Pet­ri Luup­pa­lal­le eh­ti tul­la 30 vuot­ta työ­pa­jan oh­jaa­jan työ­tä en­nen hei­nä­kuus­sa hää­möt­tä­vää elä­köi­ty­mis­tä. Ak­se­lin pa­jal­la Luup­pa­laa ei enää näh­dä, sil­lä en­nen eläk­keen al­kua hän pi­tää vie­lä ke­sä­lo­man­sa.

Tie­ra­ken­nus­mes­ta­rik­si kou­lut­tau­tu­nut Luup­pa­la eh­ti uran­sa al­ku­vuo­si­na työs­ken­te­le­mään niin maa- ja ve­si­ra­ken­ta­mi­ses­sa kuin as­falt­ti­hom­mis­sa­kin.

– Väy­lä­työ­maal­la oli hie­no tit­te­li, olin pe­rä­moot­to­rin kul­jet­ta­ja, nau­rah­taa Luup­pa­la.

Tien­ra­ken­nuk­ses­sa ra­ken­ta­jat kul­ke­vat työ­maan mu­ka­na ja reis­su­työ al­koi kyl­läs­tyt­tää. Niin­pä kun Ma­ja­lan Juk­ka ky­se­li nuor­ten työ­pa­jan ve­tä­jäk­si 1990-lu­vun al­ku­puo­lel­la, pes­ti tun­tui luon­te­val­ta.

Tuol­loin nuo­ri­so­työt­tö­myyt­tä ha­lut­tiin kam­pit­taa nuor­ten työ­pa­joil­la, joi­ta Ruo­ve­del­le­kin tuol­loin pe­rus­tet­tiin. Vuo­si­kym­men­ten mit­taan työ­pa­ja­toi­min­nas­sa on ol­lut mu­ka­na sa­to­ja ih­mi­siä.

Työ­pa­ja­työ on vuo­sien var­rel­la muut­tu­nut sel­väs­ti. Ai­em­min pa­jal­la oli enem­män nuo­ria ja pi­dem­piä työ­suh­tei­ta, nyt toi­min­ta pai­not­tuu van­hem­piin osal­lis­tu­jiin ja ly­hy­em­piin jak­soi­hin. Pet­ri ku­vaa työn ol­leen en­nen kaik­kea ih­mis­työ­tä, jos­sa tär­kein­tä on en­nak­ko­luu­lot­to­muus, kyky koh­da­ta eri­lai­sia ih­mi­siä ja luo­da tur­val­li­nen, hy­väk­sy­vä il­ma­pii­ri.

Ak­se­lis­sa on työs­ken­nel­ty mo­nen­lai­sil­la so­pi­muk­sil­la: on eri­pi­tui­sia työ­so­pi­muk­sia, kun­tout­ta­vaa työ­toi­min­taa, ke­hi­tys­vam­mai­sil­le rää­tä­löi­tyä työ­tä sekä ri­kos­seu­rau­mus­lai­tok­sen lä­het­tä­miä yh­dys­kun­ta­pal­ve­lus­ta te­ke­viä hen­ki­löi­tä.

Luup­pa­lal­le on ol­lut tär­ke­ää, et­tä kyn­nys tul­la työ­pa­jal­le on ma­ta­la ja il­ma­pii­ri tur­val­li­nen.

– Ei tuo­mi­ta en­nal­ta, kai­kis­ta ih­mi­sis­tä löy­tyy jo­kin tai­to. Työ­pa­ja on mo­nel­le ol­lut se paik­ka, mi­hin on aa­mul­la syy nous­ta, kun löy­tyy ar­ki­ru­tii­ni ja ta­paa ih­mi­siä. On ol­lut hie­noa näh­dä, mi­ten ujo­kin ih­mi­nen roh­kais­tuu pik­ku­hil­jaa.

Työ­pa­ja Ak­se­lis­sa ke­si­ty­tään tek­ni­siin töi­hin. Kol­me vuot­ta Ak­se­lia myö­hem­min pe­rus­tet­tiin työ­pa­ja-Aman­da, jon­ka ve­tä­jä on koko ajan ol­lut Han­na Poh­ja. Han­nas­ta on tul­lut tär­keä ver­tais­tu­ki.

– On ol­lut iso apu, et­tä on ol­lut kol­le­ga, jon­ka kans­sa voi nau­raa ja ki­ro­ta.

Yh­teis­työ­tä­kin teh­dään, esi­mer­kik­si ke­väi­sin Lai­va­ran­nan poh­jaan su­kel­ta­va Solo San­te­rin run­ko ja pai­kal­leen kul­je­tus on Ak­se­lin hom­mia, hah­mon pu­kee Aman­dan väki.

Am­ma­tin par­hai­ta puo­lia on vaih­te­le­vuus, joka toi­saal­ta tuo päi­viin haas­tet­ta. Pet­ri ker­too, et­tä al­ku­vuo­si­na pyr­ki­myk­se­nä oli luo­da etu­kä­teen päi­vä­suun­ni­tel­ma, mut­ta lo­pul­ta hän on sii­tä luo­pu­nut, sil­lä hy­vin to­den­nä­köi­ses­ti suun­ni­tel­mat muut­tu­vat: pu­he­lin­soi­tol­la saa­daan kii­reel­li­nen työ tai osoit­tau­tuu, et­tä mies­vah­vuus ei ole­kaan odo­tet­tu. Muu­tos­ten kes­kel­lä pi­tää osa­ta luo­via jous­ta­vas­ti.

Ky­lä­läi­set osaa­vat ky­sel­lä apua työ­pa­jal­ta mo­ni­nai­siin pie­niin töi­hin. Työ­pa­ja Ak­se­lis­sa on teh­ty pi­ha­töi­tä, nik­ka­roi­tu ai­to­ja, lii­te­rei­tä ja jopa lai­tu­rei­ta, on teh­ty pie­niä re­mont­ti­töi­tä. Vii­mek­si iso muut­to­työ oli si­vis­tys­toi­men muut­to re­mon­toi­tui­hin ti­loi­hin, sii­nä kan­ta­mis­ta ja siir­tä­mis­tä riit­ti.

Pet­ri nos­taa esiin huo­len­sa työ­pa­ja­toi­min­nan ka­ven­tu­mi­ses­ta. Kun kun­tout­ta­va työ­toi­min­ta siir­tyi Pir­han vas­tuul­le, ei asi­ak­kai­ta ole juu­ri­kaan työ­pa­jal­le oh­jat­tu. Osa ih­mi­sis­tä on jää­nyt ko­ko­naan il­man paik­kaa.

Työ­pa­jal­la on ol­lut Luup­pa­lan mie­les­tä suu­ri yh­teis­kun­nal­li­nen mer­ki­tys ma­ta­lan kyn­nyk­sen vä­li­paik­ka­na.

Eläk­keel­le Pet­ri jää hei­nä­kuun alus­sa. Tu­le­vai­suu­des­sa hän ai­koo liik­kua, ui­da, pyö­räil­lä, viet­tää ai­kaa per­heen ja lap­sen­las­ten kans­sa.

En­ti­sel­le len­to­pal­lo­mie­hel­le ja Ma­to­not­kon nou­sun ak­tii­vil­le uu­si, juu­ri aloi­tet­tu har­ras­tus on ui­mi­nen ja ve­si­juok­su.

– Kova jut­tu, hän kom­men­toi en­si­ko­kei­lus­ta.