Jumala on lähellä

Ihas­te­len ruu­dun läpi al­ku­ke­sän kau­neut­ta. Pie­nel­lä kais­ta­leel­la ta­lon ja ran­nan vä­lis­sä on koi­vua, pih­la­jaa, haa­paa, män­tyä, kuus­ta ja ka­ta­jaa. Osa puis­ta on jo vuo­si­kym­me­niä van­ho­ja, osa vas­ta kas­vun­sa alus­sa ja lo­put sil­tä vä­lil­tä.

Jumala on lähellä

Ihas­te­len ruu­dun läpi al­ku­ke­sän kau­neut­ta. Pie­nel­lä kais­ta­leel­la ta­lon ja ran­nan vä­lis­sä on koi­vua, pih­la­jaa, haa­paa, män­tyä, kuus­ta ja ka­ta­jaa. Osa puis­ta on jo vuo­si­kym­me­niä van­ho­ja, osa vas­ta kas­vun­sa alus­sa ja lo­put sil­tä vä­lil­tä.

Sydämen puhe

Raa­mat­tu pu­huu pal­jon Ju­ma­las­ta ja ih­mis­sy­dä­mes­tä. Ih­mi­nen on Luo­jal­leen tut­tu ja ra­kas. Myös sy­dä­mem­me tila kos­ket­taa Ju­ma­laa. Hän tun­nis­taa avut­to­muu­tem­me ja ah­dis­tuk­sem­me jo en­nen kuin eh­dim­me kään­tyä hä­nen puo­leen­sa ja pyy­tää apua. Ju­ma­la tun­tuu ole­van eri­tyi­sen lä­hel­lä nii­tä, joi­den mie­li on mur­tu­nut tai sy­dän sär­ky­nyt.

Sydämen puhe

Raa­mat­tu pu­huu pal­jon Ju­ma­las­ta ja ih­mis­sy­dä­mes­tä. Ih­mi­nen on Luo­jal­leen tut­tu ja ra­kas. Myös sy­dä­mem­me tila kos­ket­taa Ju­ma­laa. Hän tun­nis­taa avut­to­muu­tem­me ja ah­dis­tuk­sem­me jo en­nen kuin eh­dim­me kään­tyä hä­nen puo­leen­sa ja pyy­tää apua. Ju­ma­la tun­tuu ole­van eri­tyi­sen lä­hel­lä nii­tä, joi­den mie­li on mur­tu­nut tai sy­dän sär­ky­nyt.

Hyvän katseen alla

Jois­sa­kin kult­tuu­reis­sa pu­hu­taan pa­has­ta sil­mäs­tä, jon­ka tai­kaus­ko­no­mai­ses­ti aja­tel­laan voi­van vai­kut­taa ih­mi­sen elä­mää va­hin­goit­ta­vas­ti, jopa tu­ho­a­vas­ti. Pelk­kä us­ko­mi­nen pa­han sil­män ole­mas­sa­o­loon luo­vut­taa val­lan omas­ta ja lä­heis­ten elä­mäs­tä sen kä­siin, joka yh­tei­sös­sä ker­too pa­han sil­män liik­keis­tä. Us­ko­taan, et­tä paha sil­mä ki­ro­aa ih­mi­siä ja tuo­mit­see hei­tä on­net­to­muuk­siin, it­se­tu­hoon ja kuo­le­maan.

Hyvän katseen alla

Jois­sa­kin kult­tuu­reis­sa pu­hu­taan pa­has­ta sil­mäs­tä, jon­ka tai­kaus­ko­no­mai­ses­ti aja­tel­laan voi­van vai­kut­taa ih­mi­sen elä­mää va­hin­goit­ta­vas­ti, jopa tu­ho­a­vas­ti. Pelk­kä us­ko­mi­nen pa­han sil­män ole­mas­sa­o­loon luo­vut­taa val­lan omas­ta ja lä­heis­ten elä­mäs­tä sen kä­siin, joka yh­tei­sös­sä ker­too pa­han sil­män liik­keis­tä. Us­ko­taan, et­tä paha sil­mä ki­ro­aa ih­mi­siä ja tuo­mit­see hei­tä on­net­to­muuk­siin, it­se­tu­hoon ja kuo­le­maan.

Armon hehku

Me ih­mi­set olem­me jos­kus kum­mal­li­sia. Kun joku an­taa meil­le iha­na­na yl­lä­tyk­se­nä lah­jan, alam­me lä­hes vä­lit­tö­mäs­ti mie­les­säm­me har­mit­te­le­maan sitä, et­tä meil­lä ei ole an­taa ta­kai­sin vas­ta­lah­jaa. J

Armon hehku

Me ih­mi­set olem­me jos­kus kum­mal­li­sia. Kun joku an­taa meil­le iha­na­na yl­lä­tyk­se­nä lah­jan, alam­me lä­hes vä­lit­tö­mäs­ti mie­les­säm­me har­mit­te­le­maan sitä, et­tä meil­lä ei ole an­taa ta­kai­sin vas­ta­lah­jaa. J

Kunnia Herran, maassa rauha

Odo­tam­me jäl­leen jou­lun ih­met­tä, Ju­ma­lan Po­jan syn­ty­mää Bet­le­he­min pi­me­ään yö­hön. Jou­lu­yö­nä saam­me odot­taa ih­met­tä myös omaan elä­määm­me. Jou­lu­na tai­vas kos­ket­taa maa­ta, Ju­ma­la las­keu­tuu luok­sem­me kuo­le­man var­jon maa­han. Sy­dä­mem­me odot­taa loh­du­tus­ta ja jou­lun rau­haa.

Kunnia Herran, maassa rauha

Odo­tam­me jäl­leen jou­lun ih­met­tä, Ju­ma­lan Po­jan syn­ty­mää Bet­le­he­min pi­me­ään yö­hön. Jou­lu­yö­nä saam­me odot­taa ih­met­tä myös omaan elä­määm­me. Jou­lu­na tai­vas kos­ket­taa maa­ta, Ju­ma­la las­keu­tuu luok­sem­me kuo­le­man var­jon maa­han. Sy­dä­mem­me odot­taa loh­du­tus­ta ja jou­lun rau­haa.

Minä haluan

Sa­no­taan, et­tä ih­mi­nen voi pal­jon, jos hän ha­lu­aa. Pu­hu­taan mo­ti­vaa­ti­on mer­ki­tyk­ses­tä ja tah­don lu­juu­des­ta. Ne, joil­la on tah­toa, pys­ty­vät te­ke­mään mel­kein mitä vaan, näin väi­te­tään. Voi ol­la, et­tä näin on­kin jois­sa­kin asi­ois­sa, mut­ta eh­kä te­ke­mis­ten on­nis­tu­mi­seen vai­kut­ta­vat muut­kin te­ki­jät. Ko­ke­muk­se­ni mu­kaan näin on eri­tyi­ses­ti asi­as­sa, joka liit­tyy en­si py­hän ai­hee­seen, ni­mit­täin an­teek­si­an­toon.

Minä haluan

Sa­no­taan, et­tä ih­mi­nen voi pal­jon, jos hän ha­lu­aa. Pu­hu­taan mo­ti­vaa­ti­on mer­ki­tyk­ses­tä ja tah­don lu­juu­des­ta. Ne, joil­la on tah­toa, pys­ty­vät te­ke­mään mel­kein mitä vaan, näin väi­te­tään. Voi ol­la, et­tä näin on­kin jois­sa­kin asi­ois­sa, mut­ta eh­kä te­ke­mis­ten on­nis­tu­mi­seen vai­kut­ta­vat muut­kin te­ki­jät. Ko­ke­muk­se­ni mu­kaan näin on eri­tyi­ses­ti asi­as­sa, joka liit­tyy en­si py­hän ai­hee­seen, ni­mit­täin an­teek­si­an­toon.