Kuka on tä­män päi­vän pai­men?

Har­vem­min nä­em­me enää pel­lol­la pai­me­nia var­ti­o­mas­sa lau­maa vuo­ro­kau­den ym­pä­ri. Tu­tum­pi näky sen si­jaan voi ol­la päi­vä­ko­ti­ryh­mä huo­mi­o­lii­veis­sä ja ryh­män ai­kui­set pi­tä­mäs­sä huol­ta lau­mas­taan. Kun van­hem­mat vie­vät lap­sen­sa päi­vä­ko­tiin, he odot­ta­vat, et­tä lap­ses­ta pi­de­tään huol­ta. Hän saa ruo­kaa, siel­lä on mie­le­käs­tä te­ke­mis­tä, ja lap­si on tur­vas­sa myös niis­sä het­kis­sä, kun pois­tu­taan päi­vä­ko­din ra­ja­tul­ta alu­eel­ta. Päi­vä­ko­din pai­men pi­tää huol­ta, et­tä lap­si ei jou­du vaa­raan esi­mer­kik­si au­to­tien lä­hei­syy­des­sä kul­kies­sa.

Raa­ma­tun ku­vaus pai­me­nes­ta on mo­nel­le tut­tu. Psal­mi 23 ”Her­ra on mi­nun pai­me­ne­ni” on tun­ne­tuim­pia raa­ma­tun­teks­te­jä, ja se lu­e­taan usein hau­ta­jai­sis­sa. Ju­ma­la pai­me­ne­na ha­lu­aa var­jel­la lap­si­aan vaa­roil­ta. Tätä hän te­kee oh­jeis­ta­mal­la vaa­ran­pai­kois­ta Ju­ma­lan sa­nas­sa. Li­säk­si hän joh­dat­taa ra­vin­non ää­rel­le.

Jee­suk­sen ker­to­muk­set pai­me­nis­ta ja to­te­a­mus: ”Minä olen hyvä pai­men”, sy­ven­tä­vät en­ti­ses­tään nä­kö­kul­maa Ju­ma­las­ta pai­me­ne­na. Hän ei tyy­dy vain neu­vo­maan tai va­roit­ta­maan. Kes­kei­nen si­säl­tö Jee­suk­sen ope­tuk­ses­sa oli kut­su ih­mi­sel­le Ju­ma­lan lam­mas­lau­maan, hä­nen val­ta­kun­taan­sa. Tuos­sa lau­mas­sa Ju­ma­la hoi­taa, ruok­kii ja joh­dat­taa. Jee­sus, hyvä pai­men, an­toi hen­ken­sä mei­dän puo­les­tam­me, jot­ta sai­sim­me syn­tien an­teek­si­an­non ja ian­kaik­ki­sen pe­las­tuk­sen.

Hyvä pai­men kut­suu pe­las­tuk­sen läh­teil­le. Hän roh­kai­see Ju­ma­lan sa­nan lu­pauk­sil­la, vah­vis­taa evan­ke­liu­min voi­mal­la ja sak­ra­men­teil­la.

Ku­ten päi­vä­ko­din pai­men, Ju­ma­la ha­lu­aa tar­jo­ta tur­val­li­sen ar­jen ja elä­män. Hän opet­taa tätä elä­mää var­ten, mut­ta Ju­ma­lan pers­pek­tii­vis­sä on myös tu­le­va elä­mä, ian­kaik­ki­nen elä­mä. Sii­nä ei ole kyse vaa­ro­jen vält­te­lys­tä, vaan us­kos­ta, jon­ka saam­me Jee­suk­sen Kris­tuk­sen kaut­ta. Us­ko ei oh­jaa uh­ka­roh­keu­teen, vaan ta­sa­pai­noi­seen, tur­val­li­seen ja hy­vään elä­mään, sekä sa­mal­la toi­voon tu­le­vas­ta, ian­kaik­ki­ses­ta elä­mäs­tä.

Lee­vi Ruo­na­kos­ki

Kir­joit­ta­ja oli Ruo­ve­del­lä pap­pi­na vuo­si­na 2012–2016 ja toi­mii täl­lä het­kel­lä Lah­den alu­e­kes­kus­re­kis­te­rin joh­ta­ja­na