investoi. Tai investoinnit suuntautuvat ulkomaille kuten UPM:n jättimäinen sellutehdas Uruguayhin. Näissä puitteissa uusien työpaikkojen luominen Suomeen suunnitellussa mittakaavassa on mahdotonta.
Vaalilupausten täyttäminen käy päivä päivältä hankalammaksi. Syvimmin kansaan on iskenyt kuuluisan vappusatasen surkastuminen kympeiksi. Myös ministeri Krista Kiurun johdolla toteutettava hoitajamitoitus 0,7 on kohdannut realiteetin yli 4 000 uuden hoitajan löytämisestä ja noin 230 miljoonan euron pysyvän vuotuisen menolisäyksen rahoituksesta ja aikataulujen venymisestä.
En malta olla puuttumatta pakkokoulutuksen nostamisesta 18 ikävuoteen. Koulutuksen lisääminen sinänsä on kannatettava asia. Se, että pakotetaan koulunkäyntiä vastustavat jullikatkin töhertelemään pulpetteja kaksi vuotta pitempään, ei tunnu oikealta motivaattorilta. Hyvästä tarkoituksesta huolimatta pakkokoulutus voi pahimmillaan kääntyä yhteiskuntaa vastaan, jos koulutusta vastustavista nouseekin väkivaltaan ajautuvia yksilöitä. Koulutusmuutos tuo myös pysyvän noin 130 miljoonan euron vuotuisen lisämenoerän.
Puolueiden kannatusluvut elävät kuukausittain. Johdossa on yhä Perussuomalaiset, jota seuraa Kokoomus. Sdp:n kannatus on pudonnut 15 %:iin, kun taas Keskustan uuden puheenjohtajan johdolla noussut hieman. Mihin tämä kehitys johtaa, on vaikeaa ennakoida. Pahimmillaan jopa hallituksen eroamiseen, jos vuoden päästä työllisyysaste on sakannut. Tämä koskisi todennäköisesti mitä tahansa hallituskokoonpanoa. Tilanteemme Suomessa tulee olemaan taloudellisesti vaikea, ja kissojen ja koirien kanssa on etsittävä lisätuloja ja jouduttaneen myös leikkauksiin.
Ruohonjuuritasolla politiikan seuraaminen on kiehtovaa viihdettä. Itselläni se konkretisoituu ystävällismielisiin yhteenottoihin sisareni lesken kanssa. Päivittäin me väännämme tekstiviestein ja puheluin poliittista tilannetta omaa vakaumustamme puolustavaksi. Tahallani kärjistän näissä taisteluissa sirkuksen tempauksia ja uhkakuvia. Koen tällaisen politiikan seuraamisen ja siitä vääntämisen erinomaiseksi henkiseksi viihdykkeeksi.