Sain jo­ku­nen päi­vä sit­ten pyyn­nön, et­tä te­ki­sin jou­lu­lah­jak­si vil­la­su­kat. Täl­lai­set toi­veet ovat mai­ni­oi­ta, kos­ka ne an­ta­vat ti­laa ide­oin­nil­le ei­kä lah­jal­la ole oi­kein hin­taa.

Jou­lu­tou­hun stres­saa­vuu­des­ta pu­hu­taan ja kir­joi­te­taan joka vuo­si, mut­ta sama tou­hu val­loit­taa mei­dät niin ikään joka vuo­si.

Jäl­leen olem­me sen kyn­nyk­sel­lä, et­tä on pak­ko kek­siä jou­lu­lah­jo­ja, pak­ko va­el­taa kaup­po­jen tun­gok­ses­sa et­si­mäs­sä sitä, tätä ja tuo­ta. Lep­poi­sam­paa tun­nel­maa luo­vat jou­lu­to­rit pu­nai­si­ne ko­jui­neen.

Jou­lu­kaup­pa­kin on kui­ten­kin yh­teis­kun­nal­le tar­peel­lis­ta, niin ta­va­ra­ta­lon kuin jou­lu­puo­din yrit­tä­jän kaup­pa. Kun myy­dään ja os­te­taan, osan­sa saa myös val­tio ve­ro­eu­roi­na. Niin­pä mo­nen­lai­sia yrit­tä­ji­ä­kin on syy­tä ol­la.

Mut­ta tur­hak­kei­den os­ta­mi­sen si­jaan lah­jo­ja kan­nat­taa hank­kia har­ki­ten. Mie­lei­nen yl­lä­tys­lah­ja on ai­na pai­kal­laan. Lah­jo­ja voi­si ja­kaa vä­hän myös vaik­ka vuo­den var­rel­le. Mai­ni­o­ta oli­si an­taa jol­le­kul­le lah­ja sii­tä ilos­ta, et­tä au­rin­ko pais­taa, piha tuli ha­ra­voi­tua tai suk­set odot­ti­vat val­miik­si voi­del­tui­na.

Vii­me vuo­si­na mark­ki­noil­le on tul­lut niin sa­not­tu­ja ai­neet­to­mia lah­jo­ja, joil­la mak­se­taan vaik­ka­pa ke­hit­ty­vän maan ty­tön kou­lu­vuo­si tai per­heel­le muu­ta­ma lam­mas. On so­dan ja­lois­sa jou­lua viet­tä­viä per­hei­tä, lap­si­a­kin, joi­den ”jou­lu­täh­ti” voi ol­la lei­mah­ta­va ra­ket­ti­am­mus. Jou­lu­lah­jois­sa voi­kin toi­mia sil­lä pe­ri­aat­teel­la, et­tä va­sen käsi ei tie­dä, mitä oi­kea te­kee. Viit­taus liit­tyy hy­vän te­ke­mi­seen vail­la nöy­ris­te­le­viä kii­tok­sia ja ihas­te­lua an­te­li­ai­suu­des­ta. Nyt koh­tei­ta riit­tää. Pää­a­sia on, et­tä saa ai­kaan hy­vää miel­tä. Toi­sek­seen ai­na on aja­tel­ta­va, et­tä ku­kin an­taa ky­ky­jen­sä mu­kaan.

Kau­an sit­ten eräs do­ku­ment­ti ker­toi lap­sel­le han­ki­tus­ta val­ta­vas­ta jou­lun lah­ja­vuo­res­ta. Lap­si repi au­ki pa­ke­tin toi­sen­sa jäl­keen eh­ti­mät­tä juu­ri lain­kaan kiin­nit­tää huo­mi­o­ta sii­hen, mitä pa­ke­tis­ta pal­jas­tui; oli jo kii­re re­pi­mään au­ki seu­raa­vaa pa­ket­tia.

Muis­tan, et­tä do­ku­ment­tia kat­sel­les­sa tuli jo­ten­sa­kin ris­ti­rii­tai­nen, kah­ta­lai­nen olo. Van­hem­mat oli­vat tar­koit­ta­neet hy­vää ja aja­tel­leet lap­sen jou­lui­loa, mut­ta lap­si ei hih­ku­nut on­nes­ta löy­tä­es­sään haus­kan le­lun. Se len­si pois ja seu­raa­vat sai­vat sa­man koh­te­lun, kun­nes lap­si hie­man höl­mis­ty­nee­nä kat­se­li, et­tä enää ei ol­lut yh­tä­kään pa­ket­tia avat­ta­vak­si. Kat­so­ja­na ei voi­nut sen pa­rem­min tuo­mi­ta kuin iloi­ta­kaan, mut­ta jo­ta­kin miet­te­li­ääk­si jät­tä­nyt­tä ti­lan­tees­sa oli.

Ihan­ne on tie­tys­ti se, et­tä sai­sim­me viet­tää toi­vei­ta täyt­tä­vää jou­lua vaik­ka sit­ten uu­det vil­la­su­kat ja­las­sa. Jos neu­le­pui­kot ovat lii­an sy­väl­lä ko­rin poh­jal­la, eh­kä jau­ho­pus­si on lä­hem­pä­nä. Muis­tan­pa, kun sain työ­to­ve­ril­ta­ni kää­rös­sä jou­lu­ka­kun. It­se teh­ty ja so­pi­vas­sa läm­mös­sä pais­tet­tu. Ai, et­tä oli hy­vää!

Mai­nok­sis­sa ”teh­dään jou­lu”. Ede­sau­te­taan vä­hän, mut­ta osaa se it­se­kin tul­la. Sil­ti oli­si pik­ku toi­ve: val­kea jou­lu ja rau­ha maan pääl­lä.

Tert­tu-Eli­na Ka­la­ja