Anu Kuivasmäki
Hartauskirjoitus: Oppi-isä
Kirkonkellot
Ensi sunnuntaina on isänpäivä ja reformaation päivä. Tulevana maanantaina 10.11. on Martin nimi-päivä. Oppi-isämme Martti Luther oli Raamatun tutkija ja selittäjä, joten hän varmasti tunsi hyvin profeetta Jesajan kirjan kohdan: ”Näin sanoo Herra, joka sinut loi: Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.”
Nelisenkymmentä vuotta sitten luin oppineen ja viisaan kirkkohistorioitsijan, Kauko Pirisen, kirjan ”Seitsenpäinen Luther”. Nimensä kirja on saanut reformaattorin vastustajan, Johannes Cochlaeuk-sen, antamasta pilkkanimestä. Pirisen kirjan tavoite on toki toinen. Yksityiskohtia en siitä muista, mutta perusidean kyllä. Pirinen korostaa, kuinka Lutheria on tulkittu uudelleen aina kunkin aika-kauden lähtökohdista käsin. Elämme jatkuvassa tulkintojen virrassa ja samalla luterilainen ajattelu on vahvasti muokannut suomalaista identiteettiämme. Luterilaisuuteen on aina liittynyt muita kirk-kokuntia enemmän tasapainon etsiminen perinteen ja uudistuksen välillä. Tämän voi jokainen havai-ta myös nykyistä kirkollista keskustelua seuratessa.
Miten Lutherin hengellinen perintö elää vuonna 2025, yli 500 vuotta reformaation jälkeen? Suoma-laisessa kulttuurissa se vaikuttaa erityisesti kahden virren kautta: Jumala ompi linnamme (virsi 170) ja Enkeli taivaan (virsi 21). Niistä tuskin kukaan haluaa luopua.
Itselleni on tullut henkilökohtaisesti tärkeäksi, miten oppi-isä määrittelee kristityn vapauden: ”Kristitty on kaikkien asioiden herra, vapaa kaikesta eikä kenenkään alamainen. Kristitty on kaikkien palvelija ja jokaisen alamainen.” Usko Kristukseen vapauttaa meidät rakastamaan lähimmäistä. Siinä on uskon salaisuus. Siinä on uskon aarre.
Jukka Taskinen
vt. kirkkoherra


